Minun ja Vaken pääsiäisviikonloppu jatkui lauantaina Aira Toivolan ohjauksessa. Olimme jälleen jaetulla tunnilla Annen ja Jetin kanssa. Toiveaiheeni tunnille olivat väistöt tai avotaivutukset, ja sen myötä päästiin kertaamaan viimeksi harjoiteltua kylkien käyttöä. Väistöjä ja avoja mentiin uralla pitkää sivua pitkin, ja pitkien sivujen alkuun tehtiin aina voltti. Näin ollen päästiin "vaihtamaan kylkeä" kun voltilla ylävartaloa kierrettiin ensin ulkokyljen kautta sisäänpäin ja uralle tullessa pitikin vaihtaa ylävartalon suuntaa ja samalla äskeinen sisäkylki ulkokyljeksi. Kun tehtävään lisättiin vielä toinen voltti pitkän sivun keskelle niin kylkiä sai olla vaihtamassa varsin tiuhaan.
Väistö- ja volttitehtävä onnistui minulta helpommin oikeaan kierrokseen. Aluksi Aira kehotti kääntämään yläkroppaa volteilla reilummin oikealle ja säilyttämään ulkokyljen tuen paremmin, ja kun sain tästä kiinni niin volteilla meno tuntui mukavalta. Toistojen myötä pääsin omasta mielestäni aika hyvin kärryille nimenomaan kyljen vaihtamisesta voltilta väistöön siirtyessä, ja tämän seurauksena Vake parhaimmillaan aloitti väistön käynnissä lähes pelkästään istunnan kautta. Tämän koin tunnilla merkittävimmäksi onnistumiseksi: ei tarvinnut pohkeella puskea ja ohjalla kiskoa saadakseen väistön aikaiseksi vaan muutos oman kropan suunnassa ja sen myötä tapahtunut painon siirto riitti!
Vasemmassa kierroksessa väistö oli paljon nihkeämpää eikä takaosa tahtonut poikittaa kunnolla. En hahmottanut kyljen käyttöä ja ylävartalon kääntämistä väistöön lähtiessä ollenkaan niin luontevasti kuin oikeassa kierroksessa, ja ongelmana tuntui olevan mikäs muukaan kuin vaikeus avata oikeaa lonkkaa. Ravissa väistöt olivat nihkeitä myös oikeassa kierroksessa, joten ehkä ravissa en sitten saanut kylkiäni hallintaan samalla tavalla kuin käynnissä. Väistöä puskiessa ravi hiipui onnettomaksi mönkimiseksi, mikä saattoi johtua siitä että päästin vatsapuolen ojentumaan ja selän notkolle, eli ylävartalo ja lantio eivät pysyneet linjassa. Ulkopohkeesta tuli samat huomiot kuin edelliskerralla, eli väistössä ulkopohje usein seikkailee aivan irti hevosesta eikä näin ollen pääse tukemaan ja säätelemään liikettä. Avotaivutukset sujuivat väistöjä helpommin, joten niitä ei tehty kuin muutama. Avotaivutuksessa korjauksena oli sisäpohkeen siirtäminen hieman edemmäs satulavyön kohdalle, ja näin sain Vaken taipumaan vielä vähän paremmin.
Volttien ja väistöjen parissa työskennellessä Vake notkistui ihan mukavasti ja lähti vähän pyöristymäänkin. Tuumin että kun keskityin nyt vain ja ainoastaan kääntämiseen ja kylkiini niin en lähtenytkään säätämään kädellä liikaa vaan Vaken pyöreys tuli sitä kautta kun kääntelin, taivuttelin ja väistättelin ponia enimmäkseen istuntaa ja pohkeita käyttäen. Näinhän sen pitääkin mennä. Tunnin puolenvälin paikkeilla olin hetkittäin jo varsin tyytyväinen siihen miten Vake meni ja miten löysin volteilla omat ulkokyljet käyttöön sekä sitä myötä poninkin ulkopuolta hallintaan. Myöhemmin iski ehkä pieni väsymys ja kyllästyminen Vaken osalta, ja volteilla ravaaminen ja väistäminen alkoi mennä jumittamiseksi ja tunnin loppua kohti tuli selkeää takapakkia parhaista hetkistä.
Laukkaa työstettiin tunnin lopuksi. Ratsastimme ravissa pituushalkaisijaa, jolta käännettiin vuoroin kumpaankin suuntaan ja nostettiin kulmassa laukka. Laukassa tehtiin pitkän sivun alkuun ja loppuun voltti, eli harjoiteltiin kyljen kautta kääntämistä myös laukassa. Omalta osaltani päähuomio meni laukan ratsastamiseen, sillä Vake oli tässä vaiheessa kamalan tahmea eikä taipunut volteilla pätkän vertaa. Niinpä en päässyt kunnolla keskittymään kylkiini. Kun yritin vasemmassa laukassa hoputella voltille reippaampaa laukkaa raipan kanssa heitti Vake ihan kunnon pukin ja yritti voltilta omille teilleen. Ratsastin tämän jälkeen vielä pari volttia, mutta sitten katsoimme parhaaksi laukata vain uraa pitkin hetken aikaa kun poni nyt näin protestoi laukkavolteilla työskentelyä. Ehkä sillä tosiaan mitta täyttyi kun oli jo pitkän aikaa väännetty voltteja ja väistöjä mikä oli sille varmaan melko rankkaa.
Kertausharjoitukset kylkiin keskittyen olivat ainakin sikäli hyödylliset että tällä kertaa ulkokyljen käyttö väistössä vihdoin valkeni minulle paremmin, vaikkakin lähinnä vain oikeassa kierroksessa ja käynnissä. Viimeksi en tätä oivallusta vielä kokenut, mutta nyt parhaissa väistöissä tunsin selvästi kuinka kroppa oli sellaisessa asennossa että paino vaikutti väistössä oikeaan suuntaan. Väistö vasemmalle on Vaken kanssa ollut tyypillisesti haastavampi (siitäkin huolimatta että Vake puskee muuten takaosaa aina vasemmalle), ja tänään hoksasin sen johtuvan hyvin pitkälti siitä etten saa omia kylkiä toimimaan näin päin halutulla tavalla. Olen vuosien varrella tottunut vääntelemään itseäni väistöissä mitä erikoisimmille mutkille, joten ei ihme jos kestää hetken että hahmotan miten kylkien tulee oikeasti mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti