Hevostelupääsiäinen jatkui vielä maanantaina, sillä vaihdoin tiistain tunnin tällä kertaa maanantaille kuullessani että tänään luvassa olisi puomeja ja kavaletteja. Niinpä päädyin Vaken satulaan peräti neljäntenä päivänä peräkkäin. Kentän kunto oli jo aivan erinomainen, joten kyllä sinne kelpasi mennä kevään ensimmäiselle ulkoestetunnille. Vake ehti köpsytellä alle kevyen alkeistunnin, ja kun pääsin sen kyytiin aloitimme saman tien reippaalla ravi- ja laukkaverryttelyllä. Laukassa ratsastimme suunnanvaihtoja lävistäjillä, ja Vake vaihteli laukat varsin sujuvasti kunhan vain huolehdin että liikuttiin jarruttelematta eteen koko lävistäjän ajan. Kerran jopa pyysin vaihtoa epähuomiossa sisäpohkeella, mutta Vake teki pokkana hyvän vaihdon siitä huolimatta.
Tunnin kouluratsastusosuus sisälsi harjoitusravissa kouluradan kuvioita eli voltteja, loivaa kiemurauraa ja askeleen pidennystä pitkällä sivulla. Vake tuntui jäävän vielä aika lailla sinne alkeistuntimoodiin, eli puksutteli edestä matalana ja vähän ohjalla roikkuen. Yritin saada sitä pikkuhiljaa ryhdistäytymään ja kevenemään mutta suhteellisen vaatimattomin tuloksin. Jotain väistöä tai kokoavaa liikettä olisi varmaan tarvittu avuksi. Sen sijaan keskityin taivuttelemaan kaarevilla urilla ja säilyttämään ravin tarpeeksi reippaana. Volteilla ope kehotti ratsastamaan ulkopohkeella napakasti eteen jottei liike päässyt vaivihkaa hiipumaan voltin aikana.
Seuraavaksi päästiinkin kavalettihommien pariin. Menimme tuttua tehtävää, jossa yksittäistä kavalettia ylitettiin laukassa ensin isolla ympyrällä ja sitten pienemmällä voltilla. Vake lähti sujumaan melko tarmokkaasti eteen, ja kavaletti ylittyi ihan letkeässä laukassa. Askel sopi ja kääntäminen toimi, taipua toki olisi voinut vielä paremmin. Myös pienempi ympyrä kavaletin ylityksineen onnistui vaivattomasti.
Jatkoimme pikkuhypyillä ratsastaen nyt kavaletin ja kolmen ristikon eli nejän hypyn "radan". Tässä oli tarkoitus löytää vain sujuva rytmikäs laukka hyvässä ratatempossa. Vake jatkoi edelleen ihan hyvällä energialla, tosin kaarteissa sain hieman hoputella laukkaa säilymään. Voi myös olla että ulkokentällä minulle iskee helpommin vauhtisokeus ja alan ratsastaa eteen silloinkin kun laukkaa on jo ihan tarpeeksi. Joka tapauksessa pikkuristikot ylittyivät helpolla rutiinilla ja Vake vaihteli lävistäjäesteillä laukat ilmaiseksi. Samat esteet hypeltiin vielä toiseen kertaan, nyt pystyiksi nostettuna. Viimeinen este oli päälle 70-senttinen eli jo hypättävän kokoinen. Jatkoimme samaa hyvää menoa, ja nyt muistin myös kiinnittää kaarteisiin ja teihin parempaa huomiota niin etten antanut Vaken liikaa oikoa saati lähtenyt itse ratsastamaan tarpeettomia oikoreittejä. Sujuvaa ja kivaa menoa.
Kyllä olikin kiva päästä hyppelemään talven jälkeen taas ulkona! Tilavalla ulkokentällä touhussa on vaan eri fiilis kuin ahtaassa maneesissa. Tästä tunnista jäi ennen kaikkea hirmuisen kiva mieli, joten on mukava jatkaa tästä treenejä kohti kevään ulkokisoja. Kentällä laukkaan löytyi mielestäni varsin hyvä rytmi melkeinpä itsestään: mentiin sujuvasti mutta kiirehtimättä eteen, ja tällä laukalla lähestymiset onnistuivat luontevasti. Sama tunne pitää vaan saada säilytettyä sitten siinäkin vaiheessa kun edessä on kokonainen rata hieman korkeampia esteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti