Keskiviikon tunnilla pääsin jatkamaan koulutreeniä Eetulla. Tehtävät olivat pitkälti kertausta viime viikolta, eli menimme pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uraa kohti sekä voltteja.
Koska viime viikolla Eetu toimi hetkittäin oikein kivasti yritin nyt ratsastaa samojen periaatteiden mukaisesti. Väistöissä Eetu jäi nyt kuitenkin jännittyneemmäksi, eikä lähtenyt etenkään käyntiväistöissä rentoutumaan ja pyöristymään vaan väistöt olivat aika jäykän oloisia. Ope kehotti notkistelemaan ponin niskaa asetuksilla niin väistöjen aikana kuin muuallakin. Lopulta meno vähän pehmeni ja Eetu väisti jo hieman letkeämmän oloisesti, mutta siinä meni aikansa. Ehkä en onnistunut tällä kertaa ratsastamaan väistöjä tarpeeksi rennoin avuin ja sovittamaan sisä- ja ulkopuolen apuja niin että Eetu olisi väistänyt rehellisen suorana. Suoristaminen ylipäänsä vaikutti jälleen kerran olevan ratkaiseva tekijä. Koko tunnin yritin korjata ponin suoruutta, mutta tämä onnistui kovin vaihtelevalla menestyksellä. Oikeassa kierroksessa tehtävä oli helpompi. Ulkopohje sai ratsastaa volteilla vieläkin vahvemmin kuin viime kerralta muistin, ja kun vihdoin sain etuosaa "horjautettua" ulkoa vasemmalta sisäänpäin niin Eetu pyöristyi mukavasti ja alkoi liikkua kahden ohjan ja pohkeen välissä pehmeästi ravaten. Ope muistutteli vielä istumaan pystyssä, sillä Eetun rentoutuessa ja pyöristyessä aloin itsekin kallistua eteenpäin ja pyöristää hartioita antaen pään pudota eteen. Ryhtiä ratsastajaan!
Tunnin loppupuolella väistötehtävään yhdistettiin laukannostot uralla sekä laukkavoltti lyhyelle sivulle. Oikeassa laukassa Eetu tuntui oikein hyvältä. Viime viikolla sain tuskailla hyvän tovin ennen kuin löysin oikeat nappulat ja laukka alkoi rullata pyöreänä, mutta tänään se tapahtui lähes itsestään. Tällaisessa laukassa oli helppo istua hiljaa ja eleettömästi, ja Eetu oli pärskinnän määrästä päätellen oikein rento. Ehkä viime kerralta jäi jotain sen verran lihasmuistiin että osasin nyt ratsastaa Eetun laukkaa alusta asti paremmin. Hienot fiilikset eivät kuitenkaan jatkuneet enää vasemmassa laukassa, vaan tämä suunta oli hurjan paljon jäykempi ja vaikeampi. Kummastelin että vasen takajalka tuntuu kovin oudolta, ja se oli kuulemma nimenomaan jäykkyyttä eli vasen takanen ei oikein osannut tulla rungon alle. Vaikka tunsin vasemman takasen olevan ongelma en osannut asiaa kunnolla korjata. Yritin saada isolla voltilla Eetua taipumaan ja pyytää sisäpohkeella vasenta takasta töihin, mutta ei siitä valmista tullut vaan Eetu vain jännittyi. Osa ongelmaa oli varmaankin se etten saanut kättä pysymään tarpeeksi pehmeänä silloin kun koetin jämäkämmin pyytää asetusta läpi ja etuosaa suoraksi rungon eteen, vaan tuntuma kävi liian vetäväksi ja lukittuneeksi.
Loppuraveissa Eetu ehti vielä rentoutua ja pyöristyä pidempään ja matalampaan muotoon, joten päätimme tunnin ihan rennosti ja letkeästi liikkuen. Eetun meno tuntuu oikein mainiolta silloin kun palaset loksahtavat kohdilleen ja poni suoristuu ja rentoutuu. Toisina hetkinä taas tuntuu kuin ratsuna olisi rautakanki, ja silloin saattaa ratsastus lipsahtaa yliyrittämisen puolelle mikä johtaa Eetun kanssa heti umpikujaan. Niinpä saman tunnin sisällä vuorottelevat hyvät ja huonot pätkät. Tänään oli syytä olla erityisen tyytyväinen oikeaan laukkaan, joka open mukaan oli sellaista jota kelpaisi kouluradallakin esittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti