sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ensimmäinen Helppo A

Jussi. On se vaan hieno hevonen.
Seuramme vuoden viimeiset koulukisat käytiin harjoitustason kilpailuna, ja kun tarjolla oli A-merkin kouluohjelma niin tässäpä oli hyvä tilaisuus mennä kaikkien aikojen ensimmäinen helppo A -tason kisaratani. Saman A-merkin radan olen toki ratsastanut Jussilla pari kertaa kouluratakurssin yhteydessä, mutta "oikeat" kisat on tietysti vähän eri juttu. Ajattelin kyllä että A-merkin radan ei pitäisi mitenkään hurjasti erota helppo B -radan ratsastamisesta, varsinkin kun itsestäänselvä valintani oli mennä nivelsuitsituksella. Niinpä olin huolissani vain niistä samoista jutuista kuin kisojen yhteydessä yleensäkin: jumittuisiko Jussi radalle ja onnistuisinko istumaan kyydissä edes suunnilleen rentona. Kisajännitys jäi tällä kertaa oikeastaan kokonaan pois, eli toisin kuin edellisissä koulukisoissa en ottanut nyt oikein mitään paineita kisatilanteesta.

Olin tänään Jussin ensimmäinen ratsastaja, joten aloitin verryttelyn rennosti kevyessä ravissa ja annoin ohjaakin vähän pidemmäksi. Verryttely ratsastettiin maneesin päädyssä, joten tilaa ei valtavasti ollut mutta sain kuitenkin mielestäni ratsastettua ihan hyvin eteenkin. En tehnyt verryttelyssä mitään kovin erikoista, vaan lähinnä ratsastin askellajit läpi molempiin suuntiin tavoitteena notkeasti ja rennosti liikkuva hevonen. Sen verran monet kisat on jo Jussilla tullut mentyä että olen oppinut ettei verkassa kannata ruveta liikaa nyhräämään. Jussi vaikutti ihan hyvältä, liikkui eteen puskematta eikä ollut ohjalla kovin raskas. Pääasia kuitenkin että oma pää pysyi aika hyvin kasassa, eli sain ratsastettua verryttelyn rennosti ja järkevästi.

Aitojen sisällä ravailin ennen lähtömerkkiä keventäen, ja Jussi liikkui oikein hienosti. Vihdoin oli tilaa kokeilla kunnolla myös askeleen venytystä, ja Jussi esitti oikein energisen keskiravilävistäjän. Kun istuin lähtömerkin jälkeen alas harjoitusraviin hävisi liikkeestä se paras energia, mutta tämä oli odotettavissa. Tällä kertaa en kuitenkaan jännittänyt ja puristanut istunnalla niin että liike olisi hyytynyt kokonaan. Ohjelman alku ravissa sujuikin varsin mukavasti, ja ensimmäisistä neljästä arvostelukohdasta eli alkutervehdyksestä, volteista ja S-kiemurasta tuli numeroiksi pelkästään 6,5:ttä ja seiskaa. Pohkeenväistöt sen sijaan eivät kumpaankaan suuntaan onnistuneet kuin hyvin loivasti ja takaosan jäädessä jälkeen. Keskiravi pitkällä sivulla väistöjen välissä oli sekin kovin vaisu, ja ihmekö tuo jos ei askel veny kun ratsastaja pomppii ja puristaa satulassa kuin viimeistä päivää heti kun hevonen alkaa kasvattaa ravia. Keskiraviyritys kuitenkin sai Jussin nostamaan niskaa vähän ylemmäs, mikä oli vain hyvä juttu sillä hetkittäin se tahtoi pilkkiä liian syvään muotoon.

Väistöjen jälkeen seurasi vielä yksi niistä ohjelman hankalimmista kohdista, eli pysähdys ja peruutus. Tämä meni päin honkia, sillä jo pysähdykseen tullessa Jussi jyräsi eteen ja yritti ennakoida liikkeellelähtöä. Peruutus tapahtui kovasti vastustellen ja jouduin tekemään sen aika voimakkaalla kädellä. Ehdottomasti ratamme pahin notkahdus, ja tästä tulikin matalin numeromme (5,5). Sitten seurasi pätkä hieman uneliasta käyntiä, mutta olin luottavainen tulevan laukannoston suhteen. Vastalaukka uralla nousikin hyvin, mutta kurkin silti alas varmistaakseni että laukka oli tosiaankin vasen. Pitkän sivun lopussa Jussi pääsi tippumaan raville askeleen verran ennenaikaisesti, joten siirtymisestä tuli hiukan töksähtävä ja etupainoinen. Myös seuraavaa myötälaukannostoa Jussi hiukan ennakoi. Laukassa oli hyvä energia ja sujuvuus, mutta 10 metrin voltti meinasi mennä vähän käsijarrukäännökseksi. Hyvä siitä kuitenkin tuli, ja positiivista että uskalsin ratsastaa laukkaa ihan reilusti enkä jäänyt hissuttelemaan. Keskilaukka ympyrällä olisi saanut venyä enemmänkin, ja eteenratsastaessa muutoin niin hyvä raami pääsi valumaan matalammaksi. Kovin selkeää siirtymää lyhyempään laukkaan en uskaltanut ympyrän jälkeen tehdä, sillä laukka olisi saattanut pudota kokonaan pois.

Laukan jälkeen keskiravilävistäjällä Jussi lähti jo paremmin eteen, muttei vieläkään oikein tarpeeksi. Toinen vastalaukannosto viivästyi hieman Jussin jäädessä käynnissä torkkumaan. Käytin tämän seurauksena nostossa ulkopohjetta niin voimakkaasti että ajauduttiin jonkin verran uran sisäpuolelle. Vasemmassa laukassa ratsastettavalla voltilla ja keskilaukkaympyrällä minulla oli hyvä ja varma fiilis, siitäkin huolimatta että Jussi ei kovin terävästi lähtenyt venyttämään keskilaukkaa. Viimeisellä laukkalävistäjällä pyrin pitämään Jussin niskaa ylhäällä sillä kokemuksesta tiesin sen sukeltavan laukkalävistäjällä liian linkkuun. Vähän linkkuun se meni silti. Lopputervehdykseen kääntyessä tuntui siltä että harjoitusravissa pystyi jo ihan istumaankin, eli taisin olla rennompi kuin alkuradasta.



Kokonaisuutena rata oli ihan jees. Ei jumituttu (jee!) ja ei mitään pahoja kämmejä. Raviohjelman alku ja myötälaukkaosuudet olivat sujuvia ja niihin voi olla tyytyväinen. Vaikka ihan mukavasti menikin niin silti jäi pieni alisuoriutumisen fiilis kun vertaa tätä siihen miten hyvin tunneilla parhaimmillaan menee. Toisaalta verrattuna aikaisempiin kisaratoihimme ja niistä etenkin niihin jumituskertoihin tämä oli oikein kelpo suoritus. Isoin miinus on se että vaikken varsinaisesti jännittänytkään niin nopeasti toisiaan seuraaviin tehtäviin keskittyessäni istunta meni jälleen kaameaksi etunojakönötykseksi ja jalat pääsivät jännittymään ylös. Tunneilla onnistun jo istumaan Jussin selässä vähän nätimminkin, mutta kisaradalla puskee vanha könötys väistämättä esiin. Nyt en kuitenkaan onneksi puristanut ja jännittänyt istunnalla niin pahasti että se olisi jarruttanut hevoselta kaiken liikkeen pois.

Tasaisesta ja ihan kivasta suorituksesta saimme tasaiset ja ihan kivat pisteet: enimmäkseen kuutta ja kuutta puolta ja kokonaistulos oli 62,59%. Palaute tuomarilta oli että vielä lisää energiaa ja terävyyttä. Sitä ennen pitäisi varmaan oppia jotenkin istumaan kun jo tässä mummoravissakin pakka leviää. Joka tapauksessa tämä tasaisen varma suoritus riitti johtopaikkaan, ja johto piti loppuun asti eli bonuksena tuli luokan voitto. Enpä osannut etukäteen odottaa sinivalkoista ruusuketta ensimmäisestä helpon A:n startista! Jussilla olen ehtinyt mennä sen verran monta kisastarttia että niiden pohjalta on hyvä tarkastella kehitystä: marraskuussa 2011 alkoi tämä kisataival helppo C -luokassa 61% tuloksella, ja nyt tasan kolme vuotta myöhemmin mentiin menestyksekkäästi A:ta. Kai tämä kertoo siitä että tällainen lahjatonkin ratsastelija voi ahkeralla harjoittelulla (ja hyvässä opetuksessa) hiljalleen edistyä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti