lauantai 25. huhtikuuta 2015

Valemgro laahustaa helpon C:n

Kevään kunniaksi innostuin lähtemään Vakella oikein koulukisoihin. Koulupuoli ei ole treeneissä sujunut vielä siihen malliin että olisi ollut intoa lähteä esittelemään osaamista (tai sen puutetta) kisoihin, mutta nyt tuntui siltä että lähdetäänpä huvin vuoksi pyörähtämään vähän kylillä ponin kanssa. Tässä iässä sitä ei enää niin jaksa stressata itsensä nolaamisesta, joten ei muuta kuin ilmoittautumaan helppo C:1 –luokkaan ja Tallinmäen kisaporukan mukana suunta kohti ABC Ratsastajien 1-tason kisoja. Annen kanssa kehittelimme uljaille kisaratsuillemme uudet osuvat lempinimet, ja Vake sai näin ollen kouluratsunimekseen Valemgro. Harmi vaan ettei Vake taida olla oikein perillä kouluratsastusmaailman suurista nimistä. Päivän onnistumisiin voi kuitenkin laskea sen että tällä kertaa onnistuin väkertämään Vaken villiin harjaan ihan asiallisen kisakampauksen. Ranskanletti tuli aikaisemmin todettua toimimattomaksi vaihtoehdoksi näin paksussa ponitukassa, joten tällä kertaa päädyin kokeilemaan verkoksi letittämistä. Verkosta tulikin ihan hieno vaikka itse sanon, ja se pysyi hyvänä ratsastuksen ajan. Nimi ja tukka olivat siis kunnossa.

Lähtövuoromme oli luokassa ja koko kisassa heti kolmantena. Olimme perillä kisapaikalla juuri sopivasti niin että ehdimme verrytellä kiireettömästi. Verryttely mentiin ulkokentällä kisaradan ollessa maneesissa. Ensin Vake katseli hieman valppaammin ympärilleen uudessa paikassa, mutta rentoutui pian kun ravailimme suurella kentällä. Minulla oli oikein hyvät fiilikset verryttelyssä, ei siksi että Vake olisi mennyt jotenkin erityisen hyvin vaan siksi että oli mukavaa olla kisoissa. Aurinko paistoi, ilmassa oli kisatunnelmaa ja oli kivaa olla siitä osallisena vaikka sitten kuinka vaatimattoman ratsun selässä. Ehkä olin vähän liiankin tyytyväinen olooni ja olisin saanut ratsastaa Vaken terävämmäksi. Suurella kentällä Vake kuitenkin liikkui ihan kohtuullisen hyvin eteen. Tiesin, että maneesissa meno tulisi hyytymään, mutta en sitten kuitenkaan varautunut tähän ratsastamalla poniin ylimääräistä energiaa. Kahden edeltävän ratsukon suoritusten ajan saimme mennä maneesin verryttelypäädyssä. Täälläkin Vake tuntui vielä ihan hyvältä ja etenevältä, ja laukassa se itse asiassa liikkui aika hyvälläkin energialla ja pyöristyen.

Suoritus aloitettiin radan sisältä, joten saimme ensin pyörähtää radan ympäri tutustumassa paikkaan. Täällä Vake taas hieman katseli ympärilleen siinä määrin että keskittyminen ratsastajaan oli huonompaa ja liike alkoi jumittaa. Ensivilkaisun jälkeen Vakea ei tuomari kiinnostanut eikä sitä mikään jännittänyt. Liikkuminen tuntui aika nahkealta, ja sehän alkoi kuskia huolestuttaa kun ohjelmaa ei ollut vielä edes aloitettu. Eipä siinä ollut enää paljon tehtävissä, joten heti lähtömerkin tultua ratsastin alkutervehdykseen. Takaosa jäi linjalla ehkä hieman vasemmalle, eikä pysähdyskään ollut ihan suora. Liikkeelle lähtö oli aika nihkeää, ja tuskanhiki alkoi nousta otsalle kun tiesin ettei poni tästä ainakaan reipastuisi. Ensimmäinen askeleenpidennys lävistäjällä onnistui vielä kohtalaisesti ja peräti kutosen arvoisesti, mutta sen jälkeen meno vain hyytyi hyytymistään ohjelman loppua kohti. Tässä tilanteessa kävi ihan perinteisesti niin että aloin puskea pohkeilla vimmatusti liikkeen säilyttämiseksi. Puskin ja tuuppasin ja se kyllä näkyi istunnassa. Tämän myötä Vake tietenkin vain hidastui ja kävi entistä tahmeammaksi. Raviohjelman selvisimme kuitenkin läpi saaden vitosia ja kutosia. Vasemmasta kierroksesta muistin kääntää lävistäjälle hieman pisteen jälkeen kuten Artsi oli eilen neuvonut, eli aivoni pelasivat radalla edes vähän.

Pahat ongelmat alkoivat kun tuli laukan aika. Oma moka oli se etten valmistellut ensimmäistä nostoa huolellisesti vaan yritin nyhjäistä ponin laukkaan aika yllättäen. Näin nahkeasta ravista Vake ei lähtenyt mihinkään vaan alkoi vain puskea takaosaa ulos jolloin en saanut nostoa tehtyä. Vasta juuri ennen keskiympyrälle kääntymistä sain laukan nousemaan, mutta sekin putosi saman tien pois kun Vake alkoi liirata ympyrältä ulos vasemmalle. Liiraus aiheutti sen etten saanut laukkaa nostettua kuin vasta ympyrän jälkimmäiselle puolikkaalle. Lyhyttä sivua lähestyessä laukka putosi taas pois. Sain laukan nostettua uudestaan mutta taas lävistäjän alussa Vake pudotti ravillle. Siinä kohtaa annoin periksi enkä edes yrittänyt nostaa laukkaa loppulävistäjälle. Nelosta ja kakkostahan näistä laukkaosuuksista sitten tuli. Vasemman laukannoston valmistelin paremmin ja Vake nostikin täsmällisesti jos nyt ei kovin energisesti. Laukkasimme ympyrälle vähän ponnettomana mutta pyöreänä, ja ajattelin että tästä ympyrästä otetaan pisteet kotiin. Ympyrän toisella puolikkaalla Vake kuitenkin taas pääsi pudottamaan raviin, joten se siitä sitten. Tsemppasin sen verran että loput vasemmasta laukasta sain pidettyä yllä, ja lävistäjä onnistui yllättävänkin hyvin niin että laukka säilyi lähes uralle asti. Laukan jälkeen Vaken ravi oli entistäkin laahaavampaa ja tahmeampaa, mutta kummasti se vaan pyöristi kaulaa. Ravivoltin sain ratsastettua täsmällisesti, mutta olihan se taas aikamoista eteen puskemista. Lopputervehdykseen ravattiin edelleen nätissä nyökyssä ja sain ravin reipastumaan pituushalkaisijalle ihan aavistuksen verran. Suoran tien ansiosta saimme tästä paperiin ainoan seiskan.



Eihän tähän nyt voinut tyytyväinen olla. Meno hyytyi aivan täydellisesti ja lankesin vanhaan tuttuun tuuppausvirheeseen. Jos laukka olisi pysynyt yllä olisi tämä ollut vähän parempi kokonaisuus, mutta oikean laukan mentyä näin täydellisen pieleen jäi tietenkin selvästi epäonnistumisen maku. Veikkailin pistesaldoksi noin 52%:a, ja se meni lähelle sillä saimme tasan 51%. Eipä tällainen tulos helposta C:stä mitenkään mieltä ylennä. Jos olisi laukastakin napsittu vitosia kakkosten ja nelosten sijaan niin oltaisiin päästy noin 55% tulokseen, mikä oli ollut epävirallinen tavoitteeni. Ei tämä varsinaisesti pettymys ollut sillä olin tiennyt että nihkeää tulee radalla liikkuminen olemaan, mutta ei tällaisesta kauhean hyvä mieli jää. Videota katsoessa kyllä nauratti se miten nättiin muotoon Vake ohjelman aikana välillä pyöristyi vaikka energiaa ei ollut nimeksikään. Totesin myös että Vake ravasi ihan sujuvasti sillä lävistäjällä jonka olisi kuulunut olla laukkalävistäjä. Tämä oli se kohta jossa hetkeksi löin hanskat tiskiin ja lakkasin puskemasta, ja kas kummaa kun poni sitten liikkuikin heti paremmin! Selvää on, että Vakea hidasti radalla se kuinka epätoivoisesti aloin sitä tuupata ja puristaa. Kun pohje ei pääse missään vaiheessa hellittämään, jalat nousevat ylös ja istunta hajoaa täysin niin kyllä siinä meno jumiutuu. Näin on käynyt ennenkin ja muidenkin hevosten kanssa, mutta en vaan näköjään ota opikseni vaan toistan aina saman virheen. Kun huomaan että hevonen alkaa radalla hyytyä iskee epätoivo ja alan puskea juuri tähän malliin. Siinä vaiheessa onkin peli sitten menetetty. Ehkä tämän radan täysin epäonnistuneesta laukkalävistäjästä olikin lopulta jotain iloa kun se auttoi huomaamaan kuinka Vake liikkui paremmin siinä vaiheessa kun olin vähän aikaa puskematta sitä eteen. Siinäpä mietittävää treeneihin sekä tuleviin kisoihin.

Videosta kiitos Annulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti