Viikonlopun maastolenkille lähdettiin kolmen ratsukon porukassa. Vake vaikutti lämpimänä kevätpäivänä suorastaan laiskalta, ja mönki tyytyväisenä jonon viimeisenä. Kova kiire ei näyttänyt olevan muillakaan ruunilla.
Menimme viime kerran tapaan ensin Hangaksentielle, jonka pehmeämmät reunat tarjosivat tällä hetkellä parhaan pohjan laukkaamiseen. Tässä laukkasimme rauhallista matkavauhtia yli kilometrin osuuden kotoa poispäin. Kun tie alkoi viettää ylämäkeen jarruttelimme viimein laukan pois, ja käännyimme tutkimaan pienen metsälenkin lumitilannetta. Lenkki olikin suurimmaksi osaksi sula, vaikka osan matkaa vielä lunta ja jäätä olikin. Näin pääsimme ensimmäistä kertaa tänä keväänä kulkemaan kankaalla lähes kesätunnelmissa, ja tämä oli ehdottomasti suosikkipätkäni tältä reissulta. Kangasmaastot tien toisella puolella näyttivät vielä ainakin alkupäästä lumen peittämiltä, joten niitä ei lähdetty tutkimaan, vaan palasimme Hangaksentietä takaisinpäin.
Kävimme vielä ratsastamassa Kotakankaan lenkin, eli kuljimme auratun metsäreitin halki vesilammikoissa kahlaten ja tulimme Kotakankaantielle. Otimme tiellä pienen laukkapätkän kotoa poispäin, mutta täällä pohja oli aika kova. Vake laukkasikin aika haluttoman oloisesti, ja onneksi laukkaa ei tullut kuin parisataa metriä. Sitten ottettiin suunta kotia kohti. Loppumatkan meillä oli oikein reipas vastatuuli, ja se hermostutti Vake. Koko lenkin se oli ollut tähän asti hyvin rento ja rauhallinen, mutta nyt sitä alkoi jännittää, kun se ei jonon viimeisenä kulkiessaan pystynyt tuulen takia kuulemaan mitä takaapäin oli mahdollisesti tulossa. Itsekään en kuullut takaa lähestyvää autoa kuin vasta aivan kohdalla, kun tuuli kävi niin kovasti vastaan. Jouduimme kotimatkalla ohittamaan myös tien reunassa raivaussahojen kanssa työskentelevät miehet. Puskissa liikkuvat ihmiset ja kova meteli olivat tietenkin jännittäviä, mutta selvisimme ilman suurempia reaktioita ohi.
Matkaa tuli tänään noin 10,5 kilometriä, eli tällä rauhallisella etenemisvauhdilla sopiva vajaan puolentoista tunnin lenkki. Aloin haaveilla kesän maastolenkeistä parhaita kangasreittejä pitkin, kun tänään saatiin niistä jo pieni maistiainen. Tuskin tässä enää montaa viikkoa menee, ennen kuin sitkeimmätkin lumet lähtevät poluilta.
Menimme viime kerran tapaan ensin Hangaksentielle, jonka pehmeämmät reunat tarjosivat tällä hetkellä parhaan pohjan laukkaamiseen. Tässä laukkasimme rauhallista matkavauhtia yli kilometrin osuuden kotoa poispäin. Kun tie alkoi viettää ylämäkeen jarruttelimme viimein laukan pois, ja käännyimme tutkimaan pienen metsälenkin lumitilannetta. Lenkki olikin suurimmaksi osaksi sula, vaikka osan matkaa vielä lunta ja jäätä olikin. Näin pääsimme ensimmäistä kertaa tänä keväänä kulkemaan kankaalla lähes kesätunnelmissa, ja tämä oli ehdottomasti suosikkipätkäni tältä reissulta. Kangasmaastot tien toisella puolella näyttivät vielä ainakin alkupäästä lumen peittämiltä, joten niitä ei lähdetty tutkimaan, vaan palasimme Hangaksentietä takaisinpäin.
Kävimme vielä ratsastamassa Kotakankaan lenkin, eli kuljimme auratun metsäreitin halki vesilammikoissa kahlaten ja tulimme Kotakankaantielle. Otimme tiellä pienen laukkapätkän kotoa poispäin, mutta täällä pohja oli aika kova. Vake laukkasikin aika haluttoman oloisesti, ja onneksi laukkaa ei tullut kuin parisataa metriä. Sitten ottettiin suunta kotia kohti. Loppumatkan meillä oli oikein reipas vastatuuli, ja se hermostutti Vake. Koko lenkin se oli ollut tähän asti hyvin rento ja rauhallinen, mutta nyt sitä alkoi jännittää, kun se ei jonon viimeisenä kulkiessaan pystynyt tuulen takia kuulemaan mitä takaapäin oli mahdollisesti tulossa. Itsekään en kuullut takaa lähestyvää autoa kuin vasta aivan kohdalla, kun tuuli kävi niin kovasti vastaan. Jouduimme kotimatkalla ohittamaan myös tien reunassa raivaussahojen kanssa työskentelevät miehet. Puskissa liikkuvat ihmiset ja kova meteli olivat tietenkin jännittäviä, mutta selvisimme ilman suurempia reaktioita ohi.
Matkaa tuli tänään noin 10,5 kilometriä, eli tällä rauhallisella etenemisvauhdilla sopiva vajaan puolentoista tunnin lenkki. Aloin haaveilla kesän maastolenkeistä parhaita kangasreittejä pitkin, kun tänään saatiin niistä jo pieni maistiainen. Tuskin tässä enää montaa viikkoa menee, ennen kuin sitkeimmätkin lumet lähtevät poluilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti