Pääsiäissunnuntain sää oli täydellinen maastoretkeä ajatellen, sillä aurinko paistoi ja oli keväisen lämmintä. Lähdimme Vaken kanssa matkaan tutulla paikalla jonon viimeisenä. Ravasimme enimmäkseen sulaa tietä pitkin junaradalle päin ja otimme menomatkalla pienen laukkapätkänkin. Ylitimme junaradan, minkä olemme viimeksi tehneet kesällä uittoreissulla. Radan ylitys on ollut Vakelle joskus jännä paikka, mutta turvallisesti turpa Jetin hännässä tasoristeys ylittyi ponin lotkauttamatta korvaakaan. Radan takana käännyttiin viime kesältä tutulle pitkälle laukkabaanalle, mutta tämä oli toki vielä sohjoisen lumen peitossa ja niinpä tämä osuus taittui käynnissä. Kotiinpäin kääntyessä piti vielä ylittää rata toisessa tasoristeyksessä. Tässä oli ensimmäistä kumisevampi alusta, joten Vake hieman pälyili jalkoihinsa ylityksessä mutta selvitti tämänkin rohkeasti.
Kotimatkalla tietä pitkin päästiin ottamaan muutama pidempi laukkapätkä. Vake liikkui kotia kohti ihan reipasta laukkaa, vaikka välimatka toisiin lopulta hieman venyikin. Oli hurjan kivaa posotella laukassa pitkästä aikaa sulaa, hyvää alustaa pitkin! Kotisuoralla kärkijoukko liiteli sellaista ravia että Vaken kanssa piti vielä karauttaa laukalla perässä välimatkan kuromiseksi. Tällä lenkillä tuli ponille ihan hiki.
Matkaa kertyi mittaukseni mukaan reilut 10 kilometriä, ja aikaa meni noin tunti ja vartti. Oli oikein piristävää käydä pitkästä aikaa aivan eri reitillä kuin tavanomaisissa talvimaastoissamme, ja teki hyvää kun pitkästä aikaa pääsi maastossa oikein kunnolla laukkaamaan. Iloinen mieli oli tämän retken jälkeen taattu koko loppupäiväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti