Keskiviikon tunnille sain Eetun, mikä oli mukava sattuma sillä Eetu on ollut minulla harkinnassa yhtenä vaihtoehtona vappuviikonlopun koulukisojen ratsuksi. Tunnin aiheena olivat pohkeenväistöt, joita ratsastettiin pituushalkaisijalta uralle niin käynnissä kuin ravissakin. Lisäksi pitkille sivuille ratsastettiin voltteja. Suurimman osan tuntia menin ilman jalustimia.
Aloitimme vasemmassa kierroksessa, eli väistö tapahtui vasenta pohjetta väistäen oikealle. Eetu väisti herkästi ja jopa välillä ennakoiden, ja sain keskittyä lähinnä säätelemään poikitusta ulkoavuilla sekä hienosäätämään niskan asetusta. Välillä meinasi lipsahtaa joko etu- tai takaosa edelle, mutta kun osasin ajoittaa ja mitoittaa ulkopohkeen ja -ohjan käytön oikein onnistui väistö todella mukavasti. Väistöissä Eetu pyöristyi niskastaan ja ope kehui hyvää raamia. Väistöjen ulkopuolella pyöreys ei kunnolla säilynyt vaan poni siirtyi taas enemmän hirvimoodiin. Ravissa meno oli sutjakkaampaa ja Eetu liikkui tuntumalla rennomman oloisena.
Oikea kierros oli väistöjen suhteen hankalampi. Eetu astui kyllä ristiin, mutta ei asettunut ihan rehellisesti ja niinpä muoto jäi jännittyneeksi. Loppujen lopuksi väistö onnistui tähän suuntaan paremmin ravissa, jossa asetus alkoi olla rehellisempi ja poni myödätä niskasta. Volteilla ope neuvoi asettamaan sitkeämmin niin etten epähuomiossa myödännyt sisäohjasta ennenaikaisesti. Samalla huolehdin kaulan suoruudesta ulko-ohjalla ja käänsin etuosaa voltille aika napakalla ulkopohkeella. Ulkoapujen puolesta ratsastin siis samalla reseptillä kuin Vakella eilen, ja sehän tuntui toimivan myös Eetun kanssa. Eetu pyöristyi volteilla oikein kivaan muotoon ja taipui oikealle pehmeästi.
Jatkoimme vielä hetken väistöjen parissa vaihtaen suunnan takaisin vasempaan kierrokseen. Nyt väistöt tehtiin käynnissä, ja uralla nostettiin laukka väistön päättyessä sekä tehtiin laukassa suuri voltti ennen kulmaa. Jostain syystä väistöihin ei nyt enää löytynyt sellaista pyöreyttä ja rentoutta kuin aluksi, ja käynti tuntui sammuvan paikallaan jäkittämiseksi. Laukan Eetu nosti kuuliaisesti ja terävästikin, mutta vähän eteen kaatuen eikä niinkään takaosalla ponnistaen. Laukassa ope kehotti rauhoittamaan istunnan ihan paikoilleen niin etteivät istuinluut yhtään liikkuisi edestakaisin. Menin tosiaan laukassakin ilman jalustimia, ja istunnan vakauttaminen oli hieman hukassa. Yritin pinnistellä vatsalihaksilla parhaani mukaan.
Laukkasimme vielä oikeassa kierroksessa pidemmän pätkän ratsastaen päätyihin ympyröitä. Edelleen ope ohjeisti pysäyttämään istuinluut ja istumaan hiljaa. Myös Eetun laukka oli tahdiltaan vähän kiireistä, ja sitä olisi pitäyt päästä ohjaamaan istunnalla rauhallisemmaksi ja pyörivämmäksi. Sain tehtyä istunnalla sekä ulko-ohjalla puolipidätteitä sen verran että hetkittäin laukkaan tuli pientä muutosta, ja pienellä vasta-asetuksella Eetu tuli myös vähän pyöreämpään muotoon. Lopulta älysin myös rentouttaa käsiä ja nostaa niitä kannetummaksi ylös, ja jotenkin tätä kautta Eetun laukka alkoi vihdoin pyöriä kolmitahtisemmin ja letkeämmin. Tuntuma pehmeni myös ja koko poni tuntui laukkaavan nyt paljon pyöreämpänä. Olin tosi tyytyväinen siihen että lopulta laukkaan löytyi tällainen uusi vaihde, mutta en ole aivan varma mikä oli se ratkaiseva tekijä tähän pääsemiseksi. Kai sillä oli jotain tekemistä sen kanssa että aloin kantaa käsiä paremmin ja ratsastaa laukkaa edestä ylös sen sijaan että yritin kädet alas painamalla saada myös ponin nenän pysymään alhaalla.
Loppuraveissa Eetu liikkui pyöreällä kaulalla mutta ravi oli vielä vähäsen kiireistä kipitystä. Ope toivoi lapoihin irtonaisempaa liikettä. Harjoitusraviin istumalla sain ratsastettua paremmin puolipidätteitä, ja aivan lopuksi Eetun ravi muuttui tahdiltaan rauhallisemmaksi. Liike tuntui nyt pehmeämmältä ja letkeämmältä, ja en olisi malttanut lopettaa kun poni alkoi juuri tuntua näin hyvältä. Olin tämän päivän työskentelyyn aika tyytyväinen, sillä ei ole ollut minulle mikään itsestäänselvyys saada Eetu liikkumaan tähän malliin pyöreänä. Ravi tuntui olevan helpoin askellaji ratsastaa, kun taas käynnissä jäätiin helposti jumimaan ilman riittävää ajatusta eteen. Laukassa olin aluksi hukassa, mutta lopulta jokin loksahti kohdilleen niin että Eetun laukassa tapahtui ihan selvä muutos ja se oli kyllä palkitsevaa. Sen verran monta tuntia olen aikojen saatossa Eetun kanssa hakannut päätä seinään että on hienoa kun vihdoin huomaa osaavansa ratsastaa tätä ponia edes vähän paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti