Pian estetreeneissä meitä odotti rataharjoitus erikoisesteillä. Vesimattoa ja aurinkoporttia emme ole Vaken kanssa pitkään aikaan nähneet, mutta muut esteiden täytteet olivat tutumpia. Vesimatto tosin oli niin pieneksi taitettu, että eihän sitä edes huomannut. Verryttelyssä Vake ensin nihkeili ja laahusti, mutta heti kun päästiin laukkaamaan niin jo löytyi virkeämpää menoa. Teimme temponvaihteluita, ja hyvin lähti poni pohkeesta eteen. Valmentaja vielä vähän auttoi meitä omilla ääniavuillaan, ja Vake villiintyi heittämään päädyssä ihan reippaat pukit. Juu, hereillä ollaan!
Hyppäsimme verryttelyesteinä kaarevasti lähestyen yksittäistä pystyä ja yksittäistä okseria, joiden edessä oli apupuomina kavaletti yhden laukan päässä. Vake oli ottanut laukkaverryttelyssä oikein hyvän kipinän liikkumiseen, ja nyt se meni esteille hyvällä energialla. Kavaletin ja esteen väli tuntui vähän ahtaaltakin. Sain ohjeeksi myödätä verryttelyesteillä ohjaa ihan reilusti pois, ja antaa jo esteiden edessä Vakelle tilaa venyttää kaulaa ja rakentaa hyppynsä. Molemmat esteet ylittyivät ihan napakasti, ja apukavaletin ansiosta pääsin tosiaan keskittymään oikein reiluun myötäykseen. Esteet nousivat kierros kierrokselta, ja 90 sentissä meno oli yhtä varmaa ja helppoa kuin pienemmilläkin esteillä.
Ennen radan hyppäämistä tulimme kertaalleen pitkällä sivulla olevan suoran linjan. Etäisyys oli vähän reilu 20 metriä eli kuusi laukkaa poneille, ja linja hypättiin vasemmassa kierroksessa pystyltä okserille. Vake tuli hirmuisen hyvällä energialla sisään, ja välissä se sujui eteen niin, että kuusi laukkaa kävikin ahtaaksi ja okserilla oltiin pohjassa. Olisi pitänyt skarpimpana laskea askeleet ja ottaa laukkaa kiinni. Ylittyi se ysikympin okseri näinkin, ja uusintakierrosta ei tällä erää otettu, sillä Vaken hyppyjä tämän kokoisille esteille haluttiin säästellä.
Sitten hyppelimmekin pidemmittä puheitta koko kuuden esteen radan. Ratakorkeus oli 90 cm, eli siinäpä meille pieni haaste. Vake lähti taas mukavalla energialla liikkelle, ja ensimmäinen este eli vesimattopysty ylittyi sujuvalla hypyllä. Lähestyminen kakkosena olevalle okserille oli päädystä melko lyhyt. Paikka jäi vähän kauas, ja kun Vakella oli hyvä energia alla niin ratsastin sen rohkeasti hyppyyn kaukaa. Vake lennähti esteen yli hienosti, ja jatkoi sen jälkeen sellaisella tarmolla eteenpäin että en ehtinyt sitä linjalla yhtään lyhentää. Jäin vain matkustamaan etukenossa kohti pystyä, jolle etäisyys kävi auttamatta liian ahtaaksi. Ketterästi Vake kuitenkin hilasi itsensä yli, vaikka joutuikin töksäyttämään esteen juureen miniaskeleen. Sarjalle sen sijaan sai tulla yhtään himmailematta, mutta hieman pitkäksi väli silti jäi. Vake venytti b-osalle urheasti, mutta pyyhkäisi puomin mukaan. Viimeisenä tultiin vielä lävistäjällä olevalle linjalle, johon haluttiin viisi laukkaa. Tässäkään ei saanut liikaa posottaa eteen, sillä etäisyys oli noin 17-18 metrin luokkaa. Tässä välissä Vake ei niin lentänytkään, vaan askeleet mahtuivat hyvin mukaan. "Aika hyvä Vakeksi" oli palaute ratasuorituksesta.
Lopuksi saimme mennä vielä uusiksi tarvittavat tehtävät. Halusin uusia kuuden laukan linjan sekä sarjan, joille oli jäänyt korjattavaa. Lisäksi hyppäsimme alkuun ykkösesteen, joten käytännössä mentiin rata uusiksi viimeistä linjaa lukuunottamatta. Suoralle linjalle tultiin taas reippaasti ja rohkeasti sisään, enkä saanut laukkaa ajoissa tarpeeksi kiinni. Nyt kuitenkin muistin istua pystyyn ja nojailla taakse, joten pystylle päästiin tasapainoisemmin vaikka edelleen lähelle mentiinkin. Sarjalle tuli aavistuksen jarruttava hyppy a-osalle, ja väli kävi pitkäksi. Kuvittelin Vaken venyttävän, mutta se ottikin viime hetkellä lisäaskeleen. Sen seurauksena b-osa tuli syliin, ja puomi lähti etujaloilla mukaan. Sarja otettiin tietysti vielä uudestaan, ja sain ohjeeksi ratsastaa vielä tarkemmin aivan keskelle esteitä. Jos sarjalla linja menee yhtään vinoon, niin väli on heti parikymmentä senttiä pidempi. Vake ei onneksi pahastunut vaikka saikin äsken puomin jaloilleen, vaan meni sarjalle rohkeasti ja tsemppasi välissä hienosti. Näin saatiin puhdas ylitys viimein b-osallekin.
Voi kun olin tyytyväinen Vakeen! Se laukkasi todella hyvin, ja ysikympin rata ylittyi oikein reippaalla meiningillä. Pia totesi, että kun Vake laukkaa kunnon energialla niin kyllä ysikymppi menee ihan heittämällä. Tänään Vake oli sopivasti hereillä ja "villinä", ja tällaisena se tosiaan hyppää vähän isompaakin sujuvasti. Aivan viimeinen tarvittava energianripe jää Vakelta kuitenkin usein puuttumaan, joten minun on oltava topakka ja nynnyilemättä ratsastettava Vakesta esiin menevä kisaponi. Sekin puoli Vakessa on olemassa laiskanpulskean tuntiponin olemuksen alla, ja viime aikoina se on onneksi välähdellyt esiin yhä useammin.
Hyppäsimme verryttelyesteinä kaarevasti lähestyen yksittäistä pystyä ja yksittäistä okseria, joiden edessä oli apupuomina kavaletti yhden laukan päässä. Vake oli ottanut laukkaverryttelyssä oikein hyvän kipinän liikkumiseen, ja nyt se meni esteille hyvällä energialla. Kavaletin ja esteen väli tuntui vähän ahtaaltakin. Sain ohjeeksi myödätä verryttelyesteillä ohjaa ihan reilusti pois, ja antaa jo esteiden edessä Vakelle tilaa venyttää kaulaa ja rakentaa hyppynsä. Molemmat esteet ylittyivät ihan napakasti, ja apukavaletin ansiosta pääsin tosiaan keskittymään oikein reiluun myötäykseen. Esteet nousivat kierros kierrokselta, ja 90 sentissä meno oli yhtä varmaa ja helppoa kuin pienemmilläkin esteillä.
Ennen radan hyppäämistä tulimme kertaalleen pitkällä sivulla olevan suoran linjan. Etäisyys oli vähän reilu 20 metriä eli kuusi laukkaa poneille, ja linja hypättiin vasemmassa kierroksessa pystyltä okserille. Vake tuli hirmuisen hyvällä energialla sisään, ja välissä se sujui eteen niin, että kuusi laukkaa kävikin ahtaaksi ja okserilla oltiin pohjassa. Olisi pitänyt skarpimpana laskea askeleet ja ottaa laukkaa kiinni. Ylittyi se ysikympin okseri näinkin, ja uusintakierrosta ei tällä erää otettu, sillä Vaken hyppyjä tämän kokoisille esteille haluttiin säästellä.
Lopuksi saimme mennä vielä uusiksi tarvittavat tehtävät. Halusin uusia kuuden laukan linjan sekä sarjan, joille oli jäänyt korjattavaa. Lisäksi hyppäsimme alkuun ykkösesteen, joten käytännössä mentiin rata uusiksi viimeistä linjaa lukuunottamatta. Suoralle linjalle tultiin taas reippaasti ja rohkeasti sisään, enkä saanut laukkaa ajoissa tarpeeksi kiinni. Nyt kuitenkin muistin istua pystyyn ja nojailla taakse, joten pystylle päästiin tasapainoisemmin vaikka edelleen lähelle mentiinkin. Sarjalle tuli aavistuksen jarruttava hyppy a-osalle, ja väli kävi pitkäksi. Kuvittelin Vaken venyttävän, mutta se ottikin viime hetkellä lisäaskeleen. Sen seurauksena b-osa tuli syliin, ja puomi lähti etujaloilla mukaan. Sarja otettiin tietysti vielä uudestaan, ja sain ohjeeksi ratsastaa vielä tarkemmin aivan keskelle esteitä. Jos sarjalla linja menee yhtään vinoon, niin väli on heti parikymmentä senttiä pidempi. Vake ei onneksi pahastunut vaikka saikin äsken puomin jaloilleen, vaan meni sarjalle rohkeasti ja tsemppasi välissä hienosti. Näin saatiin puhdas ylitys viimein b-osallekin.
Voi kun olin tyytyväinen Vakeen! Se laukkasi todella hyvin, ja ysikympin rata ylittyi oikein reippaalla meiningillä. Pia totesi, että kun Vake laukkaa kunnon energialla niin kyllä ysikymppi menee ihan heittämällä. Tänään Vake oli sopivasti hereillä ja "villinä", ja tällaisena se tosiaan hyppää vähän isompaakin sujuvasti. Aivan viimeinen tarvittava energianripe jää Vakelta kuitenkin usein puuttumaan, joten minun on oltava topakka ja nynnyilemättä ratsastettava Vakesta esiin menevä kisaponi. Sekin puoli Vakessa on olemassa laiskanpulskean tuntiponin olemuksen alla, ja viime aikoina se on onneksi välähdellyt esiin yhä useammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti