keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Itsenäisesti vanhalla kentällä

Päädyin tosiaan ilmoittautumaan helatorstain koulukisoihin myös ihkauudella Aasia-ponilla, ja oli tietenkin ihan hyvä idea käydä sen selässä myös toinen kerta ennen kisoja. Niinpä ratsastin keskiviikkona Aasialla itsenäisesti, ja seurana olivat Anne ja Pave. Kenttä ja maneesi olivat varattuna tunneille koko illan, mutta mepäs menimmekin ratsastamaan vapaana olevalle Tallinmäen vanhalle kentälle. Oli tosi kiva päästä käymään pitkästä aikaa vanhalla kotikentällä, jossa on maailman paras pohja. Alkukäynnit hoituivat noin kilometrin matkalla, joka vanhalle Tallinmäelle kuljettiin. Tiellä tuli autoja vastaan edestä ja takaa, mutta Aasia suhtautui niihin hyvin tyynesti, kuten entiseltä vaellus- ja terapiaponilta voi odottaa. Kenttä oli tietenkin Aasialle ihan uusi ja outo paikka, joten siellä se ensin hieman katseli ympärilleen ja keskittyi alussa huonosti.

Suunnitelmani oli harjoitella tänään erityisesti laukannostoja ravista, sillä ne pitäisi kouluradalla esittää ja niissä oli maanantaina ollut välillä pientä hankaluutta. Ensin kuitenkin verryttelin rauhassa niin ravissa kuin laukassakin, ja annoin Aasialle aikaa rentoutua. Poni liikkui ensin vähän jännittyneesti pystypäin, mutta tasoittui ja tuli pyöreämmäksi kun vaan verryteltiin kaikessa rauhassa. Pienen laukkailun jälkeen Aasia liikkui hetkittäin jo oikein kauniissa muodossa. Laukassa kuitenkin kaaduttiin liikaa sisälavalle, ja sen seurauksena Aasia saattoi huonon tasapainon hetkillä pudottaa raville. Laukan tasapainottaminen ja rauhallisen tahdin säilyttäminen oli siis olennaista, ja kieltämättä olisin saanut olla istunnaltani vakaampi ja jämäkämpi etenkin laukassa. Nostoissa oli apua kannuksista, eli jos ei laukka muuten noussut ravista niin pienellä kannuksen merkillä Aasia kyllä lähti napakasti laukalle. Kouluradallakin kannukset on siis hyvä olla mukana laukannostojen varmistuksena.

Ratsastin myös kisaohjelman pari kertaa läpi harjoituksen vuoksi. Kenttä oli toki kisarataa isompi, joten kovin täsmällisiä ei teistä tullut, mutta tarkoituksena olikin lähinnä testata, miten toisiaan seuraavat tehtävät onnistuisivat ja mitkä olisivat mahdollisia ongelmakohtia. Ohjelman raviosuus lähti mukavasti käyntiin, kunhan vaan olin valmistellut Aasian ratsastamalla sen ensin rennoksi ja rauhalliseksi. Kun poni malttoi jäädä ravaamaan vähän hitaammassa tahdissa eikä kiirehtinyt alta, oli ravissa istuminenkin huomattavasti helpompaa. Tästä pyöreästä ja malttavaisesta ravista oli hyvä lähteä ratsastamaan ohjelmaa läpi pienieleisesti ja rentouteen keskittyen. Arvelinkin vahvimpien osuuksien tulevan heti ohjelman alussa, sillä tässä päästiin esittämään ravia ensin pituushalkaisijalinjalla ilman alkutervehdystä ja sitten pääty-ympyrällä. Myös ravista käyntiin siirtyminen lävistäjällä ja paluu raviin onnistuivat ihan mukavasti. Sitten tulikin jo laukannosto, mikä tarkoitti, että homma lähti hieman leviämään. Ensimmäisen noston ajoitus onnistui aika mukavasti, kun Aasia tuli siihen vielä rauhallisena. Laukasta raviin siirtymisen jälkeen sitten juosta kipitettiin, ja loput ohjelmasta menikin enemmän tai vähemmän kiireisissä merkeissä. Laukannostojen lisäksi vaikein pala on siis tilanteen rauhoittaminen laukkapätkien välillä ja jälkeen. Tähän kaipaisin sitä istunnan jämäkkyyttä lisää.

Itsenäisenkin tunnin aikana sain ihan mukavasti otetta Aasian ratsastukseen ja sain keskittyneesti tehtyä järkeviä asioita. Joku olisi kyllä saanut olla huutamassa istunnasta. Välillä homma levisi kiirehtimiseksi ja kipittämiseksi, mutta välillä Aasiasta sai irti hirmuisen kivoja pätkiä etenkin ravissa. Se on kyllä oikein mainio poni!

3 kommenttia:

  1. Olipa mukava bongata täältä kuulumisia Assilta :) Ratsastin sitä itse Pietarsaaressa jonkun verran, ja kirjoituksesi kuulostavat niin kovin tutuilta. Tykkäsin siitä tosi paljon, etenkin sen oman moottorin vuoksi ja siksi, että siitä sai aina hyvän mielen, vaikkei mitään ilmaiseksi. Eli ratsastus joka kerta päättyi paremmin, kuin alkoi ja hyvä mieli jäi lopettaessa :) Monesti huomasin myös saman, että mikäli alku meinasi mennä liian hampaiden kiristelyksi, niin pieni laukkapätkä rentoutti ponin.. Tai ratsastajan, heh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla! Minulle tämä on oikein opettavainen poni ratsastaa, kun olen enimmäkseen tottunut työntämään hidasta ruunanmöhkälettä eteenpäin :D Vähän säpäkämpi ja itse liikkuva ratsu pakottaa opettelemaan ihan erilaisia asioita.

      Poista
    2. Jep, kutsuttiin Assia monesti monitoimilaitteeksi, kun sen ratsastuksen jälkeen ei tarvinnut lähteä kuntosalille, tuli "korsetti" treenattua ;) Omaan kroppaan sai keskittyä paljon, kun varsinkin noissa laukoissa sitä sai välillä auttaa, jotta se ei löisi kaarteessa hanskoja tiskiin ja tiputtaisi raville, vaan muistaisi ryhdistäytyä ja laukata kaarteenkin läpi :)

      Ääh, tulee suorastaan ikävä Assin ratsastusta, tykkäsin itse siitä niin paljon ratsastuksellisessa mielessä :)

      Poista