Hyvän mielen hypyt

Eilisen estetunnin tapahtumien jälkeen parasta lääkettä oli päästä Tallinmäelle hyppäämään tutulla ja turvallisella Vakella ja palauttamaan itseluottamus saman tien ennalleen. Tunnilla oli poikkeuksellisesti jopa kuusi ratsukkoa, mutta siitä huolimatta ehdittiin hypätä ihan kunnolla. Aluksi mentiin sileällä "George Morrisin verryttely", joka oli mukavan erilainen ja oikein toimiva. Ratsastettiin siis uralla eteenpäin ja ope huuteli vuoroin erilaisia tehtäviä: siirtyminen raviin, siirtyminen käyntiin, täyskaarto, pohkeenväitöä uraa pitkin, täyskaarto ja pohkeenväistöä toiseen suuntaan, laukassa täyskaartoja ja laukanvaihtoja. Näin joutuivat hevoset ja ratsastajat olemaan koko ajan hereillä, ja Vake ainakin tuntui olevan skarpimpi kuin verryttelyssä jossa junnataan laiskasti jotain ympyröitä yhteen suuntaan. Vastaavanlaista "koko ajan tapahtuu jotain" -harjoitusta voisi varmaan yrittää soveltaa itsenäisillekin ratsastuskerroille.

Esteharjoituksissa päivän aiheena oli kaarevat linjat, joita on kuulemma tulossa myös lauantaina kisoihin. Aloitettiin pienillä esteillä kolmen hypyn pätkä (A-C), jota tultiin pari kertaa. Ope joutui taas vähän muistuttelemaan että en saa unohtua jatkuvasti ajamaan Vakea eteen, vaan laukan sujuessa annetaan rauha eikä koko ajan hätistellä. Laukat vaihtuivat esteillä hyvin, ja kun sain pahimman yliratsastamisen karsittua ekojen hyppyjen jälkeen meni tehtävä tosi sujuvan oloisesti. Sujuva meno jatkui myös seuraavassa tehtävässä, johon kuului kaksi kaarevaa linjaa (2-3 ja 4-5). Vake imi hyvin esteitä kohti, mutta yksi puomi taisi tulla alas pitkästä laakahypystä.

Kun kaarevia linjoja oli hypätty muutama kierros tultiin pieni radanpätkä (1-7). Korkeudet olivat tässä vaiheessa maksimissaan 60-70 sentin luokkaa. Näillä korkeuksilla hypyissä oli helppo olla mukana, ja pääsin lähestymään esteille huolettomasti ilman mitään ponnistuspaikkapaniikkia. Ratamme oli oikein asiallinen kun kaikki laukatkin vaihtuivat. Viimeisellä suoralla linjalla (6-7) olisin saanut ottaa hieman laukkaa kiinni sen sijaan että posotettiin pitkänä eteen, sillä 17 m väli jäi hiukan ahtaaksi viidellä askeleella. Kaarevat linjat sen sijaan onnistuivat aivan nappiin.

Lopuksi tultiin pieni pätkä vielä lauantain kisakorkeudella eli 80-senttisenä. Tähän kuuluivat 19 metrin suora linja kavalettiesteeltä (B) okserille (3) sekä lävistäjäpystyt 4 ja 2. Suoralle linjalle oli poneille ohjeena kuusi askelta, ja ensimmäisen hypyn jälkeen jäin odottamaan ja yritin hieman lyhentää askelta. En lyhentänyt tarpeeksi, vaan tultiin okserille pohjaan. Ylittyi se toki näinkin. Seuraavalle pystylle sen sijaan lähdettiin liiankin kaukaa, ja puomi tuli alas. Viimeiselle pystylle oltiin taas jäämässä aika kauas, ja lähetin Vaken eteen tuuppaamalla istunnalla aika voimakkaasti. Hienosti Vake venytti viimeiset askeleet ja hypystä tuli sujuva, mutta tuuppauksen määrä oli kyllä sellainen että moni tuntemani hevonen olisi siinä vaiheessa iskenyt jarrut pohjaan. Ei siis ehkä kovin korrektia ratsastusta omalta osaltani, mutta esteet ylittyivät. Otettiin uusiksi vielä suora linja ja ensimmäinen lävistäjäpysty. Nyt ei tullut pudotuksia, mutta linjalla en vieläkään lyhentänyt tarpeeksi tosissani vaan väli oli kuudella askeleella ahdas. Luulen että eteenratsastus viiteen askeleeseen olisi johtanut sujuvampiin hyppyihin okserille.

Korjattavaa löytyy aina mutta silti nämä olivat varsinaisia hyvän mielen hyppyjä. Ihanaa kun ei tarvitse miettiä hyppääkö hevonen vaan voi luottaa siihen että yli mennään vaikka esteet joskus näyttäisivätkin isoilta omaan silmään. Vielä vaan pitäisi viimeinenkin ylimääräinen puskeminen ja hosuminen saada omasta ratsastuksesta pois myös 70-80 cm tasolla hypätessä. Pienemmillä esteillä tämä tuntuu jo aika hyvin onnistuvan, mutta puomien noustessa alan "varmistella" eteenpäin sen sijaan että antaisin hevoselle asiaankuuluvan työrauhan.