perjantai 13. toukokuuta 2016

Takaosa töihin ja tuntumaa kohti

Artsin valmennuksessa ratsuni oli tällä kertaa Aasia. Aasia voisi hyvinkin olla se näppärämpi poni, jolla minun olisi mielekästä käydä kouluvalmentajan silmien alla kehittämässä ratsastustani. Nyt siis olimme ensimmäistä kertaa yhdessä näytillä. Tunnilla oli tällä kertaa neljä ratsukkoa, joten opetusta ei ehtinyt saada aivan yhtä tehokkaasti kuin pienemmässä ryhmässä, mutta tehoja tunnissa riitti silti ja ajateltavaa tuli paljon.

Aloitimme ravi- ja laukkaverryttelyllä ratsastaen päätyihin ympyröitä sekä muutamia siirtymisiä. Alku oli odotetunlainen, eli hyvää tuntumaa ei vielä löytynyt ja meno oli selätöntä. Sain neuvoksi ratsastaa takaosaan eloa, sillä takajalat kuulemma liikkuivat aika lailla suorina ja ponnettomasti. Samalla piti hakea tuntumaa tasaisemmaksi, eli ohjia ei saanut heittää pois etenkään tässä vaiheessa, kun poni yritti vältellä tuntumaa ja työntekoa. Odotin toiveikkaana, että laukkaamisen myötä takajalkojen liike käynnistyisi paremmin ja sitten alkaisi niskakin myödätä paremmin sekä muoto tasoittua. Laukassa mennä putkellettiin sisälapa edellä ja huonossa tasapainossa. Etenkin laukasta raviin siirtyminen olisi haluttu saada tapahtuvaksi laukan hidastamisen kautta, ei vain epämääräisesti pudottaen. Ohjeena oli asettaa sisäohjalla ja taivuttaa sisäpohkeella ympyrälle, sekä samalla tehdä ulko-ohjalla pieniä toistuvia pidätteitä laukan kasaamiseksi ja rauhallisemman tahdin löytämiseksi. Huomaamattani tuuppasin laukkaa ylävartalolla eteenpäin kun yritin pitää ponin laukassa, joten ihan ensimmäinen asia oli oman istunnan rauhoittaminen ja vakauttaminen paikoilleen. Eleettömyyttä ja vakautta siihen laukassa istumiseen todella tarvittaisiin, mutta helpommin sanottu kuin tehty! Raviin siirtymistäkin saatiin harjoitella aika monta kertaa, ennen kuin onnistuttiin sen verran tyydyttävästi että saatiin pitää pieni lepotauko.

Tunnin varsinaisena aiheena olivat asetus, vasta-asetus ja suoristaminen. Ratsastimme harjoitusravissa voltit pitkien sivujen alkuun, sekä pitkillä sivuilla vasta-asetusta. Jonkin ajan päästä mukaan lisättiin myös pituushalkaisijat, joilla asetettiin tulosuuntaan nähden ulospäin. Koska alkutunnin aikana oli ilmennyt, että en päässyt istumaan satulassa tarpeeksi jämäkästi ja syvällä, niin sain tässä vaiheessa nostaa jalustimet kaulalle. Ratsastinkin sitten ilman jalustimia aina loppukeventelyihin saakka. Aluksi tuntui vähän hankalalta, mutta kyllä ilman jalustimia ratsastus todellakin auttoi (pakotti) minut istumaan paremmin. Silti nojailin aina huomaamattani eteen, eli sain korjata asentoa tämän tästä ”takanojaan”. Vain ”takaosan päällä” istuen minun on mahdollista ratsastaa liikettä tuntumaa kohti ja saada poni tasoittumaan rehellisesti kuolaimelle.

Vasemmassa kierroksessa ravatessa taisteltiin vielä kovasti epätasaisuuden kanssa, ja Aasia vänkäsi tuntumaa ja asetusta vastaan sekä yritti kipittää alta pois. Volteilla etuosa tuntui karkaavan milloin sisään ja milloin ulos. Ehdin jo lähes vaipua epätoivoon, kun ei homma lähtenyt toimimaan ollenkaan. Vaan sitten kävikin niin, että kun vaihdoimme suuntaa oikeaan kierrokseen, niin yhtäkkiä pyöreys ja tasaisuus alkoivat löytyä. Samalla oli helpompi myös istua jämäkästi satulassa ja pitää tuntuma vakaana mutta pehmeänä. Aasiakin tuntui nyt hoksanneen, että tasaisesti kuolaimella liikkuminen oli paljon mukavampaa, kun epätasainen vastustelu ja vänkääminen. Edelleen tosin sain ratsastaa pohkeella ja hipsutella välillä raipalla, jotta saatiin takaosaan tarpeeksi aktiivisuutta. Parannus muodossa ja liikkumisessa oli tunnin aikaisempiin vaiheisiin nähden joka tapauksessa huomattava, ja kyllä Aasia tässä vaiheessa työskenteli tasaisemmin tuntumalla ja oikeinpäin kuin millään aikaisemmalla ratsastuskerralla. Tämä alkoi jo tuntua kouluratsastukselta!

Lopuksi palasimme vielä pääty-ympyröille, joilla ratsastettiin aina puoli kierrosta ravia ja puoli kierrosta laukkaa. Ravipuolikkaalla oli tarkoitus hakea jälleen asetus ulos. Laukkatehtävä sekoitti meidän pasmat ihan täysin, ja vasemmassa kierroksessa olimme täyskatastrofi. Vasemmassa laukassa mentiin liian lujaa ja sisälle kaatuen, joten laukka putosi pois jo muutaman askeleen jälkeen ja sitten kiidettiin taas ravissa holtittomasti uuteen nostoon. Ei niin mitään tolkkua! Oikeassa laukassa tasapaino pysyi paremmin, ja nyt ehdin myös saada paremmin ohjausta valmentajalta. Laukannostot onnistuivat ravista jopa melko kivasti. Laukkaan haluttiin edelleen rauhallisempaa tahtia ja sisäpohjetta läpi, mutta oikea laukka sentään pysyi yllä eikä päädytty kovin pahaan kipittämiskierteeseen. Ravissa aiemmin saavutettu rentous, pehmeys ja tasaisuus olivat kuitenkin kadonneet, joten tämä tehtävä oli lähinnä askellajista toiseen joten kuten selviämistä.

Lyhyt loppupalaute oli, että minun pitää vaan ratsastaa tällä ponilla niin kyllä se siitä lähtee kulkemaan. On kuulemma ihan hilkulla, että Aasia loksahtaisi toimimaan kunnolla. Tulkintani tästä oli, että minun täytyy vain saada oma ratsastukseni kuntoon, sillä ponissa ei ole mitään vikaa vaan se kyllä menee ja tekee kunhan ratsastaja osaa pyytää. Aiemmilla ratsastuskerroilla olen ehkä tyytynyt liian vähään, enkä ole vaatinut itseltäni enkä Aasialta tarpeeksi. Rehellinen liikkuminen takaa tuntumaa kohti on se ykkösjuttu mitä tavoitellaan, eikä tuntuman ja muodon epätasaisuuteen saa tyytyä. En saa myöskään heittää ohjaa pois, vaikka Aasia yrittää vetää itseään pitkäksi. Takaosan aktivointi on asia, mitä en helposti hoksaisi itse riittävissä määrin tehdä, kun poni kuitenkin liikkuu perusreippaasti eteenpäin. Takajalat pitää silti saada työskentelemään aktiivisemmin ja rungon alle, mikä ei Aasialla tapahdu ihan itsestään. Ponihan on malliltaan melko pitkärunkoinen, joten takajalkojen työskentely vaatii ratsastajalta sinnikkyyttä. Ravissa tuli tunnin puolivälin paikkeilla jo ihan mukavaa menoa, mikä antoi minulle esimakua siitä, miten kivasti Aasia voi toimia tasoittuessaan kuolaimelle ja liikkuessaan tuntumaa kohti. Tämä toi mukavasti lisää motivaatiota, kun annetuilla ohjeilla pystyi lopulta saamaan halutunlaisia muutoksia aikaan. Ehdottomasti menen Aasialla uudestaankin Artsin tunneille, sillä tässä ollaan nyt juuri oikeiden asioiden äärellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti