Helatorstain koulukisat: onnistumisia omalla tasolla

Helatorstaina oli taas kisat, tällä kertaa kouluratsastusta kotikentällä, ja minä olin ilmoittautunut mukaan peräti kolmella ponilla. Ratoja tuli kuitenkin vain yksi per poni, eli Aasialla harrasteluokan kouluohjelma ja Vakella sekä Kingillä Helppo C:1. Tiedossa oli siis varsin touhukas aamupäivä.

Ihana Aasia! © Eeva

Ensimmäinen ratsu oli siis Aasia, jonka kanssa mentiin se kaikkein helpoin luokka. En oikein tiennyt mitä odottaa, ja etenkin laukkaosuudet olivat suuri kysymysmerkki. Jännitettävää riitti siinä, saisinko Aasian nostamaan laukat asiallisesti sekä laukan myös ylläpidettyä. Yhteisiä treenejä oli tosiaan takana vasta kaksi kappaletta, enkä myöskään tiennyt, oliko Aasia ollut koskaan aikaisemmin kouluaitojen sisällä. Eipä tässä kuitenkaan ollut mitään menetettävää, joten ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan.

Verryttely meni aluksi humputellen. Maneesissa Aasia keskittyi ensin huonosti, mutta kun päästiin myös laukkailemaan niin poni tuli pikkuhiljaa paremmin kuulolle ja tuntumalle. Ravissa Aasia alkoi pyöristyäkin ihan nätisti, ja lopun verryttelyn pääasiallinen tavoite oli saada se liikkumaan riittävän rauhallisesti ja malttaen. Ennen omaa vuoroa päästiin kentälle odottamaan, ja siellä saatiin kiertää kisa-areena aitojen ulkopuolelta. Aasia ei kummeksunut sen enempää kouluaitoja kuin tuomaripöytääkään, vaan se oli tilanteessa kuin kotonaan. Aitojen sisälle päästiin siis rennossa mielentilassa, ja ehdin siellä hetken aikaa ravailla ennen lähtömerkkiä.

Poni pääsi valahtamaan vähän pitkäksi ja pois parhaalta tuntumalta, mutta aloitimme ihan tahdikkaassa ja sopivan reippaassa ravissa. Kuten olin ennustanut, bravuurimme oli ohjelman alussa tehtävä raviympyrä, joka esitettiin onneksi vasemmalle eli Aasian notkeampaan suuntaan. Tässä Aasia pyöristyi ja taipui nätisti, ja saimme arvosanaksi kahdeksikon. Käyntipätkä lävistäjällä oli siirtymisten puolesta ihan kelpo, mutta tuntuma ja muoto turhan epätasaisia. Sitten päästiin niihin vaikeampiin osuuksiin, eli ensimmäiseen laukannostoon. Tulin tuupanneeksi laukkaan istunnalla, mutta Aasia kuitenkin nosti kohtuullisen täsmällisesti. Laukkaympyrällä mentiin hieman sisälapa edellä ja nenä ulkona, ja tuomari toivoikin selkeämpää taivutusta. Laukka kuitenkin onneksi pysyi yllä koko ympyrän ajan. Raviin siirtymisen jälkeen juostiin kulman läpi jännittyneenä, mutta askeleen pidennykseen lävistäjälle tuli mukava energia. Sitten sainkin jo jarrutella huolellisesti, jotta poni oli kuulolla ennen seuraavaa laukannostoa. Taas sorruin istunnalla tuuppaukseen, mutta Aasia nosti laukan napakasti. Vasemman laukan ympyrällä taivutuskin onnistui paremmin. Siirtyminen raviin tuli hieman pudottaen, ja siinä hässäkässä sitten kulman jälkeen tuleva siirtyminen käyntiin myöhästyi pisteestä. Käynnissä muoto oli taas epätasainen, varsinkin kun poni yritti aluksi kiskoa ohjia pitkäksi. Lopputervehdyslinjalle meno kuitenkin taas tasoittui.

Aasian pöytäkirja

Olin rataan ihan tyytyväinen, sehän meni odotuksiin nähden jopa varsin kivasti! Laukat nousivat ja pysyivät yllä, mistä olin kovasti helpottunut, ja ravissa saatiin esitettyä vähän kauniimpaakin menoa. Tuomarin palautteessa kehuttiin tahdikkuutta ja letkeyttä, kun taas parannettavaa on tuntuman tasaisuudessa ja liikkumisessa rehellisesti tuntumaa kohti. Näin helposta luokasta kun oli kyse, niin pisteitäkin tuli varsin anteliaasti eli 65,53%. Tällä tuloksella päädyttiin vielä kaiken lisäksi luokan voittoon, joten olipas sangen onnistunut kisadebyytti Aasialta! Palkintojenjakoon Aasia ei kuitenkaan päässyt, vaan käväisin siellä Vakella, jonka kanssa olin siinä vaiheessa menossa verryttelyyn.

Vaken rataan latautuivat kaikkein suurimmat paineet ja odotukset. Sen kanssa on jo niin paljon yhteistä historiaa, että parasta osaamista haluaisi todellakin esittää myös kisoissa. Henkisesti helpompaa tästä teki kuitenkin se, että olin jo yhden radan ratsastanut ja päivä oli Aasian kanssa alkanut onnistuneesti. Niinpä pääsin verryttelyyn aika rennolla mielellä, ja Aasian jälkeen Vake tuntui niin ihanan tutulta ja tasaiselta. Ensin Vakea piti vähän herätellä, mutta kun oli hieman laukattu niin se liikkui jo ihmeen hyvin eteen. Ei puskemista, ei taistelua, vain mukavan pyöreänä etenevä Vake. En tiedä, miten tämä näin hyvin tällä kertaa onnistui, mutta kerrankin oli verryttelyn pohjalta edellytykset kohdillaan onnistuneeseen rataan Vake-pötkylän kanssa. Nyt vain pää kylmänä!

Lopulta kävi vielä pieni onni sen suhteen, että luokan ensimmäinen ratsukko olikin siirtynyt luokan loppuun, ja kun meidän oli ollut tarkoitus startata toisena niin starttivuoro tulikin eteen yllättäen ilman sen pidempiä odotteluja. En siis ehtinyt pyöriä Vaken kanssa ollenkaan kisakentän päässä, missä ei raippaa saanut enää pitää, joten eipä tullut sitä viime hetken hyytymistä vaan päästiin kutakuinkin suoraan maneesista radalle. Tuomari kysyi, tarvitsisinko vielä lisäaikaa, mutta vastasin, että aloitetaan nyt äkkiä ennen kuin poni hyytyy. Uskomatonta mutta totta, pääsin aloittamaan ohjelman Vakella joka ei ollut vielä aivan hyytynyt ja jumittava vaan eteni hyvin. Älä puske, älä puske, älä puske, hoin mielessäni. Alkuradan ravikuviot menivätkin varsin kivasti. Askeleen pidennykset eivät meillä koskaan ole riittävät, mutta taipuminen oli letkeää ja ravi eteni asiallisessa tahdissa sekä pyöreänä. Jee!

© Eeva

© Eeva

Laukkaohjelmassa alkoi meno hyytyä, ja ratsastin pohkeella melko paljon. Laukassa ei sitten pyöreyskään säilynyt, mikä oli odotettavissa. Ensimmäistä laukkaympyrää kehuttiin kuitenkin jopa pontevaksi. Oikean laukan lävistäjällä pudottiin raville aivan liian aikaisin, niin kuin siinä aina käy. Vasemman laukan lävistäjää varmistelin ja yliratsastin aika paljon, joten tuomari kommentoi sitä työlääksi, vaikka loppuun asti päästiinkin. Ravissa Vake palasi taas pyöreämmäksi, tosin nyt loppuradasta se alkoi pilkkiä liian matalalla eikä pysynyt yhtä ryhdikkäänä kuin ohjelman alussa. Ravivoltista ja lopputervehdyslinjasta tuli silti vielä seiskat.

Vaken pöytäkirja

Vaikka tässä ollaan kaukana täydellisestä, niin olin tähän suoritukseen todella tyytyväinen. Tämä oli ehdottomasti paras kouluratamme Vaken kanssa kautta historian, ja kerrankin Vake ei täysin hyytynyt radalle vaan liikkui ihan asiallisesti! Tämän eteen on tehty töitä pitkään ja hartaasti, ja vihdoin saatiin esitettyä jopa jollain tapaa onnistunut koulurata. Pätkittäin meno tuntui jopa hyvältä, eikä vain älyttömältä puskemiselta. Ihanaa! Kiitosta tuli tuomarilta arvattavasti tasaisuudesta sekä hyvistä taivutuksista ravissa, mutta samalla toivottiin vielä hieman lisää energiaa sekä parempaa taipumista laukassa. Tulos oli ihan mukava 63,25%, ja jäin jännityksellä odottamaan, riittäisikö tämä sijoituksiin. Osallistujakaarti oli nimittäin helppo C -luokaksi varsin tasokasta, sillä kyseessä oli samalla Powercupin karsintaluokka ja mukana oli jopa aluetason ratsukoita.

Suurimman henkisen latauksen rata oli siis ohi, mutta ei tämä vielä ollut kokonaan tässä. Vielä oli jäljellä rata Kingin kanssa. Kingiä yritin verryttelyssä taivutella ja saada myötäämään, mutta kun ei se oikein onnistu treeneissäkään niin eipä tietysti kisaverkassakaan. Poni jäi rautakangeksi ja pystypäiseksi, mutta mentiinpä humputtelemaan rata läpi. Koetin keskittyä täsmällisyyteen ja hyviin teihin sekä tasaisen reippaaseen etenemiseen. Eipä tästä suorituksesta jäänyt suuremmin kerrottavaa jälkipolville sen enempää hyvässä kuin pahassakaan. Kingi meni niin kuin Kingi menee, jäykkäniskaisena mutta tehtävät suorittaen. Joitakin irtopisteitä olisi ehkä voinut kerätä vielä keskittyneemmällä ja tarkemmalla ratsastuksella. Esimerkiksi peruutukseen tuli liikaa askelia, ja toisella laukkaympyrällä päästin ponin vähän oikaisemaan lopussa. Taivutukset yritin tehdä niin hyvin kuin oli mahdollista, mutta luonnollisestikin tuomari toivoi taipuisuutta lisää niin ravissa kuin laukassakin. Tasaisuus oli tämänkin radan valtti, eikä varsinaisia rikkoja tullut. Suorituksen päättyessä ei ollut niinkään hieno fiilis juuri tästä radasta, mutta olin iloinen kun päivän kisaurakka oli onnistuneesti pulkassa.

Kingin pöytäkirja

Kingin kanssa tulos oli 62% eli muutaman pisteen Vakea huonompi, ja tämä oli päivän suorituksista selkeästi se vähiten onnistunut. Luokka oli pitkä ja jatkui vielä hyvän tovin, mutta sen loppuessa jäimme Vaken kanssa edelleen sijoittuneiden joukkoon; sija oli 29 startin luokassa seitsemäs. Voi että helpon C:n vihreästä ruusukkeesta voikin olla iloinen! Tämä tuntui Vaken kanssa todellakin ansaitulta. Aasiankin rata ja voitto olivat tietysti iloinen asia, mutta kyllä se oli Vake, jonka kanssa koin tänään suurimman onnistumisen. Harvoin jää näin mukava mieli koulukisoista, ja olihan tämä oikein hauska päivä kolmen ponin kanssa.

Kuvista kiitos Eevalle  ja videoista sekä poninhoitoavusta kiitos Annelle ja Noralle!