Perjantaina oli taas Artsin valmennus, ja valitsin sinne ratsuksi Vaken. Vake on viime aikoina mennyt taas sileälläkin vähän paremmin, joten sen kanssa on ihan motivoivaa käydä kouluvalmennuksissa. Tällä kertaa tunnin alku oli kyllä aika nihkeä. Vake tuntui tahmealta, jäykältä, vinolta ja etupainoiselta sekä jäkitti vastaan myötäämättä niskasta kunnolla. Edes laukkaverryttely ei saanut ponia irtonaisemmaksi ja pehmeämmäksi, ja aloin jo vähän huolestua.
Päivän harjoituksiin kuului asetuksia ja suoristuksia. Aloimme ratsastaa ravissa pituushalkaisijan suuntaista suoraa linjaa, jossa mentiin vasta-asetuksessa. Linjalle kääntyessä tuli asetus kaarteen suuntaan, sitten suoristuksen kautta siirtyminen vasta-asetukseen ja linjan lopussa taas suoristuksen kautta asetuksen vaihto kaarteen puolelle. Ensin linjaa mentiin kokonaan ravissa, ja sitten mukaan otettiin siirtyminen käyntiin vasta-asetuksen aikana. Koska tunnilla oli kolme ratsukkoa, ehti omaa vuoroa odotellessa pyöräyttää lisäksi aina pari ympyrää tai volttia.
Vake ei tosiaan ollut vielä alkuverryttelyn jälkeen erityisen notkea ja avuilla, mutta jatkoin sitkeästi taivuttelua, asetuksia ja ravin aktivointia. Vähän kerrallaan Vaken liikkuminen alkoi muuttua parempaan suuntaan, ja se alkoi myödätä niskasta ja keventyä tuntumalle. Välillä myötäsin ulko-ohjaa ja pyysin lisää ravia sisäpohkeella, välillä taas hain ponin ulko-ohjan tuelle ja myötäsin sisäohjaa. Tällä kertaa voin kehua itseäni siitä, että muistuttelin aktiivisuudesta raipalla enkä jäänyt puskemaan pahasti pohkeilla. Hyvää oli myös se, etten ajautunut epätoivoon ja alkanut juntata ja riidellä ponin kanssa, vaikka se aluksi huono olikin. Sitä mukaa kun etuosa keveni ja Vake lakkasi jäkittämästä ohjalla vastaan, pääsin myös keventämään kättä ja tuntumasta tuli rennompi. Kovin energisesti ja lennokkaasti Vake ei liikkunut, mutta ravi muuttui silti paljon paremman oloiseksi siinä vaiheessa kun Vake keveni edestä ja alkoi kantaa itseään.
Vasemmassa kierroksessa vasta-asetus tuotti ongelmia. Vake ei asettunut oikealle rehellisesti vaan käänsi vain nenää, ja samalla se yritti lähteä valumaan oikealle asettavan ohjan mukana. Korjauksena niin sivulle valumiseen kuin pyöreyden katoamiseenkin oli oikea pohje, jolla piti naputella kylkeen samalla kun asetin oikealle. Vasta-asetustehtävä vaikeutui entisestään, kun mukaan otettiin siirtyminen käyntiin. Käynnissä Vaken mielenkiinto kantaa itseään lopahti välittömästi, liike eteen sammui ja hyvä tuntuma katosi. Ravissa kyllä nyökättiin heti pyöreäksi, mutta käyntiin olisi tarvittu aktiivisuutta ja niskan notkeutta lisää.
Linjalla otettiin lisäksi vielä vastalaukan nostoja ravista. Linjalle suoristaessa asetettiin siis ensin ulos ja nostettiin vastalaukka, jota jatkettiin muutamia askeleita suoraan ennen paluuta raviin ja asetuksen vaihtoa suoristuksen kautta. Aluksi Vake oli kamalan tahmea nostamaan vastalaukkaa, ja meni pari kierrosta ennen kuin ylipäänsä esitimme järkeviä laukka-askeleita. Nenä nousi laukkaan siirtyessä ylös, eikä Vake edennyt pyöreänä tuntumaa kohti. Oikealla pohkeella naputtelemalla yritettiin taas herätellä Vakea töihin laukka-askelten aikanakin.
Oikeassa kierroksessa vasta-asetustehtävä oli vähän helpompi. Vasemmalle asettuminen onnistui paremmin ilman samaan suuntaan luisumista, mutta vasen pohje sai silti olla mukana varsinkin käynnissä ja laukassa aktivoimassa liikettä. Ravissa Vaken muodosta tuli oikein kehujakin, ja se tuntui tosiaan olevan ihan rehellisesti rennossa peräänannossa. Käynnissä ja vastalaukassa pyöreys oli työn takana, mutta lopulta esitimme myös siirtymisten kanssa yhdet linjat pyöreämmällä niskalla.
Lopuksi ratsastimme muutamat laukannostot lävistäjillä, sekä päätyyn laukkavoltit. Tässä vaiheessa tuntia Vaken työskentelyssä olivat jo parhaat hetket ohi, ja se alkoi tavalliseen tapaan lössähtää loppua kohti. Niinpä laukka jäi volteilla jäykkäkylkiseksi ja huonosti rullaavaksi. Myös nostojen terävyydessä ja apujen ajoituksessa oli nyt jotain pientä häikkää. Sain suoristettua Vaken lävistäjille ravissa aika hyvin, mutta laukkaa nostaessa se pääsi liiraamaan vinoksi. Olin kuitenkin edelleen tyytyväinen letkeään raviin, jossa tulimme lävistäjille.
Ei hassumpaa ravityöskentelyä tänään, ja mukavaa oli se, että sain tunnin aikana ratsastettua Vaken asialliseen muotoon ja vähemmän etupainoiseksi, vaikka se aluksi olikin aikamoinen pötkylä. Energiaa tietysti kaivattaisiin aina lisää. Tämän päivän tehtävät paljastivat, että suoruudessa on kyllä vielä tekemistä, eikä vähiten ratsastajan osalta. Sain tunnilta kännykkälaatuisen videopätkän (kiitos Lauralle kuvaamisesta!), ja jo näin lyhyen klipin perusteella pääsin jälkeenpäin toteamaan, että kylläpä istun linjaa ratsastaessa vinossa. Oikea olkapää todellakin tipahtaa alas, eikä painokaan taida olla oikein keskellä. Ponin suoruuden korjaaminen voisi siis ensisijaisesti alkaa oman asentoni korjaamisesta.
Päivän harjoituksiin kuului asetuksia ja suoristuksia. Aloimme ratsastaa ravissa pituushalkaisijan suuntaista suoraa linjaa, jossa mentiin vasta-asetuksessa. Linjalle kääntyessä tuli asetus kaarteen suuntaan, sitten suoristuksen kautta siirtyminen vasta-asetukseen ja linjan lopussa taas suoristuksen kautta asetuksen vaihto kaarteen puolelle. Ensin linjaa mentiin kokonaan ravissa, ja sitten mukaan otettiin siirtyminen käyntiin vasta-asetuksen aikana. Koska tunnilla oli kolme ratsukkoa, ehti omaa vuoroa odotellessa pyöräyttää lisäksi aina pari ympyrää tai volttia.
Vake ei tosiaan ollut vielä alkuverryttelyn jälkeen erityisen notkea ja avuilla, mutta jatkoin sitkeästi taivuttelua, asetuksia ja ravin aktivointia. Vähän kerrallaan Vaken liikkuminen alkoi muuttua parempaan suuntaan, ja se alkoi myödätä niskasta ja keventyä tuntumalle. Välillä myötäsin ulko-ohjaa ja pyysin lisää ravia sisäpohkeella, välillä taas hain ponin ulko-ohjan tuelle ja myötäsin sisäohjaa. Tällä kertaa voin kehua itseäni siitä, että muistuttelin aktiivisuudesta raipalla enkä jäänyt puskemaan pahasti pohkeilla. Hyvää oli myös se, etten ajautunut epätoivoon ja alkanut juntata ja riidellä ponin kanssa, vaikka se aluksi huono olikin. Sitä mukaa kun etuosa keveni ja Vake lakkasi jäkittämästä ohjalla vastaan, pääsin myös keventämään kättä ja tuntumasta tuli rennompi. Kovin energisesti ja lennokkaasti Vake ei liikkunut, mutta ravi muuttui silti paljon paremman oloiseksi siinä vaiheessa kun Vake keveni edestä ja alkoi kantaa itseään.
Vasemmassa kierroksessa vasta-asetus tuotti ongelmia. Vake ei asettunut oikealle rehellisesti vaan käänsi vain nenää, ja samalla se yritti lähteä valumaan oikealle asettavan ohjan mukana. Korjauksena niin sivulle valumiseen kuin pyöreyden katoamiseenkin oli oikea pohje, jolla piti naputella kylkeen samalla kun asetin oikealle. Vasta-asetustehtävä vaikeutui entisestään, kun mukaan otettiin siirtyminen käyntiin. Käynnissä Vaken mielenkiinto kantaa itseään lopahti välittömästi, liike eteen sammui ja hyvä tuntuma katosi. Ravissa kyllä nyökättiin heti pyöreäksi, mutta käyntiin olisi tarvittu aktiivisuutta ja niskan notkeutta lisää.
Linjalla otettiin lisäksi vielä vastalaukan nostoja ravista. Linjalle suoristaessa asetettiin siis ensin ulos ja nostettiin vastalaukka, jota jatkettiin muutamia askeleita suoraan ennen paluuta raviin ja asetuksen vaihtoa suoristuksen kautta. Aluksi Vake oli kamalan tahmea nostamaan vastalaukkaa, ja meni pari kierrosta ennen kuin ylipäänsä esitimme järkeviä laukka-askeleita. Nenä nousi laukkaan siirtyessä ylös, eikä Vake edennyt pyöreänä tuntumaa kohti. Oikealla pohkeella naputtelemalla yritettiin taas herätellä Vakea töihin laukka-askelten aikanakin.
Oikeassa kierroksessa vasta-asetustehtävä oli vähän helpompi. Vasemmalle asettuminen onnistui paremmin ilman samaan suuntaan luisumista, mutta vasen pohje sai silti olla mukana varsinkin käynnissä ja laukassa aktivoimassa liikettä. Ravissa Vaken muodosta tuli oikein kehujakin, ja se tuntui tosiaan olevan ihan rehellisesti rennossa peräänannossa. Käynnissä ja vastalaukassa pyöreys oli työn takana, mutta lopulta esitimme myös siirtymisten kanssa yhdet linjat pyöreämmällä niskalla.
Lopuksi ratsastimme muutamat laukannostot lävistäjillä, sekä päätyyn laukkavoltit. Tässä vaiheessa tuntia Vaken työskentelyssä olivat jo parhaat hetket ohi, ja se alkoi tavalliseen tapaan lössähtää loppua kohti. Niinpä laukka jäi volteilla jäykkäkylkiseksi ja huonosti rullaavaksi. Myös nostojen terävyydessä ja apujen ajoituksessa oli nyt jotain pientä häikkää. Sain suoristettua Vaken lävistäjille ravissa aika hyvin, mutta laukkaa nostaessa se pääsi liiraamaan vinoksi. Olin kuitenkin edelleen tyytyväinen letkeään raviin, jossa tulimme lävistäjille.
Ei hassumpaa ravityöskentelyä tänään, ja mukavaa oli se, että sain tunnin aikana ratsastettua Vaken asialliseen muotoon ja vähemmän etupainoiseksi, vaikka se aluksi olikin aikamoinen pötkylä. Energiaa tietysti kaivattaisiin aina lisää. Tämän päivän tehtävät paljastivat, että suoruudessa on kyllä vielä tekemistä, eikä vähiten ratsastajan osalta. Sain tunnilta kännykkälaatuisen videopätkän (kiitos Lauralle kuvaamisesta!), ja jo näin lyhyen klipin perusteella pääsin jälkeenpäin toteamaan, että kylläpä istun linjaa ratsastaessa vinossa. Oikea olkapää todellakin tipahtaa alas, eikä painokaan taida olla oikein keskellä. Ponin suoruuden korjaaminen voisi siis ensisijaisesti alkaa oman asentoni korjaamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti