Viimeisen esteen kirous

Sunnuntaina lähdimme Kuivasjärvelle 1-tason estekisoihin, jotka järjestettiin Peltokosken maneesilla. Tallinmäen kisajoukkueessa olivat tällä kertaa Anne Pavella, Nora Hempalla ja minä Vakella. Vaken kanssa hyppäsimme 80 ja 90 sentin luokat, eli nyt mentiin ensimmäistä kertaa ysikymppi vieraskisoissa. Ratamestarina oli kuitenkin oma ope, joten odotettavissa oli sopivan helppo rata. Jonkin verran silti jännitti, kun kyseessä oli tälle vuodelle vasta toiset vieraskisat ja ensimmäinen ysikymppi puoleen vuoteen.

Kävimme ensin tutustumassa rataan, ja sitten otettiin hevoset autosta. Odottelimme Vaken kanssa sillä aikaa kun edellinen luokka verrytteli ja hyppäsi, ja kävelimme maastoreitin alkua edestakaisin. Sitten ehdin hetken aikaa kurkkia maneesin ovelta kavereiden suorituksia, ennen kuin alkoi oman ryhmän verryttely. Kasikympin verryttelyssä Vake vaikutti ensin vähän kurittomalta, mikä saattoi olla sen jännitystä uudessa paikassa. Ponin aikeissa vaikutti olevan pään alas nykäisyjä, pientä pukittelua ja sivuliirailua. Sisääntulo-ovi kutsui puoleensa, ja sen kohdalla varsinkin esiintyi edellämainittuja elkeitä. Vake oli hereillä, mutta ristikkoa ja pystyä hypätessä laukka olisi saanut olla vielä aktiivisempaa. Kun sitten vaihdoimme suuntaa yritti Vake karata oven kohdalla ihan tosissaan, ja silloin tulin komentaneeksi sitä kerran raipalla oikein napakasti. Tämän pienen konfliktin jälkeen laukassa olikin kunnolla ytyä, ja okserille saatiin tosi napakat verkkahypyt.

80 sentin verryttelyssä. © Ella Karjalainen

Oma starttivuoro oli luokassa kolmantena. Vake lähti ihan mukavalla energialla liikkeelle, ja sillä tuntui olevan sopivasti pientä pöhköilyvirtaakin. Ensimmäinen este hypättiin vähän hankalasti yleisöä kohti, ja tässä kuulemma monet hevoset vähän jarruttivat. Pidin pohkeet kiinni ja varmistelin, että esteelle mentiin eikä meinattu. Kakkoseste olikin sitten ovea kohti, ja selvästi Vake imi tähän suuntaan paremmin. Rata oli alkanut ihan hyvässä rytmissä, ja samoilla tulilla matka jatkui kolmos ja nelosesteen suoralle linjalle. Tämän piti olla Vakelle sopiva etäisyys kuudella laukalla, mutta nelosena oleva valkoinen porttieste ilmeisesti jarrutti sen verran, että tikattiin vielä seitsemäskin askel mukaan. Viitoseste ylittyi sujuvasti, ja sitten ykkösvaiheesta oli jäljellä enää sarja. Olin valmistautunut kannustamaan Vakea välissä eteen, ja vähän pitkäksi sarjaväli vaikuttikin jäävän. Vaken harkitessa ratkaisua napautin raipalla lavalle, jotta se ei ottaisi turhaa lisäaskelta. Luulin Vaken lähtevän käskystä hyppyyn, mutta se yrittikin sulloa vielä toisen askeleen ja törmäsi etusilla b-osaan. Tällä kompuroinnilla rymäytettiin puomi alas, neljä virhepistettä ja ei jatkoon. Voi harmi! Muuten rata oli mennyt niin sujuvasti, ja olisin ehdottomasti halunnut hypätä kakkosvaiheenkin.



Sarjan virhe jäi kovasti mietityttämään. Olisiko pitänyt käyttää raippa jo vähän aikaisemmin, jotta Vake olisi reagoinut siihen oikein? Oliko raippa vain ylimääräinen häiriö, ja poni olisi ehkä tavalla tai toisella selvittänyt sarjan, jos olisin antanut sen miettiä rauhassa ja jättänyt puuttumatta asiaan? Sarjahan taisi olla myös vähän optisesti hankala, kun puomit olivat lähes yksiväriset sinivihreät. Verryttelyssä oli hypätty pelkkää sarjan a-osaa, joten tuliko b-osa sitten yllätyksenä Vakelle? Oli tietysti oikein hyvä, että edessä oli vielä toinen rata ja pääsin hakemaan onnistuneempaa suoritusta, mutta sarjalla sattunut virhe hermostutti ysikymppiä ajatellen. Jos kasikympissäkään Vake ei lähtenyt venymään sarjaväliin, niin miten kävisi korkeammilla esteillä? Ysikympissä sarja hypättiin vieläpä toisin päin eli b-osaksi tuli okseri, mutta nyt toki hyppysuunta kääntyi katsomolta ovelle päin eli vetosuuntaan. Kysyin opelta neuvoa sarjan ratsastukseen, ja ohjeena oli mennä tilanteen mukaan. Jos a-osalle tulisi pieni ja jarruttava hyppy, niin en edes yrittäisi tuupata Vakea yhdellä vaan antaisin ottaa miniaskeleen mukaan. Sarja ei kuitenkaan noussut ihan maksimikorkeuteen, joten kahdella askeleella siitä tarvittaessa selvittäisiin.

Ysikympin verryttely mentiin säästellen. Vake oli nyt tasaisemman oloinen eikä vaikuttanut enää hanakalta keksimään omia kuvioita. Verryttelyhypyt olisivat voineet olla ehkä napakampia ja energisempiä, mutta vaivattoman oloisesti Vake esteet ylitti. Luokka alkoi, ja odottelimme taas yhden ratsukon ajan maneesin päädyssä. Jännitystäni sarjan suhteen ei yhtään helpottanut se, että edellisen ratsastajan suoritus päättyi juuri sarjavälissä putoamiseen. Jotain vaikeaa siinä sarjassa oli, kun niin moni ratsukko oli siinä tänään ongelmissa. Ennen lähtömerkkiä kävin pyörähtämässä Vaken kanssa sarjavälissä ja näyttämässä, että katsopas kun täällä tulee sitten b-osakin vastaan. Verryttelyesteenä olimme hypänneet taas pelkkää sarjan a-osaa.

90 sentin radalla. © Ella Karjalainen

Vaikka Vake oli ollut verryttelyssä hieman lötkön oloinen, niin lähtömerkin tullessa se lähti oikein pontevasti liikkelle. Laukan energia vaikutti mainiolta ja poni oli hereillä. Kahdella ensimmäisellä esteellä paikat menivät vähän lähelle, mutta Vake ylitti ne näppärästi ja kolistelematta. Suora linja kolmoselta neloselle oli nyt vetosuuntaan, ja tämä meni kivan sujuvasti. Hyvä hyppy kolmoselle, ja sen jälkeen päästiin kuudella laukalla neloselle. Tässä ponnistuspaikka jäi vähän kauemmas, mutta Vake ponnisti kevyesti okserin yli. Viitoselle kaartaessa sain vähän maiskutella ja hoputella, kun käännyttiin taas ovelta poispäin. Asiallisesti yli tästäkin, ja sitten oli puoli maneesia laukattavana ennen sarjalle tuloa. Laitoin laukkaan lisää kierroksia, ja sarjaa kohti tultiin sujuvasti. A-osalle tuli hyvä hyppy, mutta silti väli näytti jäävän epäilyttävästi hieman pitkäksi. Nyt jätin ratkaisun Vaken tehtäväksi. Poni teki hyvää työtä, ja venytti kuin venyttikin hyppyyn yhdellä askeleella. Mahtavaa, selvitimme sarjan kunnialla!

Olin keskittynyt sarjan jännittämiseen niin intensiivisesti, että sen jälkeen taisikin pää tyhjentyä. Edessä oli vielä ykkösvaiheen viimeinen este, jolle olisi edelleen pitänyt muistaa ratsastaa. Liian myöhään esteen lähestyessä huomasin, että Vake olikin pohkeen takana ja hyytyi estettä kohti. Ajauduimme niin lähelle, että hyppääminen kävi jo mahdottomaksi. Vake yritti vielä nostaa etujalkoja hyppyyn, mutta ei siitä hyppyä tullut vaan etujalat vain kauhaisivat puomien sekaan rysäyttäen koko esteen matalaksi. Ei voi olla totta, taas viimeinen este atomeiksi! Hetken hölmistyksen jälkeen kyselin tuomaripäädystä, oliko tämä kielto vai pudotus. Kuulemma pudotus, sillä kävelimme lopulta esteen läpi, ja niinpä olimme juuri tuulleet maaliin neljällä virhepisteellä. Seuraavaksi sitten kyselin, saisinko kuitenkin hypätä esteen uudestaan. Tällaiseen täydelliseen epäonnistumiseen olisi ollut todella ikävää päättää nämä kisat. Kun 1-tasolla oltiin, niin lupa harjoitushyppyyn onneksi tuli. Kun este oli kasassa, laukkasimme sille uudestaan ja nyt mentiin yli ihan helposti ja puhtaasti. Kylläpä oli helpottavaa, että Vake ei ollut romurallista moksiskaan vaan hyppäsi esteen naama peruslukemilla, ja kuskinkin traumat vähän hälvenivät onnistuneen hypyn ansiosta. Harmittamaan tietysti jäi, sehän oli selvä. Lopetinko tosiaan ratsastamisen sarjan jälkeen, ja matkustelin hyytyvällä ponilla viimeiselle esteelle? Arvioinko paikan väärin, ja yritin tuoda Vaken aivan liian pohjaan? Jarruttiko Vake jäädessään katsomaan esteen takana olevaa yleisöä? Varmuutta virheen syystä en saanut, mutta luultavasti tässä ei nyt vaan oltu ollenkaan skarppina. Jokainen este pitää ratsastaa!

Viimeisen esteen onnistunut ylitys. © Ella Karjalainen

Kylläpä jäi ajateltavaa. Periaatteessa meno oli oikein kivaa ja sujuvaa, ja lukuunottamatta kummallakin radalla sattunutta yhtä karkeaa virhettä olen suorituksiin tyytyväinen. Vake liikkui varsin kelpoa laukkaa ja oli hereillä, ja ysikymppi korkeutena tuntui ihan hyvältä ja omalta. Toisella radalla Vake tsemppasi sarjankin niin hienosti. Esteiden noustessa taidan kuitenkin tuoda ponnistuspaikat vähän liian lähelle, eli tässä asiassa voisi olla viilaamista. Tarvitaan vielä ripaus lisää energiaa esteitä kohti, niin hyppyihin pääsee rohkeasti hieman kauempaakin. Esteet ylittyivät Vaken taloudellisella tyylillä yhtään ylimääräistä hyppäämättä, mutta eipä Vake puomeihin koskenut vaan kyllä se ysikymppiä ihan asiallisesti ja ketterästi suorittaa. Virheitä kuitenkin välillä sattuu, ja nyt oli sellainen kisapäivä, että virhe sattui molemmilla radoilla. Sekös tietenkin harmittaa, mutta ajatukset täytyy siirtää epäonnistumisten ruotimisesta ennemmin niihin onnistumisiin, joita näihinkin ratoihin mahtui paljon, sekä tietysti edessä oleviin uusiin kisoihin.