perjantai 1. huhtikuuta 2016

Viime hetken kisavalmistautuminen

Perjantaina Tallinmäellä järjestettiin iltakilpailuna 1-tason koulukisat, joihin olin ilmoittautunut sekä Kingillä että Vakella. Aloitin kisapäivän Vaken kanssa kuitenkin epätavanomaisesti, sillä kävin sen kanssa iltapäivällä ennen kisojen alkua Artsin kouluvalmennuksessa. Koska Vake meni kisoissa vain yhden radan, pystyi sillä ratsastamaan myös valmennuksen ikään kuin kisaverkkana. Tulipahan kokeiltua vähän erilaista verryttelysysteemiä, ja ajattelin, ettei tässä ollut mitään menetettävää. Tavallisestihan Vake jumittuu koulukisoissa pahanpäiväisesti, ja nyt oli mahdollisuus, että valmennuksen jälkeen se liikkuisi radalla paremmin. Pahimmassa tapauksessa se vaan jumittuisi valmennuksesta huolimatta ihan entiseen malliin. Suussa Vakella oli sekä tunnilla että kisoissa ihan uutukaiset kuolaimet, jotka kävin ostamassa aamulla Hööksistä: pyöreärenkainen kolmipala, joka muistuttaa suuosaltaan mahdollisimman pitkälti Vakella arki- ja estekäytössä olevaa D-renkaista kolmipalaa.

Tunti ratsastettiin maneesissa kouluaitojen sisällä, joten vielä saatiin viime hetken harjoitus valkoisissa aidoissa työskentelystä. Meitä oli tunnilla kaksi ratsukkoa, joten nyt tehtäviä mahtui ihan tekemäänkin. Treenasimme läpi kisaohjelman eli helppo C:1:n tehtäviä, ensin lyhyemmissä pätkissä ja lopuksi kokonaisena ratana. Agendana oli saada Vake liikkumaan kunnolla eteenpäin, jotta se ei sitten kisasuorituksessakaan hyyvähtäisi heti alkuunsa. Nyt ei suvaittu mitään hidastelua, vaan heti verryttelystä alkaen haluttiin liikkumiseen lisää aktiivisuutta. Ehdin vähän herätellä Vakea ravissa ja laukassa, ja sitten aloimmekin jo ratsastaa ohjelman osia.

Ensin tarkistettiin, kummata suunnasta kannatti kääntyä ravissa pituushalkaisijalle. Vakelle suunnalla ei niin vaikuttanut olevan merkitystä, vaan linjalle päästiin onnistuneesti sekä oikealta että vasemmalta. Sitten tahkottiin temponlisäysten parissa. Puoliunelias yritelmä ei kelvannut, vaan nyt Vaken piti ihan oikeasti lähteä eteen. Sain helpotuksena tehdä kaikki lisäykset keventäen. Ohjeena oli aloittaa kevennys hyvissä ajoin jo lävistäjälle kääntymistä valmistellessa, ja eteen pyytämistä piti jatkaa koko lävistäjän loppuun asti. Ei saa huokaista vielä puolessa välissä hyvän alun jälkeen, vaan tässä kohtaa pitää pyytää vielä enemmän ravia eteen. Aluksi Vake vaati herättelyä raipalla, jotta se oikeasti alkoi reagoida eteenpäin. Lopputunnista se kuitenkin esitti jo joitakin ihan hyviäkin lisäyksiä, joissa askel tuntui hieman venyvänkin, ja samalla poni myös tukeutui kuolaimeen pyöreällä niskalla. Tällaisia lisäyksiä kelpaisi jo esittää radallakin, mutta olipa kyllä työn takana saada Vakesta tällaista irti.

Pysähdyksessä ja peruutuksessa riitti myös harjoittelemista. Pysähdys tuli helposti aika töksähtäen, ja Vake yritti välittömästi pysähdyksestä nojata taaksepäin peruutukseen. Niinpä piti muistaa myödätä käsi välittömästi pysähtymisen hetkellä, jotta Vake ei vaan alkaisi ennen aikojaan peruuttaa. Näin siitäkin huolimatta, että ohjan pois heittäessä tietenkin nousi nenä ylös. Myös avoin päätyovi L-kirjaimen vieressä toi haastetta tähän tehtävään, sillä Vaken keskittyminen pysähdyksessä tahtoi herpaantua ulos kuikuilemiseen kaula mutkalla. Peruutuksesta tietenkin piti päästä oikein napakasti liikkeelle, eli taas kuski hereille ja herättämään Vake liikkeelle.

Myös laukassa tarvittiin kunnon patistelut eteenpäin. Ei mitään matelua ja himmailua, vaan reipasta ja sähäkkää laukkaa. Vaken jumittaessa menin iänikuiseen etunoja-asentoon, mistä tietenkin komennettiin nojaamaan taakse ja näin ratsastamaan laukkaa istunnasta eteen. Kilpikonna-asento vain pahentaa tilannetta, ja turha siinä on yrittää puskea pohkeella kuin viimeistä päivää jos ei istunta ole mukana ratsastamassa eteen. Laukkalävistäjät sujuivat onneksi ilman erimielisyyksiä, eli Vake pysyi myös oikeassa laukassa lävistäjän loppuun asti ilman vaihtoaikeita. Tässä asiassa on siis sentään tapahtunut edistystäkin.

Lopuksi ratsastettu kokonainen rata ei sujunut erityisen upeasti, mutta jos ei muuta niin ainakin tavanomaista kisasuoritustamme reippaammin. Artsi käski ratsastaa tiukasti eteenpäin joka ikinen kerta kun Vake alkoi vähänkään hyytyä, ja sain myös keventää joitakin raviosuuksia paremman liikkeen esille houkuttelemiseksi. Tasaisempaa pyöreyttä olisin liikkumiseen kaivannut, mutta se oli nyt toissijainen seikka, sillä akuutisti tärkeintä oli saada Vake reagoimaan eteenpäin ja pysymään koko ajan aktiivisessa liikkeessä.

Tällainen ”kisaverryttely” tällä kertaa. Sain ohjeeksi tehdä vielä välittömästi ennen suoritusta aivan lyhyen, reilusti alle kymmenen minuutin verryttelyn ravissa ja laukassa kunnolla herätellen. Artsin silmien alla valmistautuessa tuli ainakin kerrankin keskityttyä olennaiseen, eli Vaken liikkeelle herättelemiseen pikkusievän nypertämisen sijaan. Läheskään niin reagoivaksi ja omalla moottorilla liikkuvaksi ei Vakea saatu kuin olisi tarpeen, mutta jaksoin kuitenkin uskoa, että tämän herättelyn jälkeen se olisi pari tuntia myöhemmin kisaradalla edes vähän valppaampi ja nohevampi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti