Maanantain tunnille sain pitkästä aikaa Pallen. Mukavaa mennä sillä taas pienen tauon jälkeen, mutta huokailin jo etukäteen koulusatulassa istumisen vaikeutta. Tunnilla oli kuusi ratsukkoa.
Ensin verryttelimme kevyessä ravissa. Palle vaati herättelyä liikkeelle, mutta mielestäni sain sen kuitenkin etenemään ihan kohtuullisesti. Silti Palle ei tullut kunnolla tuntumalle, vaan hömpötteli menemään enemmän tai vähemmän pää pystyssä. Tässä vaiheessa en vielä ollut erityisen huolissani asiasta, ja enhän ollut saanut istuntaakaan vielä järjestykseen. Ohjeena oli käydä kevennyksen lomassa välillä jalustimilla seisomassa, ja hakea näin tasapainoa ja oikeaa asentoa kevennykseen. Jalustimilla seisoskeluhetket eivät tuottaneet ongelmia, vaan silloin kyllä kantapäät pysyivät kauniisti alhaalla ja jalka pitkänä ja vakaasti kyljissä. Satulaan laskeutuessa alkoi sitten tavanomainen kantapään nousu ja pohkeiden seilaus, joka koulusatulassa oikein korostuu. Voi tätä iänikuista istumisen vaikeutta! Ehdin jo mietiskellä, olisiko joskus järkevää kokeilla mennä Pallella jollain sopivalla yleissatulalla.
Tunnin päätehtävänä oli väistö pitkän sivun alusta joitakin metrejä uran sisäpuolelle, suoristus linjalle kohti päätyä ja tällä linjalla avotaivutusta. Tätä ratsastimme kaikissa askellajeissa, ensin oikeassa kierroksessa. Oikea oli Pallen kanssa vaikeampi suunta, jossa se pyrki puskemaan sisälapaa edelle. Pyöreyskin oli vielä ihan hukassa, vaikka puolitosissani yritin muka ratsastaa "takaa tuntumaa kohti". Ope katseli hirvenä koikkelehtimista käynnissä ja ravissa jonkin aikaa, ja totesi sitten, että rupeapa nyt tosissaan vaatimaan että hevonen tulee tuntumalle. Tasainen ote ohjista ja ei saa heittää niitä pois niin että yhtäkkiä tuntumaa ei olekaan. Kyynärpäät piti säilyttää napakasti kylkien vieressä ja täältä hakea tuntumaan vakautta. Samalla sain myös pyytää kunnollista asetusta oikealle, ja ratsastaa liikettä eteenpäin sekä takajalkoja töihin. Ensin Palle vastusti, ja vaikutti siltä, ettei tästä mitään tule. Ratsastin kuitenkin sitkeästi käynnissä, kunnes Palle alkoi myödätä niskasta ja pysyä ainakin hetkittäin tuntumalla. Käynnissä minun oli tietenkin helpointa vakauttaa käteni ja istuntani. Ehdin tehdä käynnissä parit asiallisemmat väistöt ja avot oikealle, ja sitten menimme samaa kuviota laukassa. Oikeassa laukassa ratsastin Pallea reippaasti eteenpäin, mutta silti se ei tuntunut työskentelevän aivan kunnolla takaosastaan. Askel kyllä venyi ja tempo oli ihan reipas, mutta takaosa tuntui silti laiskalta. Niinpä selkä pysyi vielä alhaalla ja tuntuma haparoivana. Oma etukeno ei ainakaan auttanut tilannetta.
Vasemmassa kierroksessa jatkoin päättäväistä ratsastusta tuntumalle. Ravissa Pallen liike alkoi nyt avautua kunnolla eteen, ja silloin alkoi tulostakin pikkuhiljaa tulla. Periaate oli juuri se, mitä Artsikin on neuvonut: tarjotaan vakaa tuntuma kahdelle ohjalle ja sitten ratsastetaan liikettä takaa eteen. Palle alkoi nyt selvästi herätä, ravi tuntui toimivan isommalla vaihteella ja niska oli kauniisti pyöreänä. Vasemmassa kierroksessa väistö ja avotaivutus ravissa onnistuivat aika mukavasti. Avossa pääsin istumaan rennosti ja keskellä sekä kiinnittämään huomiota rintakehän ja katseen suuntaan. Palle taipui vasemmalle notkeasti, mutta avossa olisi saanut olla vielä parempi tuntuma ulko-ohjalla sen sijaan, että hevonen liikkui sisäohjan varassa.
Laukassa teimme edelleen väistöä kulman jälkeen keskelle päin, jatkoimme sitten uran sisäpuolella mahdollisimman suoraan ja valmistelimme päädyn lähestyessä kaarroksen avotaivutuksella. Vasen laukka rullasi mukavan pyöreänä, ja takaosa tuntui nyt olevan jo hyvin mukana. Laukkaväistön ratsastin käytännössä sulkutaivutuksena, ja Palle teki sen ihanan kevyesti. Tässä se tuli myös oikein hyvin kahden ohjan tuntumalle. Enpä ole monesti näin kivaa laukkasulkua päässyt tekemään, harmi ettei sitä saanut mennä koko lävistäjää! Suoristamisessa linjalle oli kuitenkin vielä parantamisen varaa, sillä Palle jäi liikaa vasemmalle asettuneeksi ja vähän banaaniksi. Ope käski hakea asetusta hieman ulos oikealle, ja tätä kautta päästiin lopulta menemään vähän suorempana.
Vasemmassa laukassa tuli ehkä kaikkinensa tunnin kivoimmat pätkät. Loppuraveissakin Palle kyllä liikkui varsin mukavasti, ja etenkin heti laukan jälkeen ihanan energisesti. Moottori oli saatu tunnin aikana käyntiin, ja sen seurauksena tulivat asiallinen tuntuma sekä kaunis muoto. Niin kuin usein käy, tunti loppui ihan kesken, sillä Palle tuntui koko ajan vain paranevan. Ehkä se kuitenkin oli jo hieman väsynyt, sillä lopussa se alkoi hypähdellä passageaskelia kun pyysin sitä eteenpäin. Olin pitkästä aikaa ihan tyytyväinen yhteistyöhön Pallen kanssa. Hevonen on nyt mukavan rauhallinen ja lunki, ja kun ei tarvitse jännittää mitään säpsymisiä tai sinkoamisia niin uskallan ratsastaa tarpeeksi jämäkästi ja laittaa painetta. Pientä paineistusta tarvitaan, jotta Palle alkaa tosissaan liikkua ja tehdä töitä pelkän pikkusievän hipsuttelun sijaan. Sitten kun moottori on kunnolla käynnissä, niin pääseekin kokemaan niitä hienoja hetkiä, mitä osaava hevonen voi vähän toistaitoisellekin ratsastajalle tarjota.
Ensin verryttelimme kevyessä ravissa. Palle vaati herättelyä liikkeelle, mutta mielestäni sain sen kuitenkin etenemään ihan kohtuullisesti. Silti Palle ei tullut kunnolla tuntumalle, vaan hömpötteli menemään enemmän tai vähemmän pää pystyssä. Tässä vaiheessa en vielä ollut erityisen huolissani asiasta, ja enhän ollut saanut istuntaakaan vielä järjestykseen. Ohjeena oli käydä kevennyksen lomassa välillä jalustimilla seisomassa, ja hakea näin tasapainoa ja oikeaa asentoa kevennykseen. Jalustimilla seisoskeluhetket eivät tuottaneet ongelmia, vaan silloin kyllä kantapäät pysyivät kauniisti alhaalla ja jalka pitkänä ja vakaasti kyljissä. Satulaan laskeutuessa alkoi sitten tavanomainen kantapään nousu ja pohkeiden seilaus, joka koulusatulassa oikein korostuu. Voi tätä iänikuista istumisen vaikeutta! Ehdin jo mietiskellä, olisiko joskus järkevää kokeilla mennä Pallella jollain sopivalla yleissatulalla.
