Kivat kisat kahdella ratsulla

Kisaviikonloppu jatkui sunnuntaina Tallinmäen 1-tason estekisoilla. Alunperin maneesiin suunnitellut kisat siirrettiinkin ulkokentälle, mistä olin oikein iloinen. Sääkin oli ulkona hyppäämisen aivan täydellinen sillä aurinkoa ja lämpöä riitti. Tälle päivälle minulla oli ohjelmassa peräti kolme starttia, kun eilinen kokeilu mainion Ellu-suokin kyydissä johti siihen että päätin hypätä sillä 60 cm luokan. Vaken kanssa puolestaan menimme perinteiset 70 cm ja 80 cm luokat.

Ellu oli siis ensimmäinen ratsuni, ja hypättävänä oli 60 cm rata arvostelulla A.0.0. Seitsemän esteen perusrata oli sama kaikissa luokissa. Kun otin Ellun tallista ja lähdimme kävelemään Annen ja Hiliman kanssa vaikutti tamma uteliaan kiinnostuneelta kun kentällä olikin vähän tavallista enemmän säpinää. Kyllä varmaan vanha kisaratsu tiesi että nyt on tosi kyseessä. Kun tuli oman ryhmämme vuoro mennä kentälle verryttelemään vaikuttikin Ellu vähän eilistä säpäkämmältä ja oikein hypähti liikkeelle. Äkkiä se siitä ravissa tasoittui, mutta liikkui nyt vähän ryhdikkäämpänä edestä. Tamma taisi kisatunnelmasta virittyä juuri sopivalla tavalla kuulolle. Verryttelyesteinä hypeltiin pystyä ja okseria muutama kerta. Ellulla oli kovasti imua esteelle ja välillä hypättiin aika kaukaakin.

Verryttely päättyi ja hetken huokaisun jälkeen tuli meidän vuoromme. Ellu lähti liikkeelle aika mukavassa laukassa, ja lähtölinjalle kaartaessa tuntui että hevonen oli edestä ryhdissä ja kuunteli pidätettä. Ensimmäiset kaksi estettä menivätkin oikein näpsäkästi. Ellu oli hyvin hanskassa ja tultiin harkinnalla hyviin paikkoihin. Hienoa! Kolmoselle kaarrettiin ihan nätisti, mutta nyt aloin jo hieman painua etunojaan. Kolmosella ei laukka vaihtunut, joten menimme kaarevan tien väärässä laukassa. Se vähän häiritsi tasapainoa, ja nelosesteelle ajauduttiin hätäisesti lähelle. Okserin etupuomi putosi sen seurauksena alas. Viitosesteen jälkeen olinkin taas Ellun kiskomana irti satulasta, ja kuutoselle mentiin kovin etupainoisena ratsukkona. Tämän hypyn jälkeen taistelin itseni vielä pahasta etukenosta pystympään ja viimeinen este ylittyi ihan nätisti. Näin olimme maalissa yhdellä pudotuksella. Ei pudotus jäänyt oikeastaan harmittamaan, vaan olin kuitenkin ihan tyytyväinen rataan. Selkeästi tässä oli sama ongelma kuin eilen eli annoin Ellun kiskoa itseni etunojaan ja niin homma lähti vähän leviämään loppua kohti, mutta alkurata oli kyllä oikein kiva. Oikein mukava polle tämä Ellu! Aika vauhdikkaalta se tuntuu Vakeen verrattuna, mutta ei suomenhevosen kyydissä pelota.



Sitten oli Vaken vuoro. Voi kuinka kevyeltä ja helpolta ratsastettavalta se nyt tuntuikaan Ellun jälkeen! Vakekin otti kisatunnelmasta selvästi pientä virtaa, ja verryttelyn alussa se yritti tehdä jopa pieniä pöllöilypomppuja. Tämä osoitti että poni oli nyt hereillä ja säpäkkänä, ja se oli hyvä juttu se. Ei tarvittu minkäänlaista raippaherätystä, vaan tänään Vake oli ihan omalla moottorilla menossa. Poni oli myös mukavan ryhdikäs ja lyhyt edestä, ja laukka tuntui tosi hyvältä. Verryttelyhypyt sujuivat tässä moodissa todella helposti ja sujuvasti. Oli aika varma olo lähteä radalle kun Vake oli tällaisessa mielentilassa.

Yhtä hyvällä laukalla Vake lähti liikkeelle myös lähtömerkin saatuamme. Ykköseste ylittyi sujuvasti. Kakkoseste oli tänään luultavasti radan hankalin, sillä se hypättiin kirkkaaseen vasta-aurinkoon joka langetti porttiokserin eteen jännittävän varjon. Uudet mustavalkoiset puomit myös kiilsivät aika lailla. Napautin lähestymisessä varmuuden vuoksi raipalla lavalle. Vake jäi katsomaan varjoa esteen edessä sen verran että jarrutti ja otti miniaskeleen, mutta hyppäsi yli ilman empimistä. Tämän jälkeen loppurata olikin varsin helppoa kauraa, sillä Vake liikkui tosi hyvin ja oli harvinaisen ryhdikäs. Hyvät ponnistuspaikat löytyivät helposti ja laukat vaihtuivat. Kohta jo sujahdimmekin näppärästi perusradan viimeisen esteen yli, ja lähdin toiseen vaiheeseen ratsastamaan vähän tiukempia teitä. Sama sujuva meno jatkui toisessa vaiheessa, ja yritin kääntää aikaa säästäen missä vain oli mahdollista tekemättä kuitenkaan mitään riskialttiita miniteitä. Vake laukkasi samalla hyvällä energialla maaliin asti ja olin tähän rataan hurjan tyytyväinen. Ei Vake voisi paljon parempi olla, ja tämä oli ehdottomasti yksi parhaista kisaradoistamme kautta aikain. Niin sujuvaa, niin helppoa!



Kovin nopeaa ja matkaavoittavaa ei Vaken liikkuminen tietenkään ikinä ole, mutta tällä energialla ja näillä kääntämisillä aikamme riitti 14 osallistujan luokassa neljänteen sijaan. Olihan se tosi mukavaa kun hyvin menneestä suorituksesta sai vielä ruusukkeenkin! Kärkisijoihin ei Vaken kanssa olla mitenkään tarpeeksi nopeita, mutta näitä muita sijoituksia voidaan hyvänä päivänä kuitenkin napata.

70 cm luokan palkintojenjaossa.

Kahden radan jälkeen alkoi kuskista olla jo paras lataus poissa. Edessä oleva kasikymppi ei juuri jaksanut jännittää kun Vake oli ollut ekalla radalla näin superhyvä, ja päivän kolmanteen suoritukseen ei vaan enää riittänyt niin hyvää keskittymistä ja jaksamista. Vakestakin hiipui se kaikkein paras terävyys, mutta kyllä se kasikympin verryttelyssä laukkasi ja hyppäsi ihan napakasti. Montaa hyppyä ei tässä välissä enää otettukaan vaan säästeltiin puhtia radalle.

Kasikympin radalle lähdin tosiaan vähän liiankin huolettomalla asenteella ja rentoutuneella mielellä. Vakeen kyllä saattoi tässä vaiheessa luottaa 100%:sti, mutta pienellä omalla tsemppauksella olisi radasta voinut saada vielä sujuvamman. Ihan kelpo menoa oli tämäkin, ja Vake liikkui edelleen eteen ihan hyvin. Se paras energia oli kuitenkin nyt poissa, ja kun en itsekään kovin tarkkaan ratsastanut ponnistuspaikkoja niin mukaan tuli myös sellaisia hyppyjä joissa esteen eteen otettiin miniaskel. Ensimmäiset neljä estettä menivät oikein hienosti, mitä nyt kakkosesteen edessä olevaa varjoa katsottiin taas sen ylimääräisen askeleen verran. Sitten meno hiukan lässähti ja alettiin mennä etupainoisempana ja ottaa joillekin esteille niitä miniaskeleita. Parilla esteellä odotin puomin tulevan alas kun mentiin sen verran lähelle, mutta Vake keräsi näppärästi etujalkansa puomien yli eikä edes kolistellut. Puhtaalla radalla jatkoimme kakkosvaiheeseen, jossa ratsastin samanlaiset tiet kuin edellisessä luokassa. Jotain laukan terävyydestä ehkä kertoo se että aikamme oli nyt puolitoista sekuntia hitaampi kuin ekalla radalla. Vake kuitenkin hyppeli kaikki esteet varmaan tyyliin, ja viimeiselle okserille se hienosti vielä venytti positiivisella askeleella kun pyysin menemään. Olisi varmaan venyttänyt useammallekin esteelle jos olisin jaksanut ratsastaa enkä vain matkustaa. Tulimme taas maaliin puhtaalla radalla, ja olin tähänkin rataan ihan tyytyväinen vaikkei se niin napakka ollutkaan kuin ensimmäinen suorituksemme. Pääasia että meno tuntui tosi varmalta. Aika ei nopeiden ratsukoiden luokassa riittänyt toki mihinkään, mutta se oli odotettavissa.



Kaksi hienoa rataa tehnyt Vake sai oikein kovasti kehuja ja rapsutuksia. Minä säteilin loppupäivän kilpaa auringon kanssa, sillä niin kivat tunnelmat jäi näistä kisoista. Vake oli niin hyvä ja Ellunkin kanssa oli hauskaa, ja nappasihan se Vake sen ruusukkeenkin. Näin varman oloiset radat nostavat kyllä kummasti itseluottamusta, joten nyt on hyvä jatkaa intoa puhkuen tuleviin koitoksiin.

Videoista kiitos Eevalle, Tuiskulle ja Tonille, ja kuvasta kiitos Teijalle!