perjantai 22. huhtikuuta 2016

Vaikea oikea, helppo vasen

Itsenäisen ratsastuksen jälkeen oli perjantain ohjelmassa vielä Artsin valmennus Vakella. Olimme tunnilla kahdestaan Annen kanssa. Emme ehtineet erityisemmin verrytellä ennen kuin Artsi jo saapui paikalle, joten saimme aloittaa muutamilla pohkeenväistöillä käynnissä. Tämä olikin toimiva tehtävä Vaken kuulolle herättelemiseksi. Ristiaskeleet irtosivat mukavasti, ja samalla alkoi niskakin myödätä pyöreämmäksi. Liikkeen etenemisestä väistön aikana piti kuitenkin huolehtia, niin kuin aina.

Verryttelimme sitten ravissa ja laukassa ratsastaen pääty-ympyröitä ja lävistäjiä. Vake ei ollut tässä vaiheessa vielä aivan pyöreänä, mutta tiesin, että muoto tästä kyllä paranee tunnin edetessä. Laukkaympyröillä etujalat lähtivät avonaisella puolikkaalla liirailemaan ulospäin, etenkin oikeassa kierroksessa. Päädystä ympyrän avoimelle sivulle kääntyessä siis piti olla varsin tarkkana, ettei koko poni päässyt karkaamaan. Samassa kohdassa myös laukan pyöriminen ja askelpituus kärsivät, eli Vake alkoi pomppia töpölaukkaa kun menosuunnasta oli pientä erimielisyyttä. Muualla sain paremmin ratsastettua laukkaa eteen ja pidemmäksi.

Päivän varsinaisen tehtävän punaisena lankana oli asetus ja suoruus. Tehtävänä oli ratsastaa pituushalkaisijalle ja asettaa linjalla samaan suuntaan kuin mistä oli tultu. Kun asetusta oli harjoiteltu pari kertaa ravissa, lisättiin mukaan laukannosto pituushalkaisijan aikana. Seuraavalle pitkälle sivulle tehtiin vielä laukkavoltti, jolta uralle palatessa siirryttiin raviin. Aloitimme oikeasta kierroksesta, mikä oli asetuksen kannalta vaikeampi suunta. Myös oikean laukan nostaminen pituushalkaisijalla ilman seinän tukea tuntui jo ajatuksena tosi vaikealta, mikä kyllä paljastaa miten suoria eli vinoja sitä ollaankaan... Asetus olikin aluksi sellaista nenän kääntämistä vinoon, eli kaukana rehellisestä asettumisesta. Oikeaa pohjetta piti ratsastaa läpi, ja linjalla täytyi myös huolehtia riittävän isosta ravista eteen. Omaa vuoroa odotellessa ehdin ratsastaa muutamia ravivoltteja, joilla sain oikeaa puolta työstettyä lisää. Pikkuhiljaa Vake alkoi ravata keskilinjallakin pyöreämmällä niskalla.

Oikean laukan nostaminen olikin sitten melko toivotonta. En saanut apuja ajoitettua järkevästi, ja ilman seinän tukea Vake lähti hoipertelemaan noston hetkellä vinoon sen sijaan että olisi nostanut täsmällisesti laukan. Jotenkin se aina heittäytyi lapa edellä vasemmalle, ja nosti oikean sijaan vasemman laukan. Tahtikin sylttäsi heti kun aloin ajatella laukkaa, ja nostoista tuli epämääräisiä räpellyksiä, joissa oikean laukan onnistuminen oli arpapeliä. Ei siitä kauan ole, kun nimenomaan oikean laukan nostot sujuivat meillä vasenta helpommin, mutta näköjään seinän tuen puuttuessa menivät pasmat ihan sekaisin. Sain ohjeeksi pitää sitkeästi asetuksen oikealla ja noston hetkellä jopa heittää vasenta ohjaa pois, ja lopulta kokeiltiin myös raipan ottamista vasempaan käteen noston tueksi. Oikean laukan nouseminen oli ja pysyi arpapelinä, ja yhtään täsmällisen napakkaa nostoa ei tähän suuntaan nyt saatu onnistumaan.

Laukasta raviin siirtyessä ohjeena oli myödätä ulko-ohjaa, pitää asetus sisäohjalla ja ratsastaa samalla isosti eteen. Laukkatyöskentelyn jälkeen Vakelta irtosikin vähän lennokkaampaa ravia, varsinkin kun valmentaja sopivasti hiillosti kuskia ja laittoi ratsastamaan ponista lisää liikettä esiin. Oikealle asettaen ja sisäpohkeella eteen pyytäen löytyi Vakesta jo vähän isomman vaihteen liikettä, jossa kuulemma etujalatkin liikkuivat hieman laajemmin ja irtonaisemmin. Nämä on niitä pätkiä, jotka pitäisi saada videolle!

Vasemmassa kierroksessa asetus ja laukannosto pituushalkaisijalla olivat oikeaan verrattuna lastenleikkiä. Vake asettui vasemmalle mukisematta, pyöristyi hyvälle kaulalle ja pysyi linjalla nätisti suorana. Pituushalkaisijalla ratsastettiin ravia isosti eteen, ja pienen pidätteen kautta tuli laukannosto. Vasemman laukan nostaminen oli helppoa kuin mikä, ja Vake tekikin napakat nostot säilyttäen pyöreän niskan. Uralla ja voltilla laukatessa ei pyöreys aivan säilynyt, ja voltilla laukka olisi saanut pyöriä pehmeämmin. Ravissa meno oli nyt varsin mainiota, ja muodosta tuli kiitosta. Ehkä on hyvä, että helppo suunta säästettiin viimeiseksi, jolloin tunti päättyi mukaviin onnistumisen hetkiin.

Laukannostot oikealle olivat katastrofi, mutta onneksi sentään kivat nostot vasemmalle paikkasivat tilannetta. Suoruuden kanssa on ongelmansa, jotka tulevat armotta esiin kun seinän tuki otetaan pois. Nouseehan se vasen laukka maastossakin niin paljon oikeaa helpommin. Työ suoruuden parantamiseksi ei tietysti lopu ikinä, mutta muuten Vake meni tälläkin valmennuskerralla varsin kivasti. Ravi tuntuu taas tällä hetkellä parantuneen jonkin verran, vaikka toki sitä liikettä saa aina houkutella esiin. Osaan olla iloinen näistä pienistä edistysaskelista, sillä Vaken liikkuminen pyöreänä ja kevyenä vähän askeltakin venyttäen ei ole ollut mikään itsestäänselvyys vaan kovan työn tulos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti