Lauantaiaamupäivästä kävimme Vaken kanssa ensin maastolenkillä Anne ja Jetti seuranamme, ja maastosta palatessa poikkesimme vielä hetkeksi kentälle ottamaan parit hypyt valmisteluna huomisiin kisoihin. Maastossa menimme tällä kertaa leppoisasti Jetin perässä, eikä Vakella todellakaan ollut mikään kiire tänään vaan kaikissa askellajeissa välimatka Jettiin pääsi venähtämään. Teimme tutun peruslenkin ottaen sekä meno- että paluumatkalla rauhalliset laukkapätkät. Matkan varrella pientä jännitystä tuotti tienposkeen pystytetty piknik-pöytä ja nuotiopaikka. Kun tutulla tiellä tulikin yhtäkkiä vastaan tällainen uusi juttu ja lisäksi puskissa liikkui väkeä niin hevoset olivat kyllä ihmeissään. Vake oli kaksikosta rohkeampi ja sai mennä edeltä jännän paikan ohi. Onneksi paikalla oli ystävällinen rouva joka tarjosi hevosille palat leipää, mutta silti samaa kohtaa piti vielä hieman jännittää paluumatkallakin. Muutoin lenkki sujui leppoisissa merkeissä.
Tallille palatessa jatkoimme tosiaan vielä kentälle, missä yritin herätellä Vakea kunnolliseen estelaukkaan. Tässä vaiheessa Vakea ei enää työnteko suuremmin innostanut, ja laukassa jäätiin puskemisvaihteelle. Hyppelimme ensin muutaman kerran ristikon ja kavaletin yli. Oikeassa kierroksessa Vake pääsi kavaletilla puskemaan sisäkyljelle niin että laukka vaihtui vääräksi, mutta muutoin pikkuhypyt sujuivat ihan asiallisesti.
Verryttelyhyppyjen jälkeen menimme viiden hypyn radan, jossa oli kavaletin ja ristikon lisäksi kolme noin 80 cm pystyä. Aloitimme kavaletista, jolta tuli jälleen alastulossa väärä laukka. Kun ei eteneminen ollut ihan tarpeeksi terävää niin en ehtinyt saada kaarteessa laukkaa vaihtumaan, ja posottelimme väärässä laukassa kakkosesteelle. Molemmilta lävistäjäesteiltä tulikin sitten myötälaukat. Viimeisenä kaarsimme ristikon ja upouuden aurinkoportin suoralle linjalle. Aurinkoportti oli Vakelle täysin uusi este, mutta eipä se sitä hämmästellyt vaan hyppäsi kuin minkä tahansa esteen. Radanpätkämme oli periaatteessa ihan asiallinen, mutta eteneminen olisi saanut olla selvästi sujuvampaa ja paremmin pohkeen edessä sen sijaan että koko ajan oli pieni tuuppausfiilis. Halusin vielä lopuksi hypätä yksittäisenä lävistäjäpystyn vasemmassa laukassa. Ponnistuspaikka meni aavistuksen lähelle, mutta olin tyytyväinen siihen että maltoin odottaa hyppyä ja antaa Vaken ottaa rauhassa viimeinen laukka-askel esteen eteen.
Onnistuneet, helpon oloiset hypyt toivat varmuuden tunnetta kisoja ajatellen, joten hyvä että saimme niitä tänään ottaa. Huomasin toki jääväni laukassa aivan liikaa puskemaan ja tuuppaamaan sen sijaan että olisin kunnolla herättänyt ponin liikkeelle. Vaken kohdalla ei tosiaan päde ainakaan se että maaston jäljiltä liikkuminen olisi kentällä reippaampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti