Kaksijakoinen kisapäivä

Vappuna Tallinmäellä oli 1-tason estekisat. Päivä oli lämmin ja kaunis, mutta kisat pidettiin kuitenkin maneesissa, jossa oli parempi pohja kuin ulkona. Omat starttini olivat tänään Kingillä 70 sentin luokassa ja Vakella 90 sentin luokassa. Kisastartti Kingillä tuli mukaan viime tipassa ja hetken mielijohteesta, joten en sillä ehtinyt ennen kisoja hypätä vaan alla oli ainoastaan yksi yhteinen estetunti jokunen kuukausi sitten. Tiesin Kingin olevan varma ja helppo ratsu, joten sen kanssa oli huoletonta lähteä 70 sentin radalle ihan kylmiltäänkin, ja tavoitteena oli tietenkin ruusuke. Vaken 90 oli se, mikä jännitti enemmän, ja ysikymppiin tavoite olikin vain asiallinen ja sujuva rata.

Sain Kingin suoraan edelliseltä ratsastajalta. Niinpä en verrytellyt sitä ollenkaan ulkokentällä, vaan meille riitti ihan lyhyt ryhmäverkka maneesissa sisältäen pari kierrosta ravia ja laukkaa sekä onnistuneet hypyt molempiin suuntiin. Kingi vaikutti aluksi turhan hitaalta ja uneliaalta, joten ensimmäinen juttu oli ponin herättäminen. Siihen ei suuria vaadittu, ja kohta Kingi jo laukkasikin ihan napakasti ja omalla moottorilla. Verryttelyhypyt olivat sujuvia ja hyviä, kaikki toimi mallikkaasti.

Hyppäsimme luokan viimeisenä, ja sarjaväli lyhennettiin meille ponimittaan. Kingi olisi kyllä tainnut mennä vaikka hevosvälilläkin. Hoputtelin vielä liikkeelle lähtiessä vähän lisää energiaa laukkaan, ja rata alkoi mukavan reippaasti edeten. Kun laukassa oli tällainen sopiva energia, niin esteille oli tosi helppo tulla. Kingi venytti tarvittaessa ketterästi askelta estettä kohti, eikä miniaskeleita tarvinnut ottaa. Laukat vaihtuivat esteillä näppärästi ja aina tultiin myötälaukassa alas. Sarjakin ylittyi ihanan helposti, vaikka a-osalle ponnistus tulikin vähän kaukaa. Ennen pitkää oltiin jo perusvaiheen maalissa, ja samalla sujuvalla menolla jatkoimme toiseen vaiheeseen. Käänsin 9. ja 10. esteen välille suunnitellun tiukemman kaarteen, jota hieman hankaloitti se, että Kingi ei kunnolla taivu. Sisäohjassa roikkumisen seurauksena esteelle tuli vähän töpömpi hyppy, joka olikin ainoa laatuaan tällä radalla. Myös 11. esteelle eli sarjalle ratsastin oikoreittiä, mutta en kuitenkaan tehnyt aivan pienintä mahdollista tietä vaan kiersin lähestymislinjalle uran kautta. Taas ponnistuspaikka jäi sarjalla aika kauas, mutta Kingi venytti helposti sekä a- että b-osan yli. Sarjan jälkeenkin olisi ollut mahdollisuus kääntää tiukempi oikoreitti, mutta tilanne tuli aika nopeasti vastaan. Niinpä päädyin kiertämään pidemmästi uran puolelta, ja näin ainakin saatiin varmasti hyvä tie seuraavalle esteelle. Ylitimme vielä viimeiset kaksi estettä, ja rata oli päätöksessä.

Tulokset selvisivät pian, sillä olimme tosiaan luokan viimeinen ratsukko. Harmillisesti olimme ensimmäiset ei-sijoittuneet, ja eroa neljänteen sijaan oli vain olemattomat 0,13 sekuntia! Ei ollut näköjään tuuri tässä kohtaa puolella. Tärkeintä oli kuitenkin sujuva, hyvä rata, johon olin tosi tyytyväinen. Kingi oli ihan älyttömän näppärä, ja tuntui tietävän mitä tekee. Alkoi tietenkin houkuttaa ajatus, että ennen seuraavia kotikisoja voisi Kingin kanssa käydä estetunnillakin ja mennä sitten kisoissa vähän korkeamman luokan.

Kisapäivä tietenkin jatkui vielä, ja sain seuraavaksi alkaa jännittää ysikympin rataa Vaken kanssa. Vake oli aamulla hypännyt pari pikkurataa, ja ehti sen jälkeen levätä monta tuntia. Verryttely oli joka tapauksessa syytä pitää mahdollisimman lyhyenä. Otin kentällä vähän ravia ja laukkaa, sekä hyppäsin pari kertaa ihan matalan esteen yli. Ravissa Vake kauhoi eilisen tapaan menemään ihmeen kevyellä etuosalla, mutta laukassa sain vähän puskea sitä liikkeelle. Radan kunnostuksen jälkeen päästiin viimein maneesiin verryttelemään. Parin ravi- ja laukkakierroksen jälkeen käytiin itse asiaan, eli hypättiin ensin asteittain nousevaa pystyä. Vake liikkui ihan hyvin, mutta se unelmalaukka mikä meillä oli eilen loisti poissaolollaan. Mihin se ryhti ja keveys hävisi? Pystylle saatiin kuitenkin hyvät, pontevat hypyt. Sitten tulimmekin jo okseria oikeasta laukasta. 80 sentin korkeudessa okseri ylittyi hienosti, mutta 10 senttiä korkeampana sille ei enää saatu hyvää lähestymistä. Kun ei hyvää paikkaa oikein löytynyt niin hyppy lähti liian kaukaa joko minun tai Vaken päätöksellä, en muista kumman. Aika vaivoin Vake selvisi esteen toiselle puolelle, ja minä könysin satulassa ties miten päin. Uudella yrityksellä tuli samantapainen hyppy, eli taas liian kaukaa ja hankalasti. Tuumasin, että ratsastin estettä kohti liikaa eteen ajaen, eli piti vähän rauhoittua. Kolmannella yrityksellä sitten mentiin pohjaan, ja hyppy meni vähän kiipeämiseksi, mutta tähän oli nyt tyytyminen sillä ei tässä voitu jäädä hinkkaamaan samaa estettä ja toistamaan ongelmia loputtomiin.

Huokaistiin hetki pihalla ennen omaa vuoroa. Okserihyppyjen jälkeen mielentila ei ollut suoritukseen ihan paras mahdollinen. Vake lähti kuitenkin liikkeelle ihan napakalla laukalla, ja rata alkoi asiallisesti hyvällä hypyllä ykkösesteelle. Päätyyn tullessa askel hieman hyytyi, ja kakkosesteelle tuli ponnistus hieman lähempää. Sitten edessä oli linjan päässä verryttelyssä hypätty okseri. En lähtenyt tuuppaamaan eteen, vaan annoin Vaken mennä kaikessa rauhassa ja ottaa ponnistuksen lähelle. Parempi näin, kuin roikaisu liian kaukaa. Okseri ylittyi siis ongelmitta, vaikkakin vähän kömpelösti. Seuraavana haasteena edessä oli sarja. Yritin patistella Vakea eteen, mutta se jäi pohkeen taakse ja sarjalle tullessa olikin sitten ponnistuspaikka auttamatta hukassa. Tilanne jäi Vaken ratkaistavaksi, ja se venytti a-osan yli kaukaa. Tämän jälkeen sarjaväli olikin tietysti kauhean pitkä, kun kaikki paukut oli käytetty a-osan hyppyyn. Ilman lisäaskelta tästä ei olisi selvitty mitenkään, joten Vake mönki väliin kaksi laukkaa ja meni b-osan yli lähes ilman vauhtia. Siihen kuoli rytmi ja sujuvuus, ja kaiken lisäksi hankalan hypyn jälkeen oltiin väärässä laukassa, joka vaihtui kaarteessa ristilaukkaan. Laukan korjauksesta ei tullut valmista ennen kuin seuraava este jo lähestyi kaarteesta, joten sille tultiin lopulta väärässä laukassa ja huonosti sujuen. Puomihan siitä lähti mukaan, kun lähestyminen oli ollut näin surkea.

Puomin kolahtaessa alas oma keskittyminen herpaantui hetkeksi asian harmitteluun. Niinpä humputtelin seuraavalle esteelle kaikkea muuta kuin ajatuksen kanssa. Taaskaan ei oltu tulossa hyvään paikkaan, ja kuski oli sen verran blackoutissa, että päätyi huonoimpaan mahdolliseen ratkaisuun: tuuppaamiseen estettä kohti ja yritykseen saada hyppy lähtemään kaukaa. Vake tuumasi, että tästä ei kyllä pääse ja stoppasi. Tässä tilanteessa olisi pitänyt ehdottomasti odottaa ja antaa Vaken ottaa hyppy lähelle estettä! Sain nollattua päätä parin sekunnin ajan, kun käänsin Vaken käynnissä pois esteeltä, ja kielto sentään palautti keskittymisen kuluvaan hetkeen. Nyt tarvittaisiin tarkkaa ja huolellista ratsastusta, jotta päästäisiin rata loppuun. Siinä sentään onneksi onnistuin. Lopetin estettä kohti tuuppaamisen, ja ponnistuspaikatkin alkoivat saman tien löytyä. Pääsimme kiellon jälkeen asiallisesti esteen yli uudella lähestymisellä, ja jatkoimme vielä loput kaksi estettä, jotka olivat onneksi helppoja pystyjä. Osasin olla jopa vähäsen iloinen sillä hetkellä, kun Vake hyppäsi luottavaisesti viimeisen esteen yli ja olimme hyväksytyllä suorituksella maalissa. 8 virhepistettä, ja olin tietysti pettynyt.

Riität sellaisena kuin olet. © Hannakaisa Holmi

Ei tästä tullut sitä hyvää ja sujuvaa ysikympin rataa, jota lähdin hakemaan. Maaliin päästiin kuitenkin, kiitos siitä ihanan urhealle Vakelle ja vähän myös taputuksia kuskille tsemppaamisesta virheiden jälkeen. Alkurata ja loppurata olivat sentään asialliset, jos nyt positiivista sanottavaa etsitään. Syyt pudotukselle ja kiellolle olivat onneksi helposti havaittavissa: rytmin paha rikkoutuminen sarjalla rämpimisen seurauksena, lähestyminen kaarteesta ristilaukassa (pudotus) sekä muutaman itseluottamusta syövän hypyn jälkeen kuskin arviontivirhe ja yritys tuupata pohkeen takana oleva poni hyppäämään kaukaa (kielto). Ei siis tarvinnut jäädä ihmettelemään, mitä oikein tapahtui ja miksi kävi näin. Sarjaltahan ne vaikeudet jälleen kerran alkoivat ja lähtivät kasautumaan. Tässä törmätään siihen, että Vake todellakin hyppää ysikymppiä aivan kapasiteettinsa äärirajoilla, ja siksi se joutuu vaikeuksiin tilanteissa, joissa lähestyminen ja/tai ponnistuspaikka ei satu olemaan aivan optimaalinen. Etenkin sarjalle olisi näissä korkeuksissa päästävä juuri oikeanlaisessa laukassa ja hyvin tarkasti sille erittäin kapealle ponnistusalueelle, josta hypätessään Vake pystyy tehtävästä kohtuullisesti selviämään. Kapasiteetin äärirajoilla mennessä virheillä on heti seurauksia, kun poni ei niitä pysty paikkailemaan. Varsinkin kisaradalla tämän tasoiselle ratsastajalle väkisinkin sattuu virheitä, ja välillä on niitä päiviä, kun laukkaan ei löydy sitä aivan parasta energiaa. Silloin olisi ratsulla hyvä olla vähän varakapasiteettia, jonka turvin esteet silti ylittyvät. Vaken varakapasiteetit on ysikympin tasolla kuitenkin aika lailla käytetty. Johtopäätös taitaa olla, että maatiaisrotuisen tuntiponin oikea paikka on ehkä sittenkin siellä kasikympin luokissa, missä se pystyy suorittamaan tyytyväisenä mukavuusalueellaan. Mieluummin hyviä suorituksia matalammalta tasolta, kuin väkisin äärirajoilla. Tulee uusia kisoja ja tulee uusia hevosia, mutta juuri nyt ratsastan tällä hevosella ja tässä ratsastuskoulun viitekehyksessä, ja taso ja tavoitteet on valittava sen mukaisesti.

Videoista kiitokset Annelle ja Noralle!