Pääsin Vaken kanssa heti toistamiseen Artsin valmennustunnille kotikentällä. Tällä kertaa olimme tunnilla kahdestaan Annen kanssa. Koska olemme menossa reilun viikon päästä koulukisoihin harjoiteltiin tänään kisaohjelman (helppo C:1) tehtäviä.
Verryttelimme ensin ravissa ja laukassa uralla ja suurilla ympyröillä. Ohjeet ja korjaukset olivat samoja kuin viimeksi, eli Vake tuli herätellä liikkumaan itse ja kevennystä piti selkeyttää. Pohje tulisi kuulemma säästää lähinnä kääntämistä ja sivuttaisliikkeitä varten, eli jatkuvaan eteenratsastukseen sitä ei saisi käyttää. Sain myös jälleen ohjeen istua pystymmässä ja paremmin "takaosan päällä" jotta pääsisin ratsastamaan ponia kunnolla takaa eteen. Mielikuvana oli istua siten että antaisin etuosalle tilaa liikkua "Totilas-ravia", mikä oli tietenkin aika hauska ajatus kun alla on äärimmäisen vaatimattomalla liikkeellä varustettu maatiaisponi. Artsi totesi että vaikka ponin liike onkin hyvin vaatimatonta niin kouluradalla voi kuitenkin saada vähän ylimääräisiä pilottipisteitä sillä että pyrkii ratsastamaan esiin sen parhaan liikkeen mitä kyseisellä otuksella on.
Menimme ravissa muutamia lävistäjiä askelta pidentäen. Lävistäjillä ohjeena oli kääntää ensin halutulle reitille kohti valittua kiintopistettä, ja vasta sitten ratsastaa eteen. Jälleen sain keventää vähän reippaammin ja houkutella siten Vakelta isompaa ravia. Lävistäjän päättyessä oli tärkeää jatkaa vielä riittävällä ajatuksella eteen, sillä Vake pyrki uralle tullessa jarruttamaan liikaakin ja siirtymään lähes käyntiin. Tässä kohtaa on oltava tarkkana ja muistettava ennakoida ponin taipumus hyytyä heti kun pidennyksestä palataan normaaliraviin. Pohje ja ajatus eteen on oltava mukana vaikka ravia otetaankin aavistuksen verran alaspäin.
Treenattavaksi otettiin kouluradan tehtävistä myös kolmikaarinen kiemura, jota mentiin ravissa molempiin suuntiin. Erityistä huomiota kiinnitettiin paitsi symmetrisen kokoisiin kaariin myös siihen että suorat osuudet kentän poikki olivat todellakin suoria ja niillä esitettiin reipasta ravia eteen. Suorilla pätkillä piti löytää se ravi jonka voimin päästiin sujuvasti edeten myös seuraavan kaaren läpi, eli tässä oli jälleen kyse ennakoinnista. Jälleen sain muistutuksia pystyssä istumisesta, sillä varsinkin niillä hetkillä kun ravi uhkasi kaarilla sammua aloin taas kenottaa edessä.
Lopuksi ratsastimme ohjelman laukkakuviota, eli nosto kulmasta, keskiympyrä ja lävistäjä. Vasemmassa kierroksessa tämä onnistui vielä kohtalaisen hyvin, ja sain Vaken säilyttämään saman laukan lävistäjän loppuun asti. Oikeassa laukassa sen sijaan tuli ongelmia. Ensinnäkin Vake yritti jälleen temppuilla karkaamalla ympyrältä ulos vasemmalle, ja vieläpä varsin ponnekkaasti kun kaverit olisivat olleet siellä toisessa päädyssä. Poni laitettiin laukkaamaan ja pysymään ympyrällä, mutta lävistäjän kanssa tuli vaikeaa. Vake alkoi lävistäjän loppua kohti jarrutella ja valmistella vaihtoa, enkä uskaltanut tehdä selässä oikein mitään jottei poni vaan vaihtaisi. Yleensä tästä jarruttelusta sitten pudottiin raville ennenaikaisesti, mutta ehti Vake jonkun vaihdonkin tehdä. Tässäkin ongelmakohdassa kumarruin heti etukenoon, mikä tietenkin vain pahensi asiaa. Ohjeena oli nojata taakse ja vielä enemmän taakse, ratsastaa pohkeella eteen ja asettaa oikein reilusti laukan puolelle. Kun ei tehtävä ottanut onnistuakseen vaihdettiin lävistäjän suuntaa vetosuuntaan eli kaveripäätyä kohti. Vake tiesi tehtävän jo niin hyvin että alkoi ennakoida vaihtoa heti lävistäjän alussa, enkä saanut ponia enää millään eteen kun se alkoi lyhentää laukkaa vaihtoa varten. Avuksi otettiin voltit oikealle. Ratsastin siis ensin lävistäjälle mutta käänsinkin lävistäjältä voltin oikealle juuri kun Vake alkoi harkita vaihtoa. Sitten mentiin taas pätkä lävistäjää kunnes jouduin tekemään vielä uuden voltin, ja näin saatiin Vake lopulta huijattua pysymään oikeassa laukassa lävistäjän loppuun asti. Ei tämä sujuvaa ollut vieläkään vaan kovin työlästä puskemista, mutta päästiin sentään oikeassa laukassa sinne uralle asti.
Kyllä nämä helppo C -ohjelmankin kuviot osaavat olla vaikeita, ei voi muuta sanoa. Tämä treeni tuli juuri oikeaan kohtaan, sillä Artsilta sai hyvät täsmävinkit radan ratsastamiseen. Päivän opetus oli että tilanteiden ja hevosen reaktioiden ennakointi on kouluradalla se ratkaiseva tekijä. Vaken kanssa etenkin täytyy muistaa että liikkeen hyytymiset ennakoimalla ja ennaltaehkäisemällä voi luoda vaikutelman tasaisesti ja "itsestään" eteen sujuvasta liikkumisesta. Toinen juttu on sitten se etten tiukoissa paikoissa saa alkaa kippuroida etukumarassa vaan muistan istua takaosan, en etuosan päällä. Toivotaan että lähiaikoina saamme Artsin taas uudestaankin meitä opettamaan, sillä nämä tunnit tuntuvat todella hyödyllisiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti