Keskiviikon koulutunnilla menin jälleen Jussilla. Tunnin tehtäviin kuului tänään erityisesti voltteja, ja alkutunnista mukana olivat myös pohkeenväistöt. Väistöt ratsastettiin käynnissä uralta pituushalkaisijalle, ja pituushalkaisijalle suoristamisen jälkeen käännettiin 10 metrin voltille ensin käynnissä ja sitten ravissa. Myöhemmin ratsastimme ravivoltteja kaksi kappaletta kummallekin pitkälle sivulle. Laukassa kuviona oli nosto käynnistä lyhyeltä sivulta sekä kaksi laukkavolttia toisella pitkällä sivulla.
Käyntiväistöjen myötä tunti lähti oikein mukavasti liikkeelle. Jussi väisti oikein asiallisesti molempiin suuntiin, ja oli väistöissä mukavan suorana "kahden ohjan välissä". Kun väistö sujui näin vaivattomasti niin onnistuin itsekin olemaan satulassa suorana ja rentona. Väistöjen kautta löytyi myös hyvä pyöreä raami. Ope vinkkasi vielä että väistön aikana sisäohjasta myödätessä kannattaa varoa viemästä kättä liikaa eteen niin että tuntuma katoaa, sillä tämän seurauksena saattaa hevonen hetkellisesti loiventaa ristiastuntaa jolloin väistön tasaisuus hieman kärsii. Ravissakin Jussi liikkui ihan mukavasti ja oli aika kevyt edestä. Voltit oikealle alkoivat usein hieman sisälapa edellä, ja ope kehottikin valmistelemaan voltin paremmin asettamalla kunnolla sisäänpäin ennen kääntymistä. Istuntaan korjauksena oli tavanomaiset ylävartalo pystyyn ja istunta enemmän takareisien päälle.
Laukannostot Jussi teki mukavan napakasti, mutta ei tällä kertaa kuitenkaan ennakoinut eli nostoihin päästiin rauhallisesti ja tasaisesti. Laukka tuntui varsinkin aluksi aika pieneltä ja lyhyeltä, ja en rohjennut ihan kunnolla ratsastaa eteen kun piti kuitenkin saada käännettyä ne kymmenen metrin voltit. Ope varoitti menemästä istunnalla liian nopeaa laukkaa, eli piti vähän rauhoittaa lantion liikettä laukan mukana ja näin saada hevonen ottamaan isompia ja rauhallisempia askeleita. Laukkaan sitten tulikin jonkin verran lisää volyymiä, eikä meno ollut näin ollen lainkaan hassumpaa laukassakaan.
Tänään oli sellainen tunti että kaikki tuntui toimivan varsin mutkattomasti ja sujuvasti. Aika vähän jäi tästä kerrasta muistiinkirjattavaa, sillä korjattavat asiat olivat samat kuin Jussin kanssa aina ennenkin eikä niihin löytynyt mitään mullistavaa uutta kikkakolmosta. Meno ei ollut niin superhienoa kuin Jussin kanssa parhaimmillaan on joskus ollut, mutta hevonen oli kuitenkin aika pehmeä, kevyt ja tasainen, ja tehtävät onnistuivat vaivattomasti. Se mikä tästä kokonaisuudesta selvästi puuttuu on että painoa saisi vielä koottua edestä taakse ja hevonen olisi vähän ryhdikkäämpi ja lennokkaampi. Mietin tunnin aikana myös että avuilla vaikuttamista voisi yrittää karsia vähäisemmäksi silloin kun hevonen menee näinkin hyvin. Jussin kanssa sitä jää usein aivan tarpeettomasti varmistelemaan jatkuvilla pienillä ohja- ja pohjeavuilla, sillä Jussi jos kuka sietää tällaista liiankin hyvin eikä siitä yleensä kovin selkeästi kuskia rokota. Se että hevonen asian sietää ei kuitenkaan tarkoita etteikö "ylivaikuttamisesta" pitäisi pyrkiä eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti