Maanantain tunnille sain ennalta-arvattavasti Pallen. Tänään Palle olikin mennyt jo yhden tunnin alle. Opettajana meillä oli sijaisope, ja maneesissa meinasi olla vähän ruuhkaisaa, sillä ryhmässä oli seitsemän ratsukkoa.
Raviverryttelyn aikana sain ottaa Pallen kanssa myös pari lyhyttä laukkapätkää, jotta saatiin moottoria käynnisteltyä. Palle lähti vähän tavallista sujuvammin liikkeelle, mikä luultavasti oli seurausta siitä, että se oli jo yhden tunnin mennyt. Istuntaan sain opelta tietenkin paljon tuttuja korjauksia niin kyynärkulman kuin etukenon ja nousevien jalkojenkin osalta. Tuntuma olisi pitänyt saada vielä vakaammaksi ja tasaisemmaksi. Palle tuntui nyt kuitenkin myötäävän niskasta viime kertaa helpommin ja tuli kuuliaisesti tuntumalle, vaikka selkä ja takajalat eivät aivan kunnolla töissä olleetkaan.
Aloimme sitten ratsastaa kuviota, jossa mentiin pituushalkaisijaa ja kahdessa kulmassa pienet voltit maapuomien yli. Tämä tehtävä meni kyllä aivan höpöksi. Minivolteilla en saanut Pallea yhtään liikkumaan, ja puomien ylitys vain hidasti sitä lisää. Käytössä oli pehmeät puomit, eikä Palle edes viitsinyt nostella jalkojaan niiden yli kovin ahkerasti. Jostain syystä Palle myös jännittyi tämän tehtävän aikana aika paljon, ja alkoi liikkua nurkkia tuijotellen ja selkä alhaalla. Saman tien kadotin ratsastuksestani kaiken jämäkkyyden, ja aloin epävarmaksi ja epäselväksi pyynnöissäni. Niinpä sitten toikkaroimme menemään aivan kuutamolla. Pyrin aina välillä skippaamaan kulmavoltit, jotta olisin päässyt paremmin ratsastamaan Pallen ravia eteen ja näin nollaamaan tilannetta. Tässä tehtävässä kyllä pieni tilanahtauskin vaivasi kun hevosia oli niin monta, joten eipä siitä oikein valmista tullut.
Vaihdoimme sitten tehtävää, ja aloimme ratsastaa avotaivutuksia toista pitkää sivua pitkin. Avotaivutuksen päättyessä oli tarkoitus nostaa laukka, ja tehdä toiselle pitkälle sivulle laukkavoltti. Aloituskierros oli vasen, ja Palle teki oikein kivaa avotaivutusta niin käynnissä kuin ravissakin. Käynnissä tosin tuli helposti pientä kiemurtelua, ja sain olla tarkkana, että takaosa ei alkanut poikittaa. Pienin avuin ja pienin korjauksin Palle kuitenkin esitti oikein kaunista avoa ja oli hyvin kuulolla. Laukannosto sen sijaan osoittautui lähes ylivoimaiseksi. Palle oli jo aiemmin tunnin aikana yrittänyt tarjota ylikoottua liikettä ja pompahdella passagea, mutta nyt homma meni ihan överiksi. Kun en osannut antaa aivan täsmällisiä ja tarkkoja nostoapuja, niin Palle heittäytyi laukan sijaan vain passageen, josta sitä ei enää meinannut saada pois. Pahimmillaan hevonen jumittui paikoilleen ja alkoi tarjota piaffea, ja pohkeilla patistelu sai sen pompahtelemaan vain entistä tarmokkaammin. Ainoa ratkaisu tilanteeseen oli höllätä kaikki avut hetkeksi, ja sitten koettaa päästä normaalia reipasta ravia eteenpäin. Laukannostot tein sitten ravista, kunhan sellaiseen ensin vain päästiin. Silloin kun onnistuin antamaan terävän ja selkeän laukka-avun niin laukka kyllä nousi, mutta laukassakin Palle pyrki kokoamaan ja jäämään liikaa paikoilleen. Nyt olisi haluttu vain sujuvan reipasta harjoituslaukkaa eteenpäin, mutta Palle oli asiasta eri mieltä.
Oikeassa kierroksessa sain laukan nousemaan vähän helpommin ja luontevammin, vaikka ei passagehumputtelultakaan täysin vältytty. Nyt ongelmana oli kuitenkin suoruus ja taipuminen: avotaivutuksessa en saanut etujalkoja kääntymään kunnolla uralta, ja vain kaula meni mutkalle. Volteilla kärsittiin samasta syndroomasta, eli Palle liirasi todella vahvasti vasen lapa ulkona. Nyt hevonen tuntui häviävän otteesta sen takia, etteivät lavat, kaula ja takaosa olleet yhtään kohdakkain. Kaikkea korjaamista vaikeutti se, että Palle pyrki esittämään korkean koulun liikkeitä vastauksena ihan kaikkeen. Loppuraveihin siirtyessämme se jumitti hetken aikaa paikallaan ja tarjosi vimmatusti espanjalaista käyntiä. Taas piti nollata kaikki avut ihan täysin ja heittää ohjatkin pois. Loppuravit koikkelehdittiin oikeassa kierroksessa kirahvina ulkolapa liiraten, mutta vasemmassa kierroksessa Palle toimi kuin unelma ja jaksoi vielä pienen hetken esittää energistä ravia hienossa muodossa. Epätasaisuuden huipentuma!
Siinäpä oli piaffea, passagea ynnä muuta pompahtelua kotitarpeiksi. Ei me ennen olla Pallen kanssa ajauduttu ihan tällaiseen tilttiin. Asiaan varmaan vaikutti se, että tunti oli Pallelle jo päivän toinen, sillä yleensähän se alkaa näitä muuveja tarjoilla tunnin lopussa ollessaan (henkisesti) väsynyt. Kaksi ratsastuskoulutuntia ja tämä sekoileva kuski taisivat nyt vaan olla liikaa Pallen aivoille. Sinänsä se kyllä tuntui olevan energisessä ja vastaanottavaisessa mielentilassa, jossa olisi varmaan irronnut hienoa suorittamista jos ratsastus olisi ollut tarpeeksi selkeää ja loogista. Vaan eipä ollut, sillä satulassa oli kuski ihan sormi suussa ja avuttomana. Selväksi tuli, että toinen meistä osaa mutta toinen ei.
Raviverryttelyn aikana sain ottaa Pallen kanssa myös pari lyhyttä laukkapätkää, jotta saatiin moottoria käynnisteltyä. Palle lähti vähän tavallista sujuvammin liikkeelle, mikä luultavasti oli seurausta siitä, että se oli jo yhden tunnin mennyt. Istuntaan sain opelta tietenkin paljon tuttuja korjauksia niin kyynärkulman kuin etukenon ja nousevien jalkojenkin osalta. Tuntuma olisi pitänyt saada vielä vakaammaksi ja tasaisemmaksi. Palle tuntui nyt kuitenkin myötäävän niskasta viime kertaa helpommin ja tuli kuuliaisesti tuntumalle, vaikka selkä ja takajalat eivät aivan kunnolla töissä olleetkaan.
Aloimme sitten ratsastaa kuviota, jossa mentiin pituushalkaisijaa ja kahdessa kulmassa pienet voltit maapuomien yli. Tämä tehtävä meni kyllä aivan höpöksi. Minivolteilla en saanut Pallea yhtään liikkumaan, ja puomien ylitys vain hidasti sitä lisää. Käytössä oli pehmeät puomit, eikä Palle edes viitsinyt nostella jalkojaan niiden yli kovin ahkerasti. Jostain syystä Palle myös jännittyi tämän tehtävän aikana aika paljon, ja alkoi liikkua nurkkia tuijotellen ja selkä alhaalla. Saman tien kadotin ratsastuksestani kaiken jämäkkyyden, ja aloin epävarmaksi ja epäselväksi pyynnöissäni. Niinpä sitten toikkaroimme menemään aivan kuutamolla. Pyrin aina välillä skippaamaan kulmavoltit, jotta olisin päässyt paremmin ratsastamaan Pallen ravia eteen ja näin nollaamaan tilannetta. Tässä tehtävässä kyllä pieni tilanahtauskin vaivasi kun hevosia oli niin monta, joten eipä siitä oikein valmista tullut.
Vaihdoimme sitten tehtävää, ja aloimme ratsastaa avotaivutuksia toista pitkää sivua pitkin. Avotaivutuksen päättyessä oli tarkoitus nostaa laukka, ja tehdä toiselle pitkälle sivulle laukkavoltti. Aloituskierros oli vasen, ja Palle teki oikein kivaa avotaivutusta niin käynnissä kuin ravissakin. Käynnissä tosin tuli helposti pientä kiemurtelua, ja sain olla tarkkana, että takaosa ei alkanut poikittaa. Pienin avuin ja pienin korjauksin Palle kuitenkin esitti oikein kaunista avoa ja oli hyvin kuulolla. Laukannosto sen sijaan osoittautui lähes ylivoimaiseksi. Palle oli jo aiemmin tunnin aikana yrittänyt tarjota ylikoottua liikettä ja pompahdella passagea, mutta nyt homma meni ihan överiksi. Kun en osannut antaa aivan täsmällisiä ja tarkkoja nostoapuja, niin Palle heittäytyi laukan sijaan vain passageen, josta sitä ei enää meinannut saada pois. Pahimmillaan hevonen jumittui paikoilleen ja alkoi tarjota piaffea, ja pohkeilla patistelu sai sen pompahtelemaan vain entistä tarmokkaammin. Ainoa ratkaisu tilanteeseen oli höllätä kaikki avut hetkeksi, ja sitten koettaa päästä normaalia reipasta ravia eteenpäin. Laukannostot tein sitten ravista, kunhan sellaiseen ensin vain päästiin. Silloin kun onnistuin antamaan terävän ja selkeän laukka-avun niin laukka kyllä nousi, mutta laukassakin Palle pyrki kokoamaan ja jäämään liikaa paikoilleen. Nyt olisi haluttu vain sujuvan reipasta harjoituslaukkaa eteenpäin, mutta Palle oli asiasta eri mieltä.
Oikeassa kierroksessa sain laukan nousemaan vähän helpommin ja luontevammin, vaikka ei passagehumputtelultakaan täysin vältytty. Nyt ongelmana oli kuitenkin suoruus ja taipuminen: avotaivutuksessa en saanut etujalkoja kääntymään kunnolla uralta, ja vain kaula meni mutkalle. Volteilla kärsittiin samasta syndroomasta, eli Palle liirasi todella vahvasti vasen lapa ulkona. Nyt hevonen tuntui häviävän otteesta sen takia, etteivät lavat, kaula ja takaosa olleet yhtään kohdakkain. Kaikkea korjaamista vaikeutti se, että Palle pyrki esittämään korkean koulun liikkeitä vastauksena ihan kaikkeen. Loppuraveihin siirtyessämme se jumitti hetken aikaa paikallaan ja tarjosi vimmatusti espanjalaista käyntiä. Taas piti nollata kaikki avut ihan täysin ja heittää ohjatkin pois. Loppuravit koikkelehdittiin oikeassa kierroksessa kirahvina ulkolapa liiraten, mutta vasemmassa kierroksessa Palle toimi kuin unelma ja jaksoi vielä pienen hetken esittää energistä ravia hienossa muodossa. Epätasaisuuden huipentuma!
Siinäpä oli piaffea, passagea ynnä muuta pompahtelua kotitarpeiksi. Ei me ennen olla Pallen kanssa ajauduttu ihan tällaiseen tilttiin. Asiaan varmaan vaikutti se, että tunti oli Pallelle jo päivän toinen, sillä yleensähän se alkaa näitä muuveja tarjoilla tunnin lopussa ollessaan (henkisesti) väsynyt. Kaksi ratsastuskoulutuntia ja tämä sekoileva kuski taisivat nyt vaan olla liikaa Pallen aivoille. Sinänsä se kyllä tuntui olevan energisessä ja vastaanottavaisessa mielentilassa, jossa olisi varmaan irronnut hienoa suorittamista jos ratsastus olisi ollut tarpeeksi selkeää ja loogista. Vaan eipä ollut, sillä satulassa oli kuski ihan sormi suussa ja avuttomana. Selväksi tuli, että toinen meistä osaa mutta toinen ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti