Tällä kertaa Tallinmäen tunnilla mentiin ihan puhtaasti koulua. Vaihdoin Vakelle tälle tunnille pyöreärenkaisen nivelkuolaimen, sillä kuvittelin sen tuntuneen tällä kuolaimella vähän paremmalta perjantaina ja lauantaina. Viime aikoina Vakella on muuten ollut käytössä kolmipala D-renkaalla, mutta viime kesänä mentiin tällä perusnivelellä. Eipä sillä kuolaintyypillä vaikuta olevan Vakelle niin kovin suurta merkitystä, mutta voihan sitä aina välillä vähän vaihdella ja testailla. Ope totesikin että ihan hyvä jos välillä on käytössä eri kuolain jotta kuolaimen paine ei tule aina yhteen ja samaan kohtaan.
Alkutunnin ratsastimme taivutuksia volteilla ja loivalla kiemurauralla, askellajina ravi. Ohjeena oli ratsastaa nämä kuviot hevosta ylitaivuttaen sisäpuolen notkistamiseksi. Oikein reilulla tasaisella taivuttamisella Vake lähtikin pehmenemään ja notkistumaan ja olin ihan tyytyväinen siihen miten se myötäsi ja rentoutui sisäohjan perässä. Muoto jäi tässä aika pitkäksi ja matalaksi, mutta ainakin poni tuntui molempiin suuntiin lopulta mukavan taipuisalta. Huomasin tosin että ulkolapa pääsi reilussa taivutuksessa vaivihkaa hieman karkaamaan, jolloin kaula ja etujalat eivät olleet ihan linjassa ja koko poni suorana. Ehkä siis ylitaivutuksesta olisi voinut tilannetta välillä hieman jatkojalostaa vähentämällä taivutusta ja lisäämällä ulkoapujen vaikutusta etuosan suoristamiseksi kunnolla. Jonkinlainen ulkoapujen tuki tässä kuitenkin pysyi koko ajan mukana, sillä muutoin Vake olisi todellakin tehnyt bravuuritemppunsa ja nykäissyt voltilta ulos saman tien kun sisäohja alkoi kääntää.
Ravi jäi volteilla pyöritellessä vähän turhan vaisuksi, ja jouduin jatkuvasti ratsastamaan eteen. Vake ei siis liikkunut omalla moottorilla, vaan sitä piti koko ajan muistutella. Ope puolestaan muistutteli minua käyttämään yhden avun kerrallaan, eli erottamaan ne hetket jolloin käännetään ja ne hetket jolloin pohje ratsastaa eteen. Vaken kanssa sitä helposti käy niin että ratsastuksesta tulee päällekäisten apujen sekamelskaa ennen kuin poni on ehtinyt reagoida kunnolla mihinkään.
Työstimme vielä laukannostoja ratsastaen ne suoraan peruutuksesta. Kentän keskellä peruutettiin muutama askel, ja hevosen niiatessa taakse nostettiin heti laukka. Nostot sekä itse laukka jäivät aika nihkeiksi. Aluksi kävelimme peruutuksesta aika monta askelta eteen ennen kuin sain Vaken tuupattua laukalle, ja laukassa Vake puski oikeaa kylkeä sisään eikä liikkunut lainkaan suorana. Aika haluttomalta vaikutti tämä meno, enkä saanut Vakea siitä reipastumaan. Näin tämä tunnin loppuosa meni sellaiseksi ponin kanssa vänkäämiseksi josta ei oikein valmista tullut. Peruutuksiin sentään tuli lopulta pientä petrausta niin että Vake alkoi vähän niiatakin ja kohottaa etuosaa kaula pyöreänä. Laukkakin nousi nopsemmin tällaisen peruutuksen jälkeen.
Tuumin tunnin jälkeen että ehkä Vake oli vielä vähän väsyksissä kisaviikonlopun jälkeen kun tuntui näin tahmealta tänään. Taivuttelu volteilla ja kiemuroilla kuitenkin teki varmasti hyvää. Jotain jumppaa ja notkistelua taitaisin kaivata itsekin, sillä open lukuisista kehotuksista huolimatta en saanut lonkkia avattua tarpeeksi ulkokiertoon enkä jalkoja rentoutettua kunnolla alas. Open nähtyä kouluratavideoni tämä lonkkien avaus ja jalkojen rentoutus oli nyt aivan erityishuomiossa. Tunnin aikana lonkat saattavat aina lämmetä sen verran että saan niitä hieman irtonaisemmaksi, mutta etenkin alkutunnista olen aina aikamoinen rautakanki tältä osin. Pitää taas koettaa tsempata tämän(kin) asian suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti