Kahden ponin ja yhden ruusukkeen koulukisat

Valmennustunnin jälkeen alkoivat kisat maneesissa lähes saman tien. Vake oli tullut verryteltyä Artsin silmien alla perusteellisesti, ja vein sen talliin syömään iltapäiväheiniä. Ehdin tässä välissä juuri letittääkin Vaken, ennen kuin minun oli aika hypätä Kingin satulaan. Kingi meni ensin toisen ratsastajan kanssa päivän ensimmäisessä luokassa, ja näin kätevästi sain sen valmiiksi laitettuna ja lämmiteltynä, eikä tarvinnut puunata kuin yksi poni kisakuntoon. Valkoista huopaa en valitettavasti ehtinyt Kingille laittaa. Menin molemmilla poneilla luokan helppo C:1, jossa starttasi 18 ratsukkoa. Kingillä olin vuorossa heti toisena ja Vakella luokan loppupäässä, joten Vake ehti pari tuntia ladata akkuja valmennuksen jälkeen.

Hyppäsin siis Kingin satulaan, ja lähdin verryttelykentälle. Verryttelyolosuhteet olivat tänään haastavat, sillä ulkokenttä oli sula mutta todella märkä. Pohja oli siis aikamoista liejua. Olosuhteet olivat toki kaikille samat, ja osa ratsukoista näkyikin verryttelevän ihan reippaasti liejusta huolimatta. Kingi ei kuitenkaan suostunut liikkumaan kentällä yhtään mihinkään. Ehdin jo ihmetellä, miten yleensä niin tottelevainen Kingi ei vastannut mihinkään apuihin eikä mennyt pohkeesta lainkaan eteenpäin. Sitten aloin pohtia, että poni varmaan oikeasti juuttui kavioistaan kiinni imukuppiliejuun. Kingillä on kengättömät ja syvän kuppimaiset kaviot, jotka varmaan imeytyivät liejuun hyvin tiukasti. Totesin, että ponihan oli jo mennyt yhden radan, joten se oli liikkunut alle kaikissa askellajeissa. Poistuin kentältä, ja ratsastelin käynnissä pihalla tarhojen ympäri. Kingi alkoikin heti kävellä paljon reippaammin ja vastata taas pohkeeseen. Poni ei kuitenkaan ollut erityisen hyvin kuulolla, joten ratsastin pysähdyksiä ja testasin peruutukset, joita en Kingin kanssa ollut aiemmin tehnytkään. Hyvä tarkistaa, että poni lähtee myös taaksepäin, kun ohjelmassa peruutuskin oli. Asetuksilla ja taivutuksilla Kingi tuli jopa pyöreälle kaulallekin.

Verryttelyaikaa ei meillä ollut onneksi liikaa, ja kohta päästiin maneesiin. Hyödynsin hetken radalla ennen pillinvihellystä tekemällä "laukkaverryttelyn". Muutama kierros reipasta laukkaa pääty-ympyrällä, ja sitten oltiin valmiita aloittamaan. Kingi mennä köpötti nenä pitkällä ja pää pystyssä, mutta osasin suhtautua tilanteeseen varsin rennosti. Lähdin suoritukseen jopa vähän hälläväliä-asenteella, mutta osasin kuitenkin keskittyä ratsastamaan tehtävät niin hyvin, kuin tässä tilanteessa oli mahdollista. Alku olikin varsin mallikas, sillä Kingi ravasi reippaasti ja suoraan pituushalkaisijalla, ja pidensi ensimmäisellä lävistäjällä ravia napakasti. Heti tuli kaksi seiskaa paperiin. Kolmikaarisella kiemuralla ei Kingi juuri taipunut, mutta keskityin silti ratsastamaan mahdollisimman korrektin tien. Seuraava temponlisäys oli vähän nihkeämpi. Pysähdys L:ään onnistui melko pehmeästi, mutta peruutus oli vastahakoinen.

Laukassa Kingi ei edennyt ihan niin napakasti kuin ravissa, joten sain varmistella pohkeella että laukka pyöri. Ympyröillä ei taipumisen eteen ollut paljon tehtävissä, mutta yritin parhaani mukaan tehdä tarkan ja oikean kokoisen kuvion. Oikean laukan lävistäjällä aloin ehkä liikaa varoa tahdin kiihtymistä, ja Kingi pääsikin sen sijaan hyytymään. Harjoituksissa laukkalävistäjät ovat olleet bravuurimme, mutta nyt laukka putosi pois liian aikaisin. Vasemman laukan lävistäjällä olin sitten tarkempi, että laukka ei päässyt sammumaan ja putoamaan ennen aikojaan, ja päästiin loppuun asti. Sitten oli vuorossa vielä ravivoltti, jolla Kingi oli laukkaosuuden jälkeen yllättävänkin pehmeä. Tässä kohdassa tuomari jopa kiitteli hyvää taivutusta! Lopuksi vielä ravattiin reippaasti ja suoraan lopputervehdykseen.

Odotuksiin nähden rata ei ollut yhtään huono. Tiesin etukäteen, että Kingi ei tule liikkumaan pyöreänä eikä taipumaan, ja tämä oli ehdottomasti juuri niin hyvä rata kuin näistä lähtökohdista oli mahdollista esittää. Olipas mukavaa, kun poni ei jumittanut radalla, vaan liikkui varsinkin ravissa ihan itse! Tuomarin palautteessa kehuttiin tarkkuudesta, mutta toivottiin selkeyttä siirtymisiin askellajin sisällä sekä parempaa taipumista. Yllätyin, kun pistesaldona oli 64,5%, mutta tokihan tämä oli vain helppo C -rata. Tällä tasolla hyvät pisteet kerää tarkalla ja täsmällisellä sekä reippaan tasaisella suorituksella, ja tämä rata oli juuri sitä. Ihan jees, tietysti tahtoisin ponin liikkuvan nätimmässä muodossa, mutta yhteisen treenin määrän huomioiden voi olla ihan hyvällä mielellä tämän radan osalta.

Jonkin ajan kuluttua oli vielä Vaken vuoro. Artsi oli ohjeistanut tekemään hyvin lyhyen mutta tehokkaan verkan, eli viitisen minuuttia herättelyä reippalla ravilla ja laukalla. Nyt kun tiesin verryttelyolosuhteet, niin jouduin luopumaan tästä suunnitelmasta. Liejukentällä ei kyllä laukattu, ja ajattelin mutaan juuttuvan Vaken puskemisen kääntyvän vain itseään vastaan. Otin kentällä pari ravipätkää, ja sitten päätin taas lähteä paremmalle alustalle tekemään käyntiverryttelyä. Tässä vaiheessa olin hyvin iloinen, että olin Artsin tunnille päättänyt osallistua, ja olin näin ollen saanut Vaken lämmiteltyä ravissa ja laukassa. Olemattomaksi jäävä verryttely juuri ennen rataa ei näin ollen ollut niin kohtalokasta, kun Vake oli jo saanut tänään liikkua kunnolla. Käyntiverryttelyssä en kyllä saanut mitään kunnollista aikaiseksi, enkä varsinkaan heräteltyä Vakea liikkeelle. Tiesin, että radalla tulisi vaikeaa.

Kun päästiin aitojen sisäpuolelle, niin käytin valmistautumisminuutit häpeilemättä hyväkseni. Hoputin Vaken reippaaseen laukkaan, maiskutin ja suhisin koko tulevan radankin edestä. Tässä vaiheessa on ääniavut vielä sallittu, joten otetaan siitä hyöty irti! Raippa olisi kyllä ollut erittäin tarpeellinen apu tässä vaiheessa, mutta nyt oli selvittävä ilman. Vake ei edelleenkään vaikuttanut tarpeeksi villiltä, mutta taisi sentään vähän havahtua horroksestaan. Ohjautuminen tuntui kuitenkin huonolta, ja tunsin kyllä, kuinka poni oli taas ajautunut siihen mielentilaan, jossa sitä ei vaan huvita totella mitään. Pienestäkin puskemisesta Vake alkaa mennä jurnutustilaan, ja siihen oltiin hyvää vauhtia päätymässä. Lähtömerkki tuli kuitenkin nyt, joten ei muuta kuin menoksi.

Päätin kääntyä pituushalkaisijalle vasemmalta, mikä oli ehkä huono valinta, sillä Vake puski kaarteesta hieman ulos. Alkutervehdykseen päästiin joten kuten suorassa, mutta liikkeelle lähtiessä Vake alkoi poikittaa. Niin ärsyttävää, kun ei pohkeesta voi lähteä eteen vaan aina sivulle! Ensimmäiseen temponlisäykseen Vake lähti vielä asiallisesti ja esitti hieman suurempaa ravia. Lävistäjän päättyessä koetin saada aikaan selkeän eron ja hidastaa ravia, mutta Vake yrittikin jo siirtyä käyntiin. Ups. Tästä sisuuntuneena nojasin taakse, käskin kannuksilla eteen, ja sain kuin sainkin Vaken hetkellisesti ravaamaan paremmin sekä hakemaan pyöreämpään muotoon. Kolmikaarisella kiemuralla Vake päristeli runsaasti ja tukeutui kuolaimeen notkeasti taipuen, mutta ravi alkoi kuvion loppua kohti hiipua pahasti. Seuraava tempolisäys meni tuloksetta puskien, mutta pysähdys onnistui hyvin pisteessä. Peruutuskin oli ihan asiallinen eikä pahasti vinossa, ja Vake lähti peruutuksesta liikkeelle paremmin takaosan päällä. Lävistäjällä ravattiin sinänsä asiallisesti, mutta kunnon ero harjoitusraviin nähden jäi taas esittämättä.

Laukassa meno oli vieläkin nihkeämpää. Puskemiseksi meni, enkä tietenkään noudattanut Artsin neuvoa taakse nojaamisesta ja sitä kautta eteen ratsastamisesta. Ei, sen sijaan kippuroin edessä ja puskin pohkeilla. Sain tehtyä asiallisen kokoisen ympyrän, mutta uralla Vake pudotti oikeasta laukasta raville. Sopivasti tämä sattui arvostelukohtien katvealueelle, ja sain patisteltua Vaken takaisin laukkamöngerrykseen. Lävistäjällä laukka sitten putosi taas puolessa välissä pois, vaikka harjoituksissa oikean laukan lävistäjä on jo alkanut sujua paremmin. Nyhjäisin Vaken takaisin laukkaan, joka tietenkin nousi vääränä, mutta eipä sen niin väliä kunhan oli laukkaa. Vasemman laukan nosto oli tahkea, mutta nousi kuitenkin. Täsmällisestä laukkaympyrästä sain hidastelusta huolimatta seiskan. Vasemman laukan lävistäjä onnistuikin sitten suurin piirtein loppuun asti laukassa. Vielä piti puskea ravivoltti, jolle sain tarkasti oikean koon ja kivan taivutuksen, mutta kyllähän Vake tässä vaiheessa jo jumitti ja laahusti pahasti. Pituushalkaisijalle kääntyessä ravi meinasi jo sammua kokonaan, ja kun ei edetty niin tuli vielä kiemurteluakin. Selvittinpä kuitenkin maaliin asti, vaikka tuskaisaa olikin.

Niinhän siinä kävi, ettei Vake liikkunut yhtään aiempia ratoja paremmin. Käyntiverryttely ilman mahdollisuuksia reippaaseen herättelyyn oli meille tietysti ihan myrkkyä, mutta tiedä häntä, olisiko parempi verkka loppujen lopuksi johtanut kovin paljon parempaan lopputulokseen. Ainahan se harmittaa, kun Vake hyytyy ja jumittuu radalle, eikä tunnu kivalta puskea sitä kannuksilla eteenpäin. Voi kun joskus se voisi liikkua edes sillä lailla kuin tavallisesti tunnilla, ja tästä loputtomasta koulukisajumituksesta päästäisiin eroon! Tällä kertaa kyllä syyllistyin puskemaan pohkeilla aivan liikaa, mikä varmasti vain pahensi tilannetta. Tuomarikin kirjoitti paperiin, että pohjetta pitäisi käyttää tehokkaammin ja täsmällisemmin jatkuvan kaivamisen sijaan. Tämänkin radan vahvuuksia olivat kuitenkin täsmällisyys ja tarkat tiet, ja Vakehan kyllä taipui notkeasti. Tulos oli 61%, mikä oli taas enemmän kuin olin osannut odottaa.

Ponien lopulliset sijoitukset luokassa eivät olleet lainkaan huonot: Kingin kanssa olimme toisella sijalla, yhden pisteen päässä luokan voittaneista Annesta ja Pavesta. Vaken kanssa puolestaan olimme kuudensia eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita, myöskin pisteen päässä seuraavasta eli viidenneksi sijoittuneista Norasta ja Hempasta. Helpon C:n kakkossijalla ei voi vielä ihan mahdottomasti paukutella henkseleitä, mutta oli tämä ihan kiva onnistuminen näin niin kuin omalla tasolla. Vaikka Vaken rataan jonkin verran pettynyt olinkin, niin osasin olla angstaamatta siitä sen suuremmin. Kisapäivä (tai -ilta) oli touhukas ja hauska, ja taas tuli lisää kouluratarutiinia.

Videoista kiitos Noralle ja kuvasta kiitos Pauliinalle!

Kaverikuvassa luokan 1., 2. ja 5.