Tunnin päätehtävänä oli väistö pitkän sivun alusta joitakin metrejä uran sisäpuolelle, suoristus linjalle kohti päätyä ja tällä linjalla avotaivutusta. Tätä ratsastimme kaikissa askellajeissa, ensin oikeassa kierroksessa. Oikea oli Pallen kanssa vaikeampi suunta, jossa se pyrki puskemaan sisälapaa edelle. Pyöreyskin oli vielä ihan hukassa, vaikka puolitosissani yritin muka ratsastaa "takaa tuntumaa kohti". Ope katseli hirvenä koikkelehtimista käynnissä ja ravissa jonkin aikaa, ja totesi sitten, että rupeapa nyt tosissaan vaatimaan että hevonen tulee tuntumalle. Tasainen ote ohjista ja ei saa heittää niitä pois niin että yhtäkkiä tuntumaa ei olekaan. Kyynärpäät piti säilyttää napakasti kylkien vieressä ja täältä hakea tuntumaan vakautta. Samalla sain myös pyytää kunnollista asetusta oikealle, ja ratsastaa liikettä eteenpäin sekä takajalkoja töihin. Ensin Palle vastusti, ja vaikutti siltä, ettei tästä mitään tule. Ratsastin kuitenkin sitkeästi käynnissä, kunnes Palle alkoi myödätä niskasta ja pysyä ainakin hetkittäin tuntumalla. Käynnissä minun oli tietenkin helpointa vakauttaa käteni ja istuntani. Ehdin tehdä käynnissä parit asiallisemmat väistöt ja avot oikealle, ja sitten menimme samaa kuviota laukassa. Oikeassa laukassa ratsastin Pallea reippaasti eteenpäin, mutta silti se ei tuntunut työskentelevän aivan kunnolla takaosastaan. Askel kyllä venyi ja tempo oli ihan reipas, mutta takaosa tuntui silti laiskalta. Niinpä selkä pysyi vielä alhaalla ja tuntuma haparoivana. Oma etukeno ei ainakaan auttanut tilannetta.
Vasemmassa kierroksessa jatkoin päättäväistä ratsastusta tuntumalle. Ravissa Pallen liike alkoi nyt avautua kunnolla eteen, ja silloin alkoi tulostakin pikkuhiljaa tulla. Periaate oli juuri se, mitä Artsikin on neuvonut: tarjotaan vakaa tuntuma kahdelle ohjalle ja sitten ratsastetaan liikettä takaa eteen. Palle alkoi nyt selvästi herätä, ravi tuntui toimivan isommalla vaihteella ja niska oli kauniisti pyöreänä. Vasemmassa kierroksessa väistö ja avotaivutus ravissa onnistuivat aika mukavasti. Avossa pääsin istumaan rennosti ja keskellä sekä kiinnittämään huomiota rintakehän ja katseen suuntaan. Palle taipui vasemmalle notkeasti, mutta avossa olisi saanut olla vielä parempi tuntuma ulko-ohjalla sen sijaan, että hevonen liikkui sisäohjan varassa.
Laukassa teimme edelleen väistöä kulman jälkeen keskelle päin, jatkoimme sitten uran sisäpuolella mahdollisimman suoraan ja valmistelimme päädyn lähestyessä kaarroksen avotaivutuksella. Vasen laukka rullasi mukavan pyöreänä, ja takaosa tuntui nyt olevan jo hyvin mukana. Laukkaväistön ratsastin käytännössä sulkutaivutuksena, ja Palle teki sen ihanan kevyesti. Tässä se tuli myös oikein hyvin kahden ohjan tuntumalle. Enpä ole monesti näin kivaa laukkasulkua päässyt tekemään, harmi ettei sitä saanut mennä koko lävistäjää! Suoristamisessa linjalle oli kuitenkin vielä parantamisen varaa, sillä Palle jäi liikaa vasemmalle asettuneeksi ja vähän banaaniksi. Ope käski hakea asetusta hieman ulos oikealle, ja tätä kautta päästiin lopulta menemään vähän suorempana.
Vasemmassa laukassa tuli ehkä kaikkinensa tunnin kivoimmat pätkät. Loppuraveissakin Palle kyllä liikkui varsin mukavasti, ja etenkin heti laukan jälkeen ihanan energisesti. Moottori oli saatu tunnin aikana käyntiin, ja sen seurauksena tulivat asiallinen tuntuma sekä kaunis muoto. Niin kuin usein käy, tunti loppui ihan kesken, sillä Palle tuntui koko ajan vain paranevan. Ehkä se kuitenkin oli jo hieman väsynyt, sillä lopussa se alkoi hypähdellä passageaskelia kun pyysin sitä eteenpäin. Olin pitkästä aikaa ihan tyytyväinen yhteistyöhön Pallen kanssa. Hevonen on nyt mukavan rauhallinen ja lunki, ja kun ei tarvitse jännittää mitään säpsymisiä tai sinkoamisia niin uskallan ratsastaa tarpeeksi jämäkästi ja laittaa painetta. Pientä paineistusta tarvitaan, jotta Palle alkaa tosissaan liikkua ja tehdä töitä pelkän pikkusievän hipsuttelun sijaan. Sitten kun moottori on kunnolla käynnissä, niin pääseekin kokemaan niitä hienoja hetkiä, mitä osaava hevonen voi vähän toistaitoisellekin ratsastajalle tarjota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti