lauantai 1. marraskuuta 2014

Pakkaspäivän pomppumaasto

Lauantaina oli kaunis aurinkoinen pakkaspäivä ja mentiin maastoon. Olihan se jo aikakin päästä Vaken kanssa taas maastoilemaan, mutta kyllä vähän jännittikin kun poni oli torstaina ollut niin kovin virtaisa ja nyt lähdettiin kirpeässä kelissä vapaapäivän jälkeen maastoon. Vake olikin alkumatkan aika jännittyneen oloinen, ja käveli huomattavasti energisemmällä askeleella kuin tavallisesti. Ei siis tarvinnut lainkaan hoputella sitä pysymään muiden perässä. Tiellä ravatessa Vake oli kuitenkin jo paljon rennomman oloinen, ja aloin rentoutua itsekin.

Suuntasimme tutulle kankaalle, missä matkaa taitettiin ensin ravissa. Vake ei ollut ainoa ylimääräistä virtaa omaava ratsu tänään, vaan edessämme menevä poni sai yhtäkkiä pienen pomppukohtauksen. Vake otti tästä kipinän, ja alkoi samantien pomppia sekin. En tiedä millaisen loikan se teki, mutta samassa huomasin jo meneväni ponin korvia kohti. Nopealla refleksillä ehdin tarttua kaulasta kiinni, ja vaikka kaikki tapahtui kovin nopeasti tulin maahan nätisti jaloilleni ponista kiinni pitäen. Jo neljäs jaloilleen laskeutuminen tänä vuonna! Ei muuta kuin takaisin kyytiin, ja melkein saman tien otettiinkin jo laukkaa. Hyvä niin, etten ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa tapahtumaa hautomaan. Jännitin silti sitä millaiset alkupomput Vake ottaisi laukkaan lähtiessä. Vaihdoimme järjestystä niin että nyt olimme Annen ja Jetin perässä, ja nostin laukan kun Jetti vielä edellä ravasi. Näin ei lähdöstä tullut liian lentävää. Laukassa Vakella oli kyllä menohaluja, ja varsinkin aluksi sain pitää ohjat kunnolla kädessä jottei se lähtenyt rynnimään tai vetämään päätä alas. Laukkapätkä sujui kuitenkin ilman suurempia välikohtauksia, ja varmasti teki Vakelle hyvää päästä tällä lailla irrottelemaan.

Loppumatka mentiin ravissa ja käynnissä, ja niin minä kuin Vakekin olimme jo rennommalla mielellä. Silti Vakella oli askeleessa vetävyyttä ihan eri malliin kuin olen tottunut. Ihan kiva että poni on virkistynyt, mutta takapään ei tarvitsisi olla ihan näin kevyt. Kaipa tämä tästä taas tasoittuu, ja ehkä tulen myöhemmin vielä kaipaamaan tätä energiaa jos Vakelle tulee taas laiskempi kausi.

2 kommenttia:

  1. Hyvä, ettei käynyt mitenkään putoamisessa. :) Voi, kurjaa varmaan jos on takapää tosiaan liian kevyt... Tahvolla harvemmin on, mutta sitten kun se on niin aika mojovasti se saattaa sitten lentää... Yleensä se kyllä kertoo satulan epäsopivuudesta meillä.

    Mukavaa hevostelutalvea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nyt on jo poni aika lailla rauhoittunut. Taisi tosiaan yhdistelmä pakkasten tulo + rokotusloma + kevyempi liikutus jäisen kentän takia aiheuttaa hetkellisesti pientä villivirtaa.

      Kivaa talven alkua myös sinulle ja Tahvolle!

      Poista