Tämän viikon maastoon lähdin intoa puhkuen, sillä olimme menossa ensimmäistä kertaa tänä keväänä kunnolla kankaille. Nyt olivat viimeisetkin lumet sulaneet käytännössä kokonaan, joten reitit olivat kesäkunnossa. Sääkin oli kaunis ja lämmin. Seurana oli kolme muuta ratsukkoa, ja Vaken kanssa menimme jonossa tietenkin peränpitäjänä.
Ainoan laukkapätkän otimme Hangaksentiellä menomatkalla. Lyhyen laukkailun jälkeen ravasimme loput tieosuudesta, ja sitten käännyimme metsään. Minulla oli suunnitelma kankaalla tehtävästä lenkistä, ja aika hyvin onnistuimmekin suunnistamaan aiottua reittiä pitkin. Polut olivat hyvässä kunnossa, joten ensi kerralla täällä kelpaa kyllä laukkaillakin. Tällä kertaa ei kiirettä pidetty, vaan ihailimme maisemia kaikessa rauhassa kävellen. Rauhallisempi meno sopi minulle tänään erinomaisen hyvin, sillä pienikin hengästyminen sattui ikävästi kurkkuun. Hevoset kulkivat tyytyväisinä ja rentoina, ja tuntuivat nekin nauttivan kankaalla vaeltelusta. Palasimme kierrokselta takaisin Hangaksentielle, ja taitoimme kotimatkaa reippaassa ravissa. Tarkemmin sanottuna siis muut ravasivat pitkällä askeleella edeltä, ja Vaken kanssa otimme omia laukkapätkiä välimatkan kiinni kuromiseksi.
Näin sitä siirryttiin vähän niin kuin kesään, kun maastossa päästään jälleen kulkemaan monipuolisia metsäreittejä pitkin. Oli tätä jo odotettukin! Kyllä metsässä mieli lepää niin ratsastajalla kuin hevosellakin.
Ainoan laukkapätkän otimme Hangaksentiellä menomatkalla. Lyhyen laukkailun jälkeen ravasimme loput tieosuudesta, ja sitten käännyimme metsään. Minulla oli suunnitelma kankaalla tehtävästä lenkistä, ja aika hyvin onnistuimmekin suunnistamaan aiottua reittiä pitkin. Polut olivat hyvässä kunnossa, joten ensi kerralla täällä kelpaa kyllä laukkaillakin. Tällä kertaa ei kiirettä pidetty, vaan ihailimme maisemia kaikessa rauhassa kävellen. Rauhallisempi meno sopi minulle tänään erinomaisen hyvin, sillä pienikin hengästyminen sattui ikävästi kurkkuun. Hevoset kulkivat tyytyväisinä ja rentoina, ja tuntuivat nekin nauttivan kankaalla vaeltelusta. Palasimme kierrokselta takaisin Hangaksentielle, ja taitoimme kotimatkaa reippaassa ravissa. Tarkemmin sanottuna siis muut ravasivat pitkällä askeleella edeltä, ja Vaken kanssa otimme omia laukkapätkiä välimatkan kiinni kuromiseksi.
Näin sitä siirryttiin vähän niin kuin kesään, kun maastossa päästään jälleen kulkemaan monipuolisia metsäreittejä pitkin. Oli tätä jo odotettukin! Kyllä metsässä mieli lepää niin ratsastajalla kuin hevosellakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti