Odotuksia paremmin

Torstain neljän ratsukon tunnille sain pitkästä aikaa Potterin. Potter ei ole suosikkejani, sillä en ole sillä oikein koskaan osannut ratsastaa. Otin kuitenkin positiivisen asenteen ja ajattelin että kiva mennä tällaisella hevosella joka harvemmin kohdalle sattuu.

Jatkoimme tänään edelleen sulkutaivutusten parissa. Työskentelimme aluksi pitkään käynnissä ennen kuin otettiin askeltakaan ravia tai laukkaa, ja jumpattiin hevosia huolellisesti pitkillä sivuilla tehtävillä sulkutaivutuksilla. Tällainen ohjelma oli Potterin kannalta varmaan todella hyvä, sillä se on jo vähän iäkkäämpi ja jäykkä ja vaatii kunnon lämmittelyn ennen kuin pystyy kovin pehmeästi liikkumaan. Aikaisemmista kerroista muistin että Potterilla täytyy takaosa saada liikkeelle ja pois jäykästä köpöttelystä, sillä niin kauan kun ei takaosan moottori toimi ollenkaan on tämä hevonen suustaan todella kova ja jähmeä. Huomasinkin Potterin olevan oikealta puolelta kuolaimessa aika vahvasti kiinni, mutta sulkutaivutuksia tehdessä se joutui hieman verryttelemään takajalkojaan ja sitä kautta myös tuntuma pääsi pehmenemään ja niska vähän myötäämään. Potter kyllä teki tunnollisesti mitä pyydettiin, mutta vaikeutena sulkutaivutuksissa taisi olla ensinnäkin hevosen jäykkyys sekä toisekseen kuskin vinous. Vasemmassa kierroksessa onnistuin aika luontevasti istumaan keskellä hevosta ja kohdistamaan ylävartalon oikealle linjalle, mutta oikeaan kierrokseen olin vinkkurassa ja paino pääsi putoamaan ulos vasemmalle. Vaikutti siltä että saadakseni itseni suoraksi jouduin oikeassa kierroksessa kohdistamaan katseen eri lailla kuin vasemmassa kierroksessa, eli enemmän ulos seinälle sen sijaan että olisin katsellut uraa pitkin eteenpäin. Tärkeää oli myös saada sulkutaivutuksissa pidäte kunnolla läpi, sillä silloin kun Potter puri kuolaimeen kiinni ja kiirehti eteenpäin ei se tietenkään taipunut pehmeästi sisäpohkeen ympäri vaan puski sivulle sisälapa edellä. Niinä hetkinä kun Potterin sai rentoutumaan ja rauhassa jäämään ratsastajan "alle" tuli taivutuksesta rehellisempi ja pehmeämpi.

Kun käynnissä oli saatu hevosia notkeammaksi otettiin mukaan laukkaa. Jatkoimme edelleen käynnissä sulkutaivutuksia pitkillä sivuilla, ja päädyissä laukattiin ympyröillä. Potterin laukka oli aluksi sen tyypillistä lyhyttä töksötystä johon en oikein saanut mitään otetta vaan tyydyin hoputtelemaan laukkaa reippaammaksi eteen. Sulkutaivutuksissa tuli kuitenkin pikkuhiljaa sellaisia loksahduksia joiden vaikutus heijastui myös laukkaan. Potter alkoi laukassa hakeutua pyöreämmälle kaulalle ja eteenratsastus ei enää ajanut sitä vain kiireisempään tikitykseen. Laukka muuttui näin ollen pehmeämmäksi ja helpommin istuttavaksi, jolloin puolestaan pystyin paremmin pitämään vakaan tuntuman ja istumaan liikaa heilumatta liikkeen mukana. Ope kehuikin ettei laukka ollut Potteriksi yhtään hullumpaa. Vasemmassa laukassa ei samaa pyöreyttä ensin löytynyt, ja suurin syy tähän taisi olla ratsukon vinous sekä puutteellinen ulko-ohjan tuntuma. Kun totesin sekä hevosen että ratsastajan kaatuvan ympyrällä sisäänpäin ulko-ohjan roikkuessa löysänä otin käyttöön vanhan hyväksi havaitun niksin eli käänsin katsetta reilusti ulos ympyrältä. Tämän ansiosta pääsin istumaan keskellä hevosta ja "löysin" oman ulkokylkeni sekä ulko-ohjan tuntuman. Saman tien Potterkin lopetti pahimman lapaliirtonsa ja alkoi hakeutua pyöreämmäksi tuntumalle. Siitä huolimatta vasen laukka jäi jossain määrin vinoksi, mutta sentään liike pehmeni ja pyöristyi niin että yleisfiilis oli jo huomattavasti parempi.

Ravia mentiin vasta aivan tunnin lopuksi. Kokeilin sekä harjoitusravissa istumista että keventämistä. Sulkutaivutusten ja laukkatyöskentelyn jälkeen Potter liikkui ravissa jo aika mukavasti ja pehmeästi. Muoto pysyi rennon pyöreänä, ja pakostakin Potter liikkui jossain määrin oikein päin sillä harjoitusravissa pystyi ihan mukavasti istumaan. Potterillahan tunnetusti on sellainen ravi ettei siellä istu erkkikään jos hevonen kulkee selkä alhaalla. Yritin vielä ratsastaa liikettä vähän eteen, sillä tuntui että ravi jäi aika paljon paikoilleen pomppimaan. Sellaistahan se Potterin liike toki on, lyhyttä ja ylös eikä eteen suuntautuvaa. Yritykseni saada askelta venymään eteen edes millin verran tuottivat kuitenkin jotain tulosta, ja open palaute oli että Potter ravasi harvinaisen irtonaisena lavoistaan.

Tunnista Potterin kanssa tulikin lopulta paljon kivempi kuin osasin odottaa. Palkitsevaa, kun tällaisen jäykkiksen saa hieman pehmenemään, ja sulkutaivutusten hyödyn huomasi kyllä aika konkreettisesti. Istuntapalikoitakin sain ilokseni sen verran ruotuun että pystyin Potterin pomppulaukkaa asiallisesti ratsastamaan. Ehdottomasti onnistunein tunti minkä olen Potterilla koskaan ratsastanut!