Hyppäämisen ilo

Torstain tunnilla päästiin taas hyppäämään Vaken kanssa. Sää oli hiostavan kuuma, ja kun Vake oli vieläpä mennyt jo aiemmin samana päivänä yhden tunnin uumoilin että meno tulisi olemaan kovin laiskaa ja vetämätöntä. Siltä poni vaikuttikin niin tallista kentälle mönkiessään kuin alkukäyntien aikanakin. Vaan kun lähdettiin ravaamaan alkuverryttelyjä ei tarvinnut kuin kerran huomauttaa hieman raipalla ja sitten poni liikkuikin mukavan reippaasti ja hyytymättä. Laukassa reipas meininki jatkui pienen alkuherättelyn jälkeen. Kaarteissa sai pohkeilla ylläpitää laukan sujuvuutta, mutta mitään puskemista ei tarvittu. Laukan ollessa näin sujuva onnistui laukanvaihto lävistäjän päätteeksi niin hyvin ettei ikinä. Annoin vaan merkin ulkopohkeella ja saman tien laukka olikin jo vaihtunut ilman mitään jarrutteluja tai sähläämisiä.

Verryttelyhypyt mentiin kisaverkan tyylisesti yksittäisillä esteillä. Ensin mentiin muutama kierros putkeen ristikkoa/pystyä vasemmassa laukassa soikiokuviolla. Vake liikkui edelleen tosi hyvin eteen, ja este ylittyi kepoisasti. Sen verran unohduin ajamaan estettä kohti että ponnistuspaikat ajautuivat vähän turhan lähelle. Ope muistuttelikin siitä että estettä kohti tulee antaa hevoselle rauha katsoa ponnistuspaikkaa, eli sen jälkeen kun laukan on saanut etenemään niin ei pidä jäädä enää turhanpäiten "jahtaamaan" hevosta estettä kohti. Toisena verkkahyppynä tultiin noin 75-senttistä okseria oikeasta laukasta pari kertaa. Nyt puolestaan jäätiin esteestä hieman kauemmas, mutta totesimme yhdessä Vaken kanssa että tähän ei mitään pikkuaskelia enää oteta vaan venytetään kauempaa. Hienostihan se poni venyikin ja pääsin kohtuullisen hyvin mukaan hyppyihin kun luin ponnistuspaikan oikein.

Ratapiirroksesta kiitos Annelle.

Verryttelyhyppyjen jälkeen hypättiin viiden esteen mittainen radanpätkä. Esteet olivat 80 sentissä lukuunottamatta sarjaa jolla korkeus oli hieman tämän alle. Enpä ole Vaken kanssa ennen kasikymppiä mennytkään kuin yksittäisinä esteinä, mutta tänään poni tuntui niin hyvältä että lähdin matkaan luottavaisella mielellä. Ensimmäiselle esteelle ja etenkin sarjalle ajoin vielä liikaa, mutta hyvät hypyt saatiin tästä huolimatta. Ykköselle ponnistettiin taas kaukaa mutta se ei tullut yllätyksenä. Sarjan a-osalla sama juttu, ja pientä venymistä tarvittiin b-osallekin, mutta Vake hyppäsi hienosti ja olin menossa mukana. Selvittyämme sarjasta kunnialla huokaisin helpotuksesta ja onnistuin rauhoittamaan ratsastustani. Maltilla lähestyen kolmosesteelle saatiin aivan nappihyppy. Neloselle oli niin pitkä matka että ajatus meinasi suorastaan herpaantua, ja tällä esteellä mentiin hieman pohjaan. Läheltäkin pääsee, eli ei ongelmaa kun olin menossa samasta paikasta ponin kanssa. Viimeiselle esteelle oli taas niin pitkä tie että Vake taisi jo kuvitella tehtävän loppuneen. Hypättiin kaukaa, ja vaikka olin tähän varautunut ja sain ylävartalon hyppyyn mukaan jäi käsi vähän hitaaksi eikä mielestäni antanut Vakelle aivan tarpeeksi tilaa venyttää kaulaa. Vakella kun on taipumus vetää päätä hypyissä pitkälle ja alas niin etenkin tämän tyyppisissä pitkissä mutta hieman hitaissa hypyissä pitäisi kättä saada vielä enemmän eteen. Muilta osin tuntuu siltä että alan olla Vaken hypyissä jo vähän paremmin mukana kuin alkuaikoina jolloin sen hyppytyyli oli vielä vieras.

Kokonaisuutena ratamme oli joka tapauksessa oikein hyvä. Kasikymppi ei siis tuottanut mitään vaikeuksia, ja ylipäänsä Vake oli tänään aivan superhyvä. Sanomattakin lienee selvää että oli hirmuisen kivaa hypätä! Suunnitelmana on että reilun kahden viikon kuluttua mentäisiin tallin omissa harjoituskisoissa ensimmäinen kasikympin starttimme, ja tämänpäiväisen perusteella sen ei pitäisi olla mitenkään mahdoton tehtävä.