Menin tällä kertaa poikkeuksellisesti tiistaina Tallinmäelle rästiäkseni viime torstaina väliin jääneen tunnin. Kyseessä oli koulutunti ja ryhmässä minut mukaan lukien neljä ratsastajaa. Ope oli unohtanut jakaa minulle listaan hevosen, ja olisin sitten saanut valita periaatteessa minkä tahansa ratsun. Olin kuitenkin niin tylsä että valitsin tutun ja turvallisen Vaken sillä perusteella etten viime viikolla päässyt ratsastamaan sillä kertaakaan.
Tunti alkoi pohkeenväistöjen avulla verrytellen käynnissä ja kevyessä ravissa sekä laukassa. Vake vaikutti olevan ihan reippaalla tuulella, ja oikein ryhdikkäältäkin se tuntui verrattuna sunnuntaina ratsastamaani maamyyrä Epperiin. Väistöihin olisi kaivattu parempaa tahdin säilymistä, eli Vake jarrutti liikaa väistön aikana ja väisti helposti liian jyrkästi. Luulen että käsi olisi pitänyt saada kevyemmäksi jotta rentous ja tahti olisi väistöissä säilynyt, ja väistättävää pohjettakin olisi varmaan voinut käyttää kevyemmin. Laukassa Vake liikkui pitkät sivut hyvällä energialla, mutta päädyissä ja ympyröillä meno pääsi löystymään ja tarvittiin enemmän pohjetta. Laukassa ope käski myös moneen kertaan rentouttamaan kättä ja tuntumaa, sillä huomaamattani käsi oli tuttuun tapaan liian jännittynyt ja tuntuma liian vahva.
Seuraavaksi jatkoimme takaosan väistättämisteemalla ratsastaen neliökahdeksikolla kulmat etuosakäännösmäisesti takaosaa etuosan ympäri kääntäen, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tällainen suunnanmuutoksia sekä sisätakajalan aktivointia sisältävä tehtävä oli jälleen hyvä työkalu Vaken avuille saamisessa. Varsinkin käynnissä Vake lähti pyöristymään hyvin, tosin helposti kävi niin että etuosakäännösten aikana poni jännittyi mutta niiden välillä liikkui pyöreänä ja rennompana. Oikeaan kierrokseen käännökset onnistuivat nätimmin, kun taas vasemmassa kierroksessa ongelmanani oli liika sisäohjassa roikkuminen ja sen myötä Vaken vastustelu. Joka tapauksessa käännökset onnistuivat parhaiten siinä vaiheessa kun yritin ratsastaa varovaisemmin ja kevyemmin avuin, eli pienemmin pyytäen Vake teki käännöksen rennompana. Niin helposti sitä tulee käyttäneeksi aivan tarpeettoman suuria apuja ilman että edes kokeilee kuinka kevyillä ja vähillä avuilla hevonen voisikaan toimia. Ope myöskin muistutteli pitämään pohkeet pitkinä hevosen kylkiä pitkin, sillä heti kun aloin liikaa "pusertaa" avuilla alkoi kantapää ja koko jalka nousta merkkinä siitä että unohduin turhanpäiväisesti kaivamaan pohkeilla.
Lopuksi tehtiin vielä laukannostoja suoraan peruutuksesta. Ideana oli siis saada hevonen niiaamaan peruutuksen avulla painoa takaosalle, ja päästä tästä tilanteesta tekemään hyvä laukannosto. Näin se meni teoriassa, mutta käytännön vaikeutena oli se etten yksinkertaisesti saanut Vakea nostamaan laukkaa suoraan peruutuksesta vaan aina vasta monta askelta eteen käveltyämme ja sittenkin aika lailla tuupaten. Tulkitsin tilanteen niin ettei Vake oikein ymmärtänyt nostoapujani. Apuni eivät siis olleet tarpeeksi nopeita eivätkä varsinkaan tarpeeksi selkeitä, vaan usein kävi niin että Vake jatkoikin vain peruuttamista entistä kiireisemmin. Ope kehotti nostamaan laukan heti yhden tai kahden peruutusaskeleen jälkeen, sillä nämä olivat niitä hyviä askeleita joissa paino siirtyi toivotusti takaosalle kun taas sen jälkeen peruutus muuttui jännittyneemmäksi. En vaan mitenkään onnistunut ajoittamaan apuja niin että tästä tilanteesta olisi laukka noussut. Virheellisesti myös käytin peruutuksessa tarpeettomasti pohjetta, jolloin laukkaa nostava pohjeapu ei enää oikein erottunut apujen sekamelskasta millään lailla.
Nostojen suhteen ei siis päästy alkuunkaan tehtävän ytimeen eli paino takaosalla ponnistavaan laukannostoon, joten tyytyminen oli siihen että tehtiin lopuksi rennompia pysähdyksiä ja peruutusaskeleita pienemmillä avuilla kun ope oli ensin käskenyt minun karsia yliratsastamisen pois. Ope totesi että Vake tuppaa käymään liian levottomaksi ja sählääväksi kun teen ja vaadin siltä liikaa, eli ponin olemuksen tulisi olla tyytyväisempi ja luottavaisempi silloin kun tehtäviä suoritamme. Ohjeena oli paitsi lopettaa liika tekeminen myös muistaa aina välillä kehua Vakea ja näin pitää se positiivisessa mielentilassa.
Eipä siis muu auttanut kuin katsoa jälleen tosiasioita nöyränä silmiin ja todeta että ratsukon harmonia ja kommunikaatio ovat aivan alkutekijöissään. Hyvä että tulee palautetta siitä että hevonen ei ole tarpeeksi rento ja tyyni, sillä muutoin sitä helposti hämääntyy luulemaan että hyvinhän tämä menee kun kaulakin on kaarella. Tiedostan kyllä hyvin oman taipumukseni yliratsastamiseen etenkin Vaken tyyppisten hitaiden ja rauhallisten hevosten kohdalla. Esteillä voin piiloutua sen tekosyyn taakse että jännitän ja alan siksi sählätä, mutta yhtä lailla osaan kyllä yliratsastaa sileälläkin. On siis varmaan korkea aika tehdä asialle jotain ja alkaa kiinnittää paremmin huomiota apujen tarkoituksenmukaisuuteen ja keveyteen sekä siihen että hevonen säilyy tarpeeksi rentona. Helpointa on aloittaa ihan siitä yksinkertaisesta asiasta että muistaa kiittää hevosta taputuksella tai rapsutuksella muulloinkin kuin käyntitaukojen yhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti