Perjantaina Artsin valmennukseen valitsin ratsuksi jostain ihmeen syystä Kingin. Joko olin ylioptimistinen, tai sitten halusin hakata päätä seinään. Ehkä kuitenkin jälkimmäistä, sillä lähdin tunnille lähinnä asenteella "eihän tästä tule mitään". Eipä siitä silloin tulekaan.
Ratsastimme ulkona kolmen ratsukon ryhmässä. Pitkät sivut oli rajattu kouluaidoilla, joten menimme noin 20x60 metrin kokoisella ratsastusalalla. Aloitimme kevyessä ravissa tutulla kuviolla, jossa tehtiin lävistäjät molemmista päädyistä ja niiden välillä ratsastettiin lyheyt sivut puoliympyrän muotoisina. Ohjeeksi sain taivuttaa Kingiä päädyissä reilusti sisäohjalla, ja antaa ulko-ohjasta myöden samalla kun sisäpohje pyysi napakasti liikettä eteen. Askeleen haluttiin pidentyvän kunnolla, ja samalla tietysti poni myötäämään niskasta. Jälkimmäisen osalta oli kyllä nihkeää, ja tunnuttiin päätyvän vain tilanteeseen, jossa Kingi juosta humputti huonosti kuunnellen eteenpäin. Tehtävään lisättiin myös laukkapätkiä siten, että laukka nostettiin lävistäjän loppupuolella ja päätyyn tehtiin laukkaympyrä. Päädyin lähinnä lennättämään Kingiä eteenpäin siinä toivossa, että reippaan etenemisen seurauksena alkaisi jotain tapahtua. Ei se vaan niin yksinkertaista ollut.
Seuraavaksi aloimme ratsastaa pohkeenväistöjä ravissa pitkän sivun alusta keskelle, ja pituushalkaisijalle tulon jälkeen taivutettiin väistättävän pohkeen puolelle sekä ratsastettiin puolivoltti uralle suuntaa vaihtaen. Tämä tehtävä olisi ollut erinomainen työkalu Kingin läpiratsastamiseen, jos vaan olisin osannut käyttää sitä oikein. Nimenomaan väistöjen avulla pohkeen voisi saada oikeasti läpi, ja väistön jälkeisessä taivutuksessa pitäisi sitten tulla nätisti se niskan myötäys. Toteutus vaan tökki, kun en saanut Kingiä väistämään tarpeeksi rehellisesti ja rennosti. En päässyt ottamaan väistöä kunnolla vastaan ulkoavuilla, ja meno oli vähän epämääräistä kylkimyyryä, jossa ei ollut ihan selvää väistikö poni kunnolla vai ei. Kun se kunnollinen ristiaskel ja pohkeen läpimeno jäi puuttumaan, niin ei sisäpohje ollut voltille kääntyessäkään halutulla tavalla läpi. Molempiin suuntiin oli melko lailla sama ongelma.
Lopuksi ratsastimme vastalaukkakuviota, jota oli edelliskerran tehtävällä jo pohjustettu. Aloitimme kuvion kaartamalla laukassa lyhyeltä sivulta linjalle noin 5 metriä pituushalkaisijan vieressä. Tästä käännyttiin lävistäjälinjalle pituushalkaisijan yli ja suoristettiin uudelle linjalle 5 metriä pituushalkaisijan toisella puolella, eli tässä tuli loiva kaarros vastalaukassa. Sitten tuli taas lävistäjäpätkä takaisin ja pituushalkaisijan ylitys, sekä suoristus myötälaukkalinjalle 5 metriä pituushalkaisijan toisella puolella ennen päätyyn tuloa. Näin muodostui ikään kuin loiva kolmikaarinen kiemura, joka kiemursi pituushalkaisijan molemmin puolin. Kingin kanssa ei vastalaukan pitäminen ollut ongelma, ja pääsin keskittymään tahdin säilyttämiseen sekä huolellisiin suoristamisiin. Sain ratsastettavan tien aika mukavasti haltuun, mutta viimeiselle "kaarelle" haluttiin vielä parempi ja aikaisempi suoristaminen ulkopohkeella, ettei Kingi jäänyt nojailemaan linjalta ulospäin. Vasen laukka säilyi vastalaukkana vähän tasapainoisemmin, ja oikeassa laukassa tulikin vastalaukkakaarelle ensin raviin putoaminen. Oikeassa laukassa piti siis erityisen tarkasti kontrolloida laukan tahtia ja tasapainoa.
Lopulta viimeisen laukkakiemuran jälkeen sain kuin ihmeen kaupalla sisäpohkeen läpi ja tuntuman ulko-ohjalle. Niinpä Kingi sitten viimein laukkasi uralla oikealle hetken aikaa pyöreänä kuolaimella ja ulko-ohjan tuella. Tulihan sieltä edes yksi tällainen loksahdus ja hyvä hetki! Sitten siirryimmekin loppuraveihin, ja myös ravissa sain aikaan lyhyen tilanteen, jossa Kingi asettui oikealle niskasta myödäten ja kuolaimella. Tunnin työskentelyn tulokset jäivät siis kovin laihoiksi, mutta onhan se tietysti parempi kuin ei mitään, että lopussa tulee edes kaksi hyvää hetkeä. Harmi vain, että yhtä hyvää pätkää kohti tuntuu olevan vähintään sata huonoa. Kingi on minulle tosi vaikea, kun se ei todellakaan tule ilmaiseksi oikeinpäin. Ainakin tässä tarvittaisiin vielä määrätietoisempaa pohkeen läpiratsastamista, eikä jämäkämpi istuntakaan varmaan haittaisi. Nyt poni pääsee vain vetämään itseään pitkäksi puikulaksi ja juoksemaan puolilaiskasti työntekoa karkuun.
Ratsastimme ulkona kolmen ratsukon ryhmässä. Pitkät sivut oli rajattu kouluaidoilla, joten menimme noin 20x60 metrin kokoisella ratsastusalalla. Aloitimme kevyessä ravissa tutulla kuviolla, jossa tehtiin lävistäjät molemmista päädyistä ja niiden välillä ratsastettiin lyheyt sivut puoliympyrän muotoisina. Ohjeeksi sain taivuttaa Kingiä päädyissä reilusti sisäohjalla, ja antaa ulko-ohjasta myöden samalla kun sisäpohje pyysi napakasti liikettä eteen. Askeleen haluttiin pidentyvän kunnolla, ja samalla tietysti poni myötäämään niskasta. Jälkimmäisen osalta oli kyllä nihkeää, ja tunnuttiin päätyvän vain tilanteeseen, jossa Kingi juosta humputti huonosti kuunnellen eteenpäin. Tehtävään lisättiin myös laukkapätkiä siten, että laukka nostettiin lävistäjän loppupuolella ja päätyyn tehtiin laukkaympyrä. Päädyin lähinnä lennättämään Kingiä eteenpäin siinä toivossa, että reippaan etenemisen seurauksena alkaisi jotain tapahtua. Ei se vaan niin yksinkertaista ollut.
Seuraavaksi aloimme ratsastaa pohkeenväistöjä ravissa pitkän sivun alusta keskelle, ja pituushalkaisijalle tulon jälkeen taivutettiin väistättävän pohkeen puolelle sekä ratsastettiin puolivoltti uralle suuntaa vaihtaen. Tämä tehtävä olisi ollut erinomainen työkalu Kingin läpiratsastamiseen, jos vaan olisin osannut käyttää sitä oikein. Nimenomaan väistöjen avulla pohkeen voisi saada oikeasti läpi, ja väistön jälkeisessä taivutuksessa pitäisi sitten tulla nätisti se niskan myötäys. Toteutus vaan tökki, kun en saanut Kingiä väistämään tarpeeksi rehellisesti ja rennosti. En päässyt ottamaan väistöä kunnolla vastaan ulkoavuilla, ja meno oli vähän epämääräistä kylkimyyryä, jossa ei ollut ihan selvää väistikö poni kunnolla vai ei. Kun se kunnollinen ristiaskel ja pohkeen läpimeno jäi puuttumaan, niin ei sisäpohje ollut voltille kääntyessäkään halutulla tavalla läpi. Molempiin suuntiin oli melko lailla sama ongelma.
Lopuksi ratsastimme vastalaukkakuviota, jota oli edelliskerran tehtävällä jo pohjustettu. Aloitimme kuvion kaartamalla laukassa lyhyeltä sivulta linjalle noin 5 metriä pituushalkaisijan vieressä. Tästä käännyttiin lävistäjälinjalle pituushalkaisijan yli ja suoristettiin uudelle linjalle 5 metriä pituushalkaisijan toisella puolella, eli tässä tuli loiva kaarros vastalaukassa. Sitten tuli taas lävistäjäpätkä takaisin ja pituushalkaisijan ylitys, sekä suoristus myötälaukkalinjalle 5 metriä pituushalkaisijan toisella puolella ennen päätyyn tuloa. Näin muodostui ikään kuin loiva kolmikaarinen kiemura, joka kiemursi pituushalkaisijan molemmin puolin. Kingin kanssa ei vastalaukan pitäminen ollut ongelma, ja pääsin keskittymään tahdin säilyttämiseen sekä huolellisiin suoristamisiin. Sain ratsastettavan tien aika mukavasti haltuun, mutta viimeiselle "kaarelle" haluttiin vielä parempi ja aikaisempi suoristaminen ulkopohkeella, ettei Kingi jäänyt nojailemaan linjalta ulospäin. Vasen laukka säilyi vastalaukkana vähän tasapainoisemmin, ja oikeassa laukassa tulikin vastalaukkakaarelle ensin raviin putoaminen. Oikeassa laukassa piti siis erityisen tarkasti kontrolloida laukan tahtia ja tasapainoa.
Lopulta viimeisen laukkakiemuran jälkeen sain kuin ihmeen kaupalla sisäpohkeen läpi ja tuntuman ulko-ohjalle. Niinpä Kingi sitten viimein laukkasi uralla oikealle hetken aikaa pyöreänä kuolaimella ja ulko-ohjan tuella. Tulihan sieltä edes yksi tällainen loksahdus ja hyvä hetki! Sitten siirryimmekin loppuraveihin, ja myös ravissa sain aikaan lyhyen tilanteen, jossa Kingi asettui oikealle niskasta myödäten ja kuolaimella. Tunnin työskentelyn tulokset jäivät siis kovin laihoiksi, mutta onhan se tietysti parempi kuin ei mitään, että lopussa tulee edes kaksi hyvää hetkeä. Harmi vain, että yhtä hyvää pätkää kohti tuntuu olevan vähintään sata huonoa. Kingi on minulle tosi vaikea, kun se ei todellakaan tule ilmaiseksi oikeinpäin. Ainakin tässä tarvittaisiin vielä määrätietoisempaa pohkeen läpiratsastamista, eikä jämäkämpi istuntakaan varmaan haittaisi. Nyt poni pääsee vain vetämään itseään pitkäksi puikulaksi ja juoksemaan puolilaiskasti työntekoa karkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti