torstai 6. marraskuuta 2014

Testissä etuosan hallinta

Tämän viikon toisen tuntini Saaran tallilla pääsin menemään torstaina neljän ratsukon ryhmässä. Ratsunani oli tänäänkin Jussi, joten menin sillä kahtena päivänä peräkkäin. Tunnin tehtävätkin olivat hieman samansuuntaisia kuin eilen. Käynnissä ja ravissa ratsastettiin kummallekin pitkälle sivulle kaksi volttia, ja näiden väli mentiin uralla avotaivutusta.

Avotaivutus käynnissä oikealle sujui melko hyvin, ja löysin tähän suuntaan hyvän tuntuman istuntaan eli onnistuin istumaan keskellä hevosta ja pitämään oman kropan sopivasti menosuuntaan käännettynä. Aluksi ratsastin avotaivutuksen turhan loivasti ja varovaisesti. Kun ope rohkaisi tuomaan etuosaa vielä enemmän uran sisäpuolelle sekä tekemään riittävät pidätteet ulko-ohjalla tapahtui Jussin muodossa ja liikkumisessa hyvää parannusta. Ravissakin tehtävä onnistui oikeaan kierrokseen ihan asiallisesti, tosin en saanut etuosaa aivan yhtä paljon uran sisäpuolelle vaan liike jäi loivemmaksi. Usein ensimmäiset askeleet uralla voltin jälkeen olivat niitä parhaita avotaivutuksen hetkiä.

Vasen kierros olikin sitten aivan eri juttu. Huomasin heti käynnissä liikkeen olevan tähän suuntaan paljon vaikeampi, mutta tarkalla ulkoapujen käytöllä sain kuin sainkin oikean lavan hallintaan ja avotaivutuksen kautta Jussin suoristumaan. Ope vinkkasi pitämään oikean ohjan mahdollisimman lähellä hevosen kaulaa, ja tästä olikin apua oikean puolen kontrolloinnissa. Lopputuloksena oli siis korrektisti kolmella uralla kulkeva hevonen joka poikkeuksellisesti ei tunkenut oikeaa lapaansa karkuun. Harmi vaan, että ravissa en saanut avotaivutusta onnistumaan ollenkaan samaan malliin. Jussi tuntui vähän juoksevan karkuun koko liikkeestä, enkä ehtinyt kunnolla kääntää etuosaa vaan jäin ainoastaan kiskomaan sisäohjasta kaulaa entistä pahemmin mutkalle. Istuntakin kippasi vinoon eli olin vasemmasta kyljestäni aivan yhtä linkussa kuin ratsunikin. Tässä siis paljastui armottomalla tavalla niin hevosen kuin ratsastajankin vinous.

Laukassa työskentelimme tänään suurella ympyrällä. Oikeassa laukassa havaitsin Jussin olevan vielä jonkin verran vino, mutta se liikkui kuitenkin kohtuullisen hyvässä raamissa olematta älyttömän raskas kädelle. Ope kehotti vuoroin hieman lyhentämään ja kokoamaan laukkaa etuosaa kohottaen, ja vuoroin ratsastamaan kokoamisesta eteen askelta pidemmäksi. Näin saatiin laukka-askeleeseen hieman lisää lennokkuutta ja letkeyttä. Vasen kierros oli laukankin puolesta hankalampi. Alkuun Jussi tuntui ihan hyvältä, mutta parin ympyräkierroksen jälkeen se valui aivan järkyttävän raskaaksi ohjalle. Tuntui kuin se olisi yrittänyt kiskoa minulta kädet irti. Samalla ei tietysti ollut tietoakaan mistään takajalkojen alle tulemisesta, vaikka hevonen muka kaula kaarella olikin. Oikein tunsin miten takaosa kippasi koko ratsukkoa eteen ja alaspäin. Sorruin tietysti mukaan vetokilpaan kun en muutakaan osannut. Ope ohjeisti tuomaan istunnan avulla hevosen painoa taakse ja ylös, eli jämäkällä vartalon käytöllä ratsastamaan pidätteitä, mutta ei onnistunut. Vyörymiseksi jäi vasen laukka eikä siitä muuksi muuttunut.

Jälleen kerran kävi niin että siinä missä oikeaan kierrokseen homma toimii eivät samat asiat alkuunkaan onnistu vasemmalle. Luulisin että vasemman laukan hurjan etupainoisuuden voi senkin osaksi laittaa vinouden piikkiin. Ope totesi avotaivutuksen olevan hyvä liike paitsi hevosen suoristamiseen myös etuosan hallittavuuden tarkastamiseen. Täytyy siis todeta että eipä se Jussin etuosa ole ainakaan kaikissa askellajeissa ihan täydellisesti hallinnassa, joten ihmekö tuo jos ei hevonen ihan suoranakaan kulje.



Videoista kiitos Matille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti