Istunnalla vaikuttamista

Kisojen jälkeen jatkettiin iltapäivällä harjoituksia normaalin vakiotunnin merkeissä. Ratsuvalinta hieman hymyilytti, sillä sain Elmon eli tänään oli minulla selvästikin laiskojen hevosten teemapäivä. Tunnin aiheena oli istunnalla vaikuttaminen hevoseen.

Työskentely aloitettiin kevyessä ravissa, ja tehtävänantona oli vuoroin hidastaa ravin tahtia pelkän kevennyksen avulla ja vuoroin ratsastaa pohkeesta eteen. Elmo piti tietenkin ensin saada ravaamaan reippaasti eteenpäin ennen kuin oli mielekästä alkaa tehdä hidastuksia istunnan kautta. Luonnollisestikaan Elmo ei ollut mikään superreipas, mutta ei aivan mahdoton tahmakaan vaan reagoi kyllä pohkeesta eteenpäin vaikka perusravi olikin hidasta mönkimistä. Istunnalla hidastusta Elmo kuunteli todella hyvin alusta alkaen, joten tämä tehtävä onnistui meiltä oikein hyvin. Hidastuksen jälkeen Elmo vastasi myös yleensä ihan mukavasti eteen. Vaikutti siis että poni oli ihan kuulolla ja tehtävän tasalla, ja yritin pitää kaiken muun vaikuttamisen aika lailla minimissä keskittyen selkeään vuorotteluun hidastavan istunnan ja eteenpäin ratsastavan pohkeen välillä. Ope kehotti lisäksi taivuttelemaan oikealle ja tätä kautta hakemaan liikkumiseen pyöreyttä. Elmo tunki oikeaa lapaa sisään ja pureutui oikealta kiinni kuolaimeen, mihin vinkkinä oli liikutella hieman oikean käden sormia. Yhdistämällä pieniin temponvaihteluihin oikean puolen pehmittäminen alkoi meno hetkittäin tuntua ihan mukavalta. Elmo ravasi paremmin tuntumaa kohti eikä vain hangoitellut vastaan selkä alhaalla. Toistaiseksi oli vältytty siltä kinaamiselta ja puskemiselta mihin Elmolla ratsastaminen usein ajautuu.

Lopputunti työskenneltiin enimmäkseen ympyröillä jatkaen istunnalla jarruttamista siirtymisten merkeissä. Aloitettiin käynnissä ratsastaen pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Elmo kuunteli istuntaa edelleen todella herkästi, ja pysähtyi nätisti heti kun aloin aavistuksen istua liikettä vastaan ja ajatella pysähdystä. Ohjalla ei pidätteitä tarvittu lainkaan. Haasteellisempi osuus oli saada Elmo reagoimaan yhtä herkästi myös eteen. Kuten ope oli ohjeistanut yritin välttää pohkeella puskemista ja pitää avut selkeinä ja yksinkertaisina. Käynnin hidastuessa pohje antaa merkin, ja jos ei mitään tapahdu napautetaan raipalla. Käynnin edetessä pohje on hiljaa eikä turhaan vaikuta vähän koko ajan. Elmon käynti ei ollut mitään kovin aktiivista, mutta ainakin vältettiin pahimmat puskemistilanteet ja pysähdyksestä liikkeelle lähdettiin ihan kuuliaisesti pohkeen merkistä.

Seuraavaksi jatkettiin samalla idealla tehden lyhyitä käyntisiirtymiä harjoitusravista. Elmo kuunteli edelleen istuntaa, mutta siirtymiset olivat aluksi kovin töksähtäviä. Ope selitti että Elmo pääsee siirtymisessä valahtamaan liian matalaksi ja pitkäksi edestä. Ohjeena oli säilyttää niska korkealla myös siirtymisen hetkellä silläkin uhalla että muoto ei ollut niskasta pyöreä vaan hyvinkin avoin. Etuosan ryhdistä huolehtimalla siirtymisistä tulikin pehmeämpiä ja Elmo lähti etenemään siirtymisestä paremmassa käynnissä. Edelleen systeemi oli se että en ihan kamalasti Elmolta vaatinut, mutta se mitä vaadin piti myös mennä läpi.

Pysyteltiin edelleen ympyröillä ja otettiin mukaan laukka-ravisiirtymiset ratsastaen puolikas ympyrä laukkaa ja toinen puolikas harjoitusravia vasemmasta kierroksesta aloittaen. Elmo oli laukannostoissa kovin hidas, ja aloin tuupata ja heijata istunnalla jotta sain sen nostamaan. Ei siis alkuunkaan hyviä nostoja. Raviin oli tarkoitus päästä laukan hidastuksen kautta, mutta Elmon kanssa en kovin huikeita eroja päässyt laukkaan tekemään. Laukka pyöri aika kehnosti, ja ope kehotti aktivoimaan ensin takajalat mukaan ja laukan puhtaasti kolmitahtiseksi. Yritin edelleen välttää liiallista pohkeella puskemista ja sen sijaan naputella raipalla laukkaa hereille. Laukassa istuminen onnistui mielestäni tänään aika hyvin niin etten soutanut ylävartalolla vaan sain istunnan pidettyä suht hiljaa. Tähän tuli kiinnitettyä huomioita koska yleensä Elmon hieman tasapainoton laukka provosoi heijaamaan ja soutamaan. Elmoon saatiin lisää puhtia kun ope tuli meidän ympyrän keskelle ohjaamaan ja vähän maiskuttamaan Elmolle vauhtia, ja löytyi sieltä sitten reippaampaa ja pyörivämpääkin laukkaa ainakin pätkissä. Ulko-ohjalle sai ottaa vähän parempaa tuntumaa ja kontrolloida kaulan suoruutta, kun taas vasemmalla sisäkädellä kannatti vähän hellittää jotta Elmo pääsi laukkaamaan paremmin. Pari pientä hidastusta ja eteenratsastustakin saatiin open läheisyydessä tehtyä, mutta helposti Elmo tipahti raville heti kun tein istunnassa pieniäkään muutoksia.

Oikeassa laukassa oli vähän sama meininki, ja nostot olivat aluksi todella nihkeitä. Open läsnäolo ja ääniavut auttoivat terävöittämään Elmoa, ja huomasin että nostossa auttoi myös se että vein ulkopohjetta selkeästi taaksepäin ja annoin kevyen merkin myös sillä. Pelkällä sisäpohkeella nostaessa Elmo lähti vain tunkemaan kieroon ja juoksemaan ravissa alta. Myös oikeaa laukkaa sain ratsastaa pohkeella ja raipalla reilusti aktiivisemmaksi, ja ohjeena oli pitää etuosa samalla ryhdissä ja kevyenä. Mieluitenhan Elmo painuisi edestä matalaksi ja samalla kuolaimen alle. Reippaastakin laukasta tuli helposti tippuminen raville, sillä Elmo herkästi ennakoi siirtymisen siinä vaiheessa kun aloin vasta suunnitella laukan hidastamista. Vähän tasapainottoman ja epämääräisen oloisiksi jäivät niin laukka kuin laukasta raviinsiirtymisetkin, enkä pystynyt ratsastamaan yhtä hienovaraisin avuin kuin käynnissä ja ravissa. Edelleenkin istuin mielestäni keski- ja ylävartalon suhteen ihan hyvin ja jämäkästi, jalat vaan lähtivät jännittymään ylös aina pohjetta käyttäessä.

Loppuravit jäivät aika lyhyiksi, mutta ehdin niiden aikana todeta että tunnin työskentely oli ollut ainakin jossain määrin hyödyllistä. Elmo reagoi pohkeesta eteen jo paljon herkemmin niin että ravia pääsi ratsastamaan takaa eteen. Ravi oli myös pehmeää ja helposti istuttavaa. Muoto ei toki ollut vielä mikään kovin edistynyt, vaan Elmo tahtoi painua edestä liian matalaksi. En voi sanoa että mitään varsinaista ylämäki-ideaa olisin saanut raviin ratsastettua, mutta ainakin yritin vähän kohentaa etuosaa ylemmäs vaikka turpa polviin pyöristyminen tuntuikin niin kovin houkuttelevalta sallia.

Ihan mukava tunti Elmon kanssa, vaikka paljon parannettavaa tietysti jäikin. Käynnissä ja ravissa oli ihan hyvää ideaa yksinkertaisilla ja "mustavalkoisilla" avuilla vaikuttamisesta, ja kun homma pysyi näin selkeänä niin Elmo kuunteli ihan mukavasti. Laukkahommissa pakka pääsi leviämään ja mukaan tuli enemmän epätoivoista pusertamista. Ainakin tällä kertaa tuli hyvin selväksi se miten todella herkästi Elmo kuuntelee istuntaa ja vastaa nimenomaan istunnan jarruvaikutukseen. Varmasti Elmolle tulee annettua paljon tahattomia jarrutusmerkkejä ylimääräisillä istunnan jännittymisillä, epävakaisuudella tai huomaamattomilla asennon muutoksilla. Täydellinen oman kehon hallinta varmasti auttaisi saamaan Elmon liikkumaan paremmin eteen, mutta kun ei täydellisyys ole realistinen tavoite niin pitää pyrkiä vähentämään edes niitä tiedossa olevia tekijöitä jotka istunnassa voivat liikettä hidastaa. Elmon lisäksi tulee mieleen pitkä lista tuttuja hevosia joille istunnan epämääräisyyksillä voi olla iso jarruvaikutus.

Mihin se liike taas katosi?

Seuramme toiset ja viimeiset koulukisat tälle keväälle päästiin menemään ulkokentällä. Nämä olivatkin minulle ensimmäiset ulkokisat Jussin kanssa. Luokkamme oli Helppo B:0, ja tavoitteena oli tehdä vähintään yhtä hyvä suoritus kuin viime kisoissa, mieluiten vielä korrektimmassa muodossa ja vähemmän kuolaimen alla. Jussi meni alle yhden radan helpommassa luokassa ja näytti kovin laiskalta ja hitaalta tänään. Niinpä olin varautunut siihen että verryttelyssä se olisi heräteltävä liikkumaan reippaasti eteen.

Verryttely ratsastettiin maneesissa, ja varasin aikaa ihan reilusti niin että ehdin ensin venytellä alkukäynnin aikana omat lonkkani ja sen jälkeen ratsastaa Jussin liikkeen toimivaksi. Jussilla ei todellakaan ollut mikään kaikista reippain päivä, mutta verryttelyn aikana se ei kuitenkaan varsinaisesti juminut. Silti taisi päästä käymään niin että sorruin liialliseen liikkeen ylläpitämiseen pohjeavuilla ja raipalla sen sijaan että hevonen olisi itse pyrkinyt eteen. Tavoitteeni oli avata liikettä ratsastamalla niin ravissa kuin laukassakin reippaasti eteen askelta pidentäen ja antaa Jussin aluksi mennä pidemmässä muodossa. Suunnitelma vaikutti toimivan ihan hyvin, sillä alun töksöttävä ravi pehmeni verryttelyn myötä joustavan ja letkeän oloiseksi liikkeeksi jossa oli helppo istua. Muotokin pysyi aika ryhdikkäänä ja lyhyenä, vaikkakin painui usein liian syväksi. Vasen laukka rullasi oikein mukavan oloisesti. Kohtalokkaaksi virheeksi taisi vaan koitua se että hämäännyin Jussin liikkuessa "ihan mukavasti" kuvittelemaan että homma toimii. Mitä sen sijaan olisi tarvittu olisi ollut todellinen herkistäminen pohjeavuille ja hevosen herättely esimerkiksi nopeilla siirtymillä sen sijaan että puksuteltiin mukavuusalueellamme samassa askellajissa.

Edellisen ratsukon aloittaessa vuoronsa siirryimme kentän päätyyn odottelualueelle. Tilaa oli tässä vain hyvin kapea kaistale jossa ei paljon eteen mahtunut ratsastamaan, vaan hissuteltiin miniravia ja jumittiin käynnissä. Tämä odotteluaika varmasti tappoi Jussilta viimeisenkin eteenpäinpyrkimyksen, ja raippakaan ei enää tällä valmistautumisalueella ollut mukana. Kun sitten päästiin radalle valmistautumaan suoritukseen tuntui Jussi hyytyvän niille sijoilleen ja tiesin mitä tuleman piti. Ennen lähtömerkkiä yritin vielä herätellä Jussia eteen pienellä laukkapätkällä sekä kevyttä ravia eteen ratsastamalla. Jussi jäi kuitenkin pahasti pohkeen taakse, ja muotokin valahti edestä pitkäksi ja matalaksi pilkkimiseksi. Eipä siinä muu auttanut kuin aloittaa suoritus näistä lähtökohdista, vaikka edessä oleva urakka puskea hevonen radan läpi tuntui lähes toivottomalta.

Koko suoritustamme leimasi siis alusta loppuun liikkumisen nihkeys ja hitaus pohkeelle. Keskiraveja ei Jussilta irronnut pätkän vertaa, vaan ainoa reaktio pohkeeseen oli hännän huiskinta. Ravivoltit ja kolmikaarisen kiemuran sain ratsastettua teiden puolesta ihan huolellisesti, mutta ravista puuttui kaikki aktiivisuus ja lennokkuus ja hevonen pilkki matalalla kaulalla kuolaimen alla. Kolmen askeleen käyntisiirtymisen jälkeen jouduin käyttämään kannusta aika reilusti ennen kuin sain Jussin viiveellä takaisin raviin.

"Keskiravi" eli askel ei pitene mihinkään suuntaan. Mutta huomatkaa istunta!

Kuvissa näyttää ihan kivalta kun ei näy miten hitaasti mennään.

Keskikäynnissä Jussi painui jos mahdollista vieläkin matalammaksi ja niskasta linkkuun, ja pelkäsin etten saisi sitä käynnistä enää mitenkään nostamaan laukkaa. Laukka kuitenkin nousi, vaikkakin hieman hitaasti ja tahmeasti. Oikeassa laukassa puskeminen jatkui, ja keskilaukkalävistäjälle ei juuri saatu askeleeseen eroa. Peruutuksessa mentiin vinoon ja sen jälkeen raviin päästiin vasta monen käyntiaskeleen kautta. Vasen laukka oli kenties ohjelman paras osuus, Jussi liikkui ehkä aavistuksen sujuvammin eteen ja itseäni helpotti tieto siitä että ohjelma olisi pian päätöksessä. Viimeiseen keskilaukkaan sain Jussin reagoimaan hieman eteen, ja saatiin tästä lävistäjästä jo peräti kuutonen. Lopputervehdykseen ravattiin vähän reippaammin, mutta Jussi yritti kovasti ennakoida pysähdystä ja pysähtyi lopulta vinoon. Selvittiinhän sitä taas tämäkin urakka läpi, mutta ei voi sanoa että radalla olosta olisi tänään päässyt nauttimaan.

Käynnissä pilkittiin kuolaimen alla (kuten suurin osa ohjelmasta muutenkin).

Vasen laukka oli radan parasta antia.

Lopputervehdykseen tultiin aavistuksen sujuvammassa ravissa.

Kyllä tämä vaan oli varsin onneton suoritus, ja huomattava notkahdus verrattuna viime kisojen rataan. Pisteitä saimme 59,6 %:n edestä, ja tuomarin palaute koski lähinnä sitä että liikkumiseen olisi tarvittu paljon lisää energisyyttä, irtonaisuutta ja venyvyyttä. Siinäpä se tiivistettynä olikin mikä tänään oli pielessä. Tällaisia ongelmiahan meillä on Jussin kanssa kisoissa perinteisesti ollut, ja oikeastaan olemme menneet kautta aikain vain kaksi sellaista rataa joissa Jussi on liikkunut hyvin ja olen voinut olla menoon tyytyväinen. Näitä hyytymisiä on sitten puolestaan nähty huomattavasti useammin, mutta ehdin turhan optimistisesti ajatella että pahimmista jumittumisista olisi Jussin kanssa päästy jo yli. Petollista on se että verryttelyssä Jussi tuntuu menevän ihan hyvin ja jumittamatta, mutta kaikki liike katoaa ja pohkeeseen reagointi lakkaa sillä hetkellä kun siirrymme kisaradalle. Ensi kerralla on ehdottomasti kokeiltava jotain muuta verryttelytaktiikkaa kuin perinteistä "tämähän menee ihan kivasti, puksutellaan nyt vaan leppoisasti kaula kaarella ympyröitä". Jotain millä saisi Jussin oikein säpäkäksi ja vähän "kuumumaan", jos sellainen nyt mitenkään on mahdollista tällaisen perusluonteeltaan hyvin rauhallisen hevosen kanssa. Ehdottomasti ainakin suoraan radalle aktivointitehtävistä ilman mitään käyntijumimisia juuri sitä ennen. Ope ehdotti herättelytehtäviksi laukannostoja suoraan peruutuksista ja muutoinkin nopeita siirtymisiä askellajista toiseen. Laitetaan siis nämä muistiin ensi kertaa varten. Harmillista että kisat meni tällä kertaa näin kehnosti, mutta nyt ei kannata liikaa jäädä siinä harmituksessa vellomaan vaan ottaa opiksi ja suunnata katse kohti tulevia koitoksia.




Noralle kiitos videosta!

Vikaa korvien välissä

Hyppyharjoitukset Sulon kanssa saivat jatkoa varhain lauantaiaamuna. En voinut mitään sille että taas jännitin häiritsevän paljon. Sanoin kyllä opelle etukäteen että tänään voisi esteet pitää meille ihan pieninä ja sitä kautta yrittää päästä rennompaan ja rauhallisempaan fiilikseen ilman ylimääräistä hermoilua. Suloon oma jännitykseni tietenkin tarttui, ja se näkyi tunnin alussa ympäristön tuijotteluna hevosraukan etsiessä syytä kuskin jännittyneisyydelle. Päädyttiin sitten tuijottelemaan koko tunnin ajan tuttua lanaustraktoria maneesin nurkassa vielä senkin jälkeen kun olimme käyneet sen lähietäisyydeltä ja äänekkäästi puhisten tarkastamassa. Sulon Oikea Estemoodi ei tänään noussut esiin, eli terävin säpäkkyys ja aktiivisuus jäivät puuttumaan ja "kuumumista" ei nähty. Rauhallisuus on periaatteessa hyvä juttu, mutta samalla se tarkoitti huonosti mukana olevia takajalkoja mikä puolestaan ei ollut hyvä juttu hyppäämään lähtiessä.

Tänään treenattiin ratatehtävää, jota ennen verryteltiin hieman yksittäistehtävillä. Aloitettiin kahden pienen pystyn pätkällä (esteet 3 ja 4). Näistä esteistä jälkimmäinen mustakeltainen pysty aiheutti ensin pientä jarrutusta esteen edessä, mutta yli mentiin ja toisella kierroksella molemmat esteet hypeltiin oikein sujuvasti. Sulo pääsi jopa hieman yllättämään lähtemällä hyppyyn kaukaa sen sijaan että olisi ottanut esteen eteen miniaskeleen.

Seuraavaksi tultiin suora 21 metrin linja pystyltä okserille (esteet 1-2). Esteet olivat ihan pikkuruisia, mutta silti päivän ensimmäinen okseri aiheutti jonkinlaisen paniikkireaktion niin että aloin aivan järjettömästi tuupata estettä kohti heittäen ohjan pois ja heittäytyen itse eteenpäin. Tällaiseen älyttömyyteen Sulo tietenkin reagoi stoppaamalla välittömästi. Kaiken lisäksi en edes laskenut askeleita tai suunnitellut askelmäärää. Uudella yrityksellä tuuppasin edelleen, mutta nyt olin päättäväisemmin menossa okserille kuudella askeleella, ja Sulo hyppäsi pikkuokserin kaikesta ajamisesta ja tuuppauksesta huolimatta. Tultiin vielä toinen sujuva kierros kuudella askeleella, mutta edelleen ajoin hevosta estettä kohden niin istunnalla kuin pohkeellakin aivan liikaa. Ei näin!

Sitten hypättiinkin jo päivän rata. Ensimmäisen kierroksen tulimme turvallisella 50-60 cm korkeudella. Nyt ope kehotti ottamaan radan aloittavalle 21 metrin linjalle seitsemän askelta, ja tällä askelmäärällä linja menikin nätimmin kun en alkanut tuupata vaan istuin ja odotin kaikessa rauhassa. Kolmos- ja nelospysty ylittyivät nätisti, mutta viidentenä esteenä olevalle okserille tullessa iski taas epävarmuus mieleen kun epäilin Sulon kyttäävän puomien välistä paistavaa aurinkoläikkää maassa. Epävarmuus tarkoitti tietenkin taas eteen kallistuvaa ylävartaloa ja tuuppausta, ja sen myötä kieltoa. Tuskinpa Sulo olisi koko aurinkoläikästä välittänyt ellen itse olisi sille kertonut että esteessä on jotain epäilyttävää. Otettiin uudestaan koko kaareva linja pystyltä okserille, nyt ohjeena istua jämäkästi satulassa jalat hevosen ympäri ja pitää laukka lyhyenä. Tällä reseptillä selvitettiin okserikin, ja matka jatkui seuraavien kahden pystyn yli ilman välikohtauksia. Radan toiseksi viimeiselle esteelle eli okserille oli lyhyt tie tiukasta kaarteesta, ja kun Sulo hieman hidasti esteen eteen kuvittelin sen pysähtyvän. Sulo kuitenkin hyppäsi, jolloin jäin ikävästi jälkeen hypystä. Jatkoimme kuitenkin seitsemällä askeleella linjan toiselle esteelle, jonka Sulo myöskin hyppäsi kiltisti. Tällä suoralla linjalla se tosiaan hieman pelasteli töpeksivää kuskia.

Rataa hypättiin vielä toinen kierros. Okserit jätettiin pieniksi, mutta muutama pysty oli huimassa n. 70 cm korkeudessa. Ensimmäiset kolme estettä ylitimme oikein asiallisesti ja kauniisti. Sitten lähestyimme päivän jostain syystä epäilyttävimmälle ja hankalimmalle esteelle eli sinikeltaiselle neloselle. Jokin epävarmuus hiipi taas omaan mieleen (kai se este näytti pelottavan isolta tai jotain), ja Sulo reagoi heti kiellolla. Epävarmuus ja paniikki vain kasvoi tämän seurauksena, joten stoppi tuli seuraavallakin yrityksellä. Tämän jälkeen ope komensi voltille hetkeksi nollaamaan tilannetta ja etsimään laukkaa kuntoon. Voltilla useita kierroksia laukattuamme kokeiltiin uudestaan, ja taas tuli tuuppaus sekä kielto. Neljännellä yrityksellä sain lopulta oltua niin jämäkkä että Sulo hyppäsi. Olin varautunut siihen että esteen jälkeen Sulo voi kiihdyttää okseria kohti, ja kun kontrolli sitten tuntui hieman katoavan niin olin valmiina kääntämään ympyrän ennen kuin jatkoimme okserille. Seuraava stoppi tuli jo kuutosesteelle, jolle lähdin jälleen kerran ajamaan Suloa eteen sen sijaan että olisin odottanut ja istunut. Ope muistutteli sadannen kerran että esteitä kohti ei lähdetä työntämään vaan mennään kaikessa rauhassa hyvässä laukassa estettä odottaen. Toisella yrityksellä tämä pysty ylittyi, ja jatkoimme radan loppuun ilman kieltoja vaikka joka esteellä mielessä olikin pieni epävarmuus.

Lopuksi saimme vielä sakkokierroksen hankalalle nelosesteelle. Tultiin vähän huonolla tiellä, ja toistin vieläkin samoja lähestymisvirheitä saaden Sulon kieltämään. Seuraavasta lähestymisestä päästiin yli vähän pohjasta, ja sähläyksen jälkeen hypättiin vielä sakkokierroksen sakkokierros, edellen pohjasta mutta yli kuitenkin.



Kyllä jäi harmittamaan kun meno oli näin hankalaa ja vieläpä näin pienillä esteillä. Mielessä vaan on nyt niin suuri epävarmuus ellei jopa pelko että esteiden edessä sorrun paniikkiratkaisuihin. Sulo tuntuu myös lukevan ajatuksiani siltä osin että pelkkä oma epäilykseni mahdollisesta kiellosta saa sen stoppaamaan. Kun vaan olen menossa päättäväisesti yli enkä lähde tuuppausasentoon tai ajamaan hevosta päättömästi estettä kohti niin näin pienet esteet kyllä ylittyvät. Eteen voi esteen edessä pyytää, mutta tämän tulee tapahtua silloin kun olen nähnyt paikan johon ollaan menossa eikä niin että lähden varmuuden vuoksi ajamaan eteen vaikkei ponnistuspaikasta ole mitään käsitystä. Syy kieltelyihin löytyy selkeästi omien korvien välistä, ja vianhan ei tunnetusti tarvitse olla iso silloin kun se on päässä. Hyppääminen on se mitä haluan tehdä, mutta jännitykseni takia siitä ei nyt tahdo tulla yhtään mitään. Tilanne on siis enemmän kuin turhauttava.

Kokoamisesta venytykseen ja takaisin

Olinpa sitten vappuaattonakin reippaasti tunnilla treenaamassa Jussin kanssa kisoihin. Tänään ei tunnilla ollut tungosta, eli päästiin ratsastamaan kolmen hengen ryhmässä. Harjoitukset olivat pitkälti samoja kuin sunnuntaina eli vasta- ja myötäasetuksia volteilla.

Ensin työskenneltiin volteilla käynnissä. Ope kehotti jälleen hakemaan Jussilta pientä niiausta takaosalle ja sitä kautta keveyttä ja irtonaisuutta etuosaan sekä pidempää käyntiaskelta. Niiausmielikuvan pohjalta puolipidätteitä tekemällä muoto sekä käynti tuntuivat hetkellisesti parantuvan, mutta yleisesti ottaen meno jäi tässä vaiheessa vielä aika etupainoiseksi ja käynti lyhyen tökkiväksi. Ravissa jatkettiin samalla idealla ensin keventäen. Ohjeena oli tehdä ravin sisällä jatkuvasti pieniä siirtymisiä kokoamisen ja pienen eteenpäin venymisen välillä. Taas jouduin jonkin verran varomaan kuolaimen alle painumista ja välillä kohottamaan Jussin niskaa ylemmäs. Etuosa vaikutti kuitenkin ihan ryhdikkäältä ja kevyeltä. Oikealle asettaminen oli jälleen vähän hankalaa, ja nimenomaan asetusta pyytäessä Jussi pyrki helposti nyökkäämään liian syvään muotoon ja näin välttelemään kunnollista asettumista.

Suunnanvaihdon yhteydessä työstettiin vielä pieni hetki käyntiä, ja nyt alkoi käyntiinkin löytyä ihan oikeanlainen meininki. Tein istunnalla ja ohjalla kohottavia pidätteitä, ja Jussin vastatessa näihin aktivoin käyntiä eteenpäin antamatta etuosan lösähtää lavoille. Hetken aikaa käynti toimi Jussiksi ihan poikkeuksellisen hyvin niin että niska pysyi korkeimpana kohtana ja muoto lyhyenä mutta ei liian syvänä, ja liike eteenpäin tuntui tulevan pehmeämmin läpi selän. Tämä on sinänsä merkittävää että käynti on Jussilla aina se kaikista hankalin askellaji jota en oikein koskaan ole saanut kunnolla toimimaan. 

Vasempaan kierrokseen jatkettiin voltteja ja asetuksia harjoitusravissa. Jussin ravi oli tällä kertaa taas aika pompottavaa, ja omat lonkkani olivat ehtineet palata enemmän normaalitilaansa niin etten päässyt istumaan hevosen ympäri yhtä hyvin kuin sunnuntaina. Pomppimiseksihan se sitten meni, mutta siitä huolimatta meno oli mielestäni parempaa kuin kevyessä ravissa ja Jussin niska pysyi paremmin ylhäällä. Opekin huomasi ravin pomputtavan kuskia pahemman kerran, ja ohjeisti verryttelemään Jussin liikettä ratsastamalla hetken aikaa pidemmässä muodossa keskiravia keventäen. Annoin siis Jussille ihan kunnolla ohjaa ja mentiin uraa pitkin nenä matalalla ja eteen ratsastaen. Silti oli tarkoitus välttää liiallista etupainoisuutta, minkä suhteen oli tärkeää istua itse pystyssä etunojaan kumartumatta. Ohjeena oli ratsastaa suurta ympyrää ja jatkaa keskiravissa vasta-asetuksia oikealle, mutta tämä osoittautui hyvin haastavaksi näin pitkällä ohjalla. Jussi tunki oikea lapa edellä ulospäin niin että ympyrälle kääntäminen onnistui vain hyvin napakkaa ulkopohjetta ja johtavaa sisäohjaa käyttämällä. Vasta-asettaessa heppa meinasi sitten liirata ympyrältä ihan omille teilleen, eli tässä paljastui armotta Jussin vinous. Pieni irrottelu isommassa ravissa ja pidemmässä muodossa kuitenkin selvästi auttoi vetreyttämään Jussin liikettä, ja kun kokosin ohjat lyhyemmäksi ja aloin ratsastaa hevosta takaisin lyhyeen ja koottuun muotoon tuntui ravi huomattavasti joustavammalta ja helpommin istuttavalta. Jussin saatua kroppansa "auki" ongelmaksi jäivätkin ihan vaan omat jumini jotka taas hankaloittivat istumista.

Laukassa mentiin isoilla volteilla melko pitkät pätkät kerrallaan haeskellen asetusta niin ulos kuin sisäänkin. Laukka sujui periaatteessa ihan hyvin, pyöreänä ja hyvässä tahdissa rullaten ja liike oli helppoa istua. Vinoutta oli vaan edelleen havaittavissa niin että yritykset asettaa oikeassa laukassa oikealle johtivat ei-toivottuun niskan linkkuun nyökkäämiseen. Vasemmalle Jussi taas halusi laukata ylitaipuneena, ja mukavuusalueemmehan olisi ollut jäädä laukkailemaan banaanina vasemmalle. Sen sijaan nyt tavoitteena olikin suoruuden parantaminen vasta-asetuksen kautta. Myös laukassa ope käski irrotella Jussia antaen ohjaa eteenpäin ja pyytäen ympyröillä askelta venymään kohti keskilaukkaa. Tähän piti vielä yhdistää vasta-asetus ulos oikealle, ja jopa olikin hankalaa! Oikea pohje ei ollut riittävästi läpi, ja niin Jussi yritti tunkea ympyröiltä ulospäin. Sitkeästi ope jaksoi vaatia laukkaa eteen ja asetusta ulos sekä ulkopohjetta läpi. En tiedä kuinka kauan ehdittiin ympyrällä laukata, mutta vihdoin Jussi antoi oikealta periksi myödäten vasta-asetukseen ja suoristaen samalla tuntuvasti etuosaa niin ettei oikea lapa enää ollutkaan pullahtaneena ulospäin. Ero oli huomattava kun ulospäin tunkeminen loppui.

Vielä loppuravien aikanakin vaihdeltiin muotoa lyhyemmästä ja kootummasta eteen ja alas venytykseen. Ympyrällä etsittiin keskiravia pitäen muoto nyt lyhyempänä ja korkeampana. Ihan helpolla ei Jussi meinannut askelta venyttää vaan lähti eteenratsastaessa helposti vain juoksemaan kovempaa vauhtia. Työjärjestys oli jälleen painon kokoaminen takaosalle ja tämän jälkeen askeleen pidennys eteen. Olisin varmaankin saanut olla vielä napakampi pohkeen ja raipan kanssa, mutta hetkittäin Jussi kuitenkin venytti ravia ihan nätisti. Toki tämän hevosen ravissa olisi vaihteita enemmänkin kuin mitä tällä tunnilla sain siitä esille.

Meno ei mielestäni ollut yhtä hyvää kuin sunnuntaina, sillä ensinnäkään en saanut istuntaa toimimaan yhtä hyvin ja toisekseen asetukset oikealle olivat nihkeämpiä ja oikea lapa huonommin hallittavissa. Kyllähän se jotain kertoo jos hevonen ei vasta-asetuksessa meinaa pysyä laukkaympyrällä. Tällainen jumppa teki kuitenkin varmasti Jussille hyvää kun muotoa vaihdeltiin pitkästä lyhyeen ja liikettä "avattiin" niin ravissa kuin laukassakin. Itsellenikin on oikein hyvää harjoitusta päästä tekemään tällaista erilaisissa muodoissa työskentelyä. Hevosen jumppaamisen ja notkeuttamisen rinnalla pitää vaan muistaa myös omasta kropasta huolehtiminen eli ottaa oikein kunnon venyttelyt lonkkiin ennen kisapäivää.

Tärkeitä askeleita oikeaan suuntaan

Pääsin ilokseni jatkamaan tiistain tunnilla Sulon kanssa siitä mihin sunnuntain treenissä jäätiin. Sunnuntain vaikutukset olivat kropassa havaittavissa edelleen, eli lonkat eivät olleet niin pahasti jumissa ja huomasin koulusatulassa istumisen olevan alusta asti tavallista helpompaa. Normaalisti enemmän jumittava oikea lonkka tuntui olevan tänään todella hyvin "auki", kun taas vasemmalla tuntui enemmän kiristystä. Tästä johtunee se että tällä kertaa oikeaan kierrokseen kaikki toimi paremmin ja vasen oli hankalampi menosuunta.

Aloitettiin kevyessä ravissa hevosia taivutellen, ja huomasin asentoni olevan nyt myös keventäessä parempi. Yleensä kippaan Sulon satulassa kevennellessä tahattomasti eteenpäin niin että koko ratsukon painopiste menee aivan kummalliseksi, mutta nyt kykenin keventämään luontevammin ja pystymmässä kun ei kireät lonkat niin kovasti laittaneet vastaan. Välillä kyllä lähdin valumaan etukumaraan ja päästin leukaa tipahtamaan eteen, mutta open puuttuessa asiaan pystyin istuntaa korjaamaan. Nyt ei siis ollut kyse siitä että oikea asento olisi ollut fyysisesti mahdoton, vaan virheet olivat pinttyneitä huonoja tapoja joita pystyin asian huomatessani korjaamaan.

Parempi istunta näkyi myös Sulon liikkumisessa. Sulo oli rennon ja tyytyväisen oloinen, ja vaikkei varsinaisesti pyöreänä liikkunutkaan niin ei myöskään juossut hirvimoodissa selkää alas jännittäen vaan pää oli levollisesti alempana. Tällaisesta tilanteesta saattoi yrittää taivutellakin ilman että Sulo vain jännittyi ohjasotteista. Pientä myötäystäkin tuli niskasta, mutta en saanut tuntumaa pidettyä tarpeeksi vakaana ja takaosaa aktivoitua niin että Sulo olisi alkanut liikkua pyöreänä tuntumaa kohti. Ennen laukkaverryttelyä istuin vielä hetkeksi harjoitusraviin. Harjoitusravissakin kykenin olemaan nyt ihan mukavasti, toki jalat tuppasivat nousemaan mutta sain lantion asennon hyväksi ja pystyin istumaan vaivattomasti ravin mukana. Ehkä tässä vihdoin ja viimein alkaa pikkuhiljaa näkyä istunnan eteen tehty työ: vatsalihaksia on vahvistettu pilateksessa, ja nyt kun vielä lonkkia on venytetty niin vatsalihakset pystyy ottamaan oikealla tavalla käyttöön. Kun olo oli näinkin jämäkkä istunnan puolesta niin pystyin tarjoamaan Sulolle tasaisen ja rennon tuntuman, ja asetusten kautta sekä ravia aktivoimalla Sulo alkoi pyöristyä ja liikkua varsin mukavan oloisessa muodossa. Ope kommentoikin että Sulo kyllä alkaa toimia heti kun se tuntee olonsa mukavaksi ratsastajan alla. Tähän asti olen tahtomattani ollut Sulolle useimmiten aika epämukava kyytiläinen, ja se on sitten näkynyt jännittyneessä hirvimoodissa liikkumisena.

Oikeassa laukassa toimiva meno jatkui, tosin sain kyllä tehdä töitä ettei istunta kallistunut etupainoiseksi. Varsinkin Sulon pyöristyessä lähdin tavanomaiseen tapaan kumartumaan eteenpäin hevosen kaulan mukana. Laukka oli vähän ponnetonta, ja ope toivoikin lisää energiaa ja samanlaista sähinää kuin estetunneilla on parhaimmillaan ollut niin että takaosa alkaa kunnolla polkea. Liian rauhallinen meno näkyi tietenkin myös muodon ajoittaisena epätasaisuutena. Herättelin sitten Suloa napakammalla pohkeella, mutta liikkeeseen ei kyllä löytynyt lähellekään sellaista säpäkkyyttä kuin esteillä on nähty.

Vasemmassa laukassa olin taas vaikeuksissa oman suoruuteni kanssa. Ympyröillä kallistelin niin hurjasti sisäänpäin että Sulo laukkasi lapa edellä sisälle kaatuen. Tämä on kyllä mielenkiintoinen ilmiö, sillä tottahan tunnen tämän kallistuksen ja toispuoleisuuden oikein selvästi mutta en sitä kykene kunnolla korjaamaan. Aluksi Sulo jännittyikin hirvimoodiin kun istuntani oli näin pahasti retuperällä ja kädetkin jännittyivät, mutta heti kun pääsin edes hieman keskemmäs satulaan ja sain hartioita rennommaksi alkoi Sulo laukata jälleen rentona ja pyöreänä. Ihan rehellistä asetusta ei vasemmalle tullut vaan sisälapa tunki vieläkin vähän karkuun, ja otan tämän merkkinä siitä että edelleen painoni oli liikaa vasemmalla häiritsemässä hevosen tasapainoa. Ope kommentoi että tosi kaunis muoto mutta hevonen katselee ympyrältä pihalle eikä asetu pätkän vertaa.

"Alkuverryttelyt" eli askellajien läpikäynti ja taivuttelu veivät tänään ihan reilusti aikaa, mutta sepä ei haitannut vaan oli vain hyvä että pääsin rauhassa työstämään istuntaa ja hevoseen vaikuttamista ilman sen monimutkaisempia tehtäviä. Lopputunnista oli sitten vuorossa lisää taivuttelua, sillä mentiin harjoitusravissa kolmikaarista kiemurauraa ratsastaen voltit jokaisen kaaren pohjukkaan. En ihan löytänyt Suloon samaa hyvää otetta kuin alkutunnista, ja niinpä mennä lönköteltiin pää pitkällä ja hieman laiskasti. Edelleen Sulo oli rento ja pystyin istumaan ihan järkevästi, mutta nyt olisi kaivattu asetuksia kunnolla läpi, taipumista rungosta ja takajalkoja töihin. Näin löperöllä asettamisella ja ulko-ohjan tuntumalla sekä lötköllä liikkumisella oli turha kuvitella hevosen tulevan pyöreäksi. Osittain ehkä arkailin vaatia Sulolta enempää, sillä halusin säilyttää sen rentona ja välttää jännittymiset. Ensimmäinen tehtävä oli saada ravi etenemään aktiivisena, eli napakoittaa pohkeenkäyttöä. Kun eteenpäinpyrkimys parani tuli taivuttamisestakin helpompaa. Oikealle sain kaarilla ja volteilla ihan oikeaa ideaa asetuksesta ja ulko-ohjasta sekä näitä tukevista pohjeavuista, mutta vasemmalle esiintyi taas kallisteluongelmaa ja hankaluutta löytää hevonen kahden ohjan väliin. Myötäyksen ajoituksessa olisi myös ollut paljon toivomisen varaa niin että olisin kyennyt luomaan selkeän systeemin vastaanpitämisen ja palkitsemisen suhteen. Volteilla oikealle sain Sulon lopulta taipumaan ja pyöristymäänkin ihan nätisti, mutta aina seuraavalla kaarella vasemmalle hyvä tunne katosi ja Sulo jännittyi hieman vastustelemaan asetusta. Selkeästi kyse oli jälleen siitä etten vasemmalle mennessä hallinnut omaa suoruuttani ja sisä- ja ulkoapujen yhteensovittamista.

Lopuksi ravattiin vielä uralla ja isommilla ympyröillä keventäen, ja haeskeltiin venytystä eteen ja alas. Rentona liikkuva Sulo venyttelikin kaulaansa ihan hyvin, mutta itse tietenkin lähdin valumaan sen mukana eteenpäin. Vielä piti siis olla tarkkana että pysyin pystyssä enkä alkanut pyöristyä selästäni hevosen puolesta. Hymy oli kuitenkin herkässä kun tunti kokonaisuudessaan oli sujunut näin kivasti. Tämä oli ehdottomasti parhaita koulutunteja mitä olen Sulolla mennyt, ja istuntaan löytyi etenkin harjoitusravissa aivan erilainen helppous ja luontevuus kuin koskaan aiemmin. Kuten olen aina tiennyt, istunnan ongelmat ovat olleet pääasiallinen syypää siihen että Sulon kanssa on menty enimmäkseen hirvimoodissa. Kun pystyn istumaan asiallisemmin niin Sulo on heti rento ja vastaanottavainen. Toimivampi istunta ja hevosen rentous ovat tietenkin ensimmäiset askeleet oikeaan suuntaan ja edellytys mielekkäälle ratsastamiselle. Seuraava askel olisi yhdistää rentouteen riittävä liikkumisen aktiivisuus ja energia. Hienoa että ollaan ilmeisesti vihdoin pääsemässä tälle oikealle polulle kaiken sen epätoivoisen haahuilun jälkeen mitä Sulolla ratsastaminen on viime syksyn ja talven ajan tuntunut usein olevan.

Mukavaa menoa vasta-asetusten kera

Kentän kuivuttua päästiin tänään ensimmäistä kertaa tänä keväänä ulos ratsastamaan. Sain mennä tälläkin kertaa Jussilla valmistautuen ensi viikon koulukisoihin. Jussi jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta, joten se oli jo valmiiksi vetreä ja homma sujui alusta asti mukavasti. Itsekin olin aamun istuntatunnin jälkeen tavallista vetreämpi, eli lonkat vaikuttivat harvinaisen irtonaisilta. Pääsinkin istumaan Jussin "ympäri" paremmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Treeniaiheena tänään olivat vasta- ja myötäasetukset volteilla eri askellajeissa. Käynnissä Jussi liikkui aluksi vähän jähmeästi, mutta ei kuitenkaan ollut tänään erityisen raskas edestä eikä vetokilpailua päässyt syntymään. Oikeassa kierroksessa vasta-asetus johti aluksi siihen että sisälapa pääsi liikaa pullahtamaan voltin keskustaa kohti, mutta asetusta pienentämällä ja oikealla ohjalla kaulan suoruudesta huolehtimalla meno suoristui paremmin kahden ohjan väliin. Ope kehottikin tarjoamaan hevoselle kahden ohjan välissä "tunnelin" jota pitkin se kulkee nojailematta kummallekaan puolelle. Oikealle asettaessa haasteena oli tietenkin taas kaulan suoruus ja asettuminen kunnolla niskan kohdalta. Voi kuitenkin olla että asetus oikealle oli nimenomaan helpompi ratsastaa vasta-asetuksena voltilla, sillä tällöin Jussi ei niin voimakkaasti alkanut taittaa kaulaansa asetuksen suuntaan.

Ravissa Jussille löytyi hyvä muoto, joka oli edestä ryhdikäs ja kevyt ja askeleessa oli joustoa. Kun omat lonkat olivat vähän vähemmän jumissa kuin yleensä niin hyvin liikkuvan Jussin selässä oli lähestulkoon miellyttävää ja luontevaa istua harjoitusravissa. Ope muistutti säilyttämään Jussin niskan korkealla koko ajan ja estämään kuolaimen alle painumiset sekä etupainoiseksi lavoille lösähtämiset. Ohjeena oli tarvittaessa kohottaa niskaa ulkokädellä, ja etuosan ryhdistäytyessä pois lapojen päältä pyytää askelta pidentymään eteenpäin. Jonkin verran sain näitä kohotuksia tehdä, ja taisinpa vähän liikaakin tuijotella hevosen niskaa vahtiessani ettei muoto sukeltanut liian syväksi. Pääsääntöisesti Jussi kuitenkin pysyi korrektissa muodossa aika hyvin, ja mikä hienointa tuntuma ei ollut lainkaan raskas vaan sopivan kevyt ja pehmeä olematta silti millään lailla tyhjä. Kaikin puolin meno vaikutti ravissa oikein toimivalta ja hyvältä.

Tässä voisi hevosen niska olla vähän korkeammallakin. Mutta kuski istuu pystyssä!

Samoja voltteja vasta-asetuksilla tehtiin myös laukassa. Laukka nostettiin käynnistä uralla ennen volttia, ja voltin jälkeen palattiin ravin kautta käyntiin ennen nostoa seuraavalle voltille. Jussin oikea laukka oli jälleen vähän kankean oloista, mutta vasta-asetuksista oli tässäkin apua. Taidan usein jäädä oikeassa laukassa roikkumaan sisäohjaan aivan liikaa, mutta vasta-asetuksissa näin ei pääse käymään. Niin mukavaksi ei tuntuma tullut kuin ravissa, vaan jännitin kättä liikaa ja Jussi tietenkin "veti" takaisin. Kun sain kättä rentoutettua niin Jussikin tuntui paremmalta. Myötäasetuksiakin ehdittiin oikealle tehdä, ja niiden suhteen jäi vielä tunne että turpa ponnahtaa takaisin vasemmalle heti kun oikeasta ohjasta myötää. Ei ollut kuitenkaan nyt sellaista pään sivulta toiselle vispaamista kuin monesti aiemmin, ja laukka rullasi ihan hyvin ja mukavassa pyöreässä muodossa vaikkei kaikista vinouksista oltukaan päästy eroon.

Laukkavoltti vasta-asettaen.

Perinteinen kasaankäpertymisistunta...

Vasemmassa laukassa oli vasta-asetuksen kanssa luonnollisestikin enemmän tekemistä. Ulkopohje sai olla vahva jotta Jussi kääntyi voltille asetuksen ollessa ulos. Nyt taisi tulla myös vähän sitä pään vispausta puolelta toiselle kun asetus ei ihan rehellisesti pysynyt oikealla. Vielä olisi pitänyt saada myös painoa siirrettyä enemmän takaosalle, eli vähän pitkäksi ja etupainoiseksi meno tahtoi jäädä. Ope kehotti haeskelemaan puolipidätteillä "niiausta" takaosalle, ja etuosan kohotessa ja keventyessä ratsastamaan pohkeesta eteen liikettä isommaksi.

Vasen laukka.

Istunta pysyi paketissa kun istuin harjoitusravissa, mutta keventäessä pääsi leviämään.

Loppuraveissa päästettiin muotoa hieman pidemmäksi ja otettiin pari keskiravipätkää. Jussi pääsi nyt valahtamaan ehkä vähän liikaa "nenälleen" niin että pidätteitä ei ihan kuunneltu ja eteenratsastuksen jälkeen oli aina hieman hankala ottaa kiinni. Sinänsä ravi oli kyllä edelleen hyvän oloista, Jussi liikkui reippaasti ja elastisella askeleella selkäänsä käyttäen. Kokeiluni istua satulassa keskiravin aikana onnistui ihan hyvin, mikä kertoo siitä että ei ravi ihan kehnoa ollut. Itse asiassa keventäen keskiravi oli jopa hankalampi ratsastaa, sillä kevennyksen suhteen istunta oli vielä hukassa ja kenotin huonossa ryhdissä etukumarassa lonkat suljettuina.



Kokonaisuutena ei lainkaan hullumpaa menoa tänään! Tunnin alkupuolella ravissa Jussi oli suorastaan älyttömän hyvä, ja laukkatyöskentelykin oli mielestäni huomattavasti parempaa kuin parilla edellisellä kerralla. Jos tällaista menoa pystyttäisiin esittämään kisoissa niin kyllä kelpaisi. Fiilistelin myös sitä miten hyvin pystyin tänään harjoitusravissa istumaan. Kyllä vaan Jussillakin olisi selvästi paljon helpompi ratsastaa jos ei oma kroppa olisi aina niin jumissa. Tunnin jälkeen kyllä lonkat kertoivat että venymään oli tänään joutunut oikein urakalla, ja hyvä niin! Pitäisi varmaan päästä istumaan tunti tai pari koulusatulassa joka ikinen päivä niin ehkä alkaisi pahimmat jumit lonkista helpottaa.

Istuntaspesiaali

Helmikuussa sain Annelta ja Noralta oikein mieluisan väitöslahjan, nimittäin oman istuntatunnin Helin ohjauksessa. Nyt oli vihdoin sopiva ajankohta käydä lahja lunastamassa, ja niinpä sunnuntaiaamu alkoi treenituokiolla Sulon kanssa. Mentiin ensin kymmenisen minuuttia itsenäisesti verrytellen, ja sen jälkeen puoli tuntia open silmien alla enimmäkseen liinassa. Sulo oli tänään oikein mukavalla päällä, ja vaikutti ihan alusta alkaen kuuliaiselta ja hyvinkin rennolta.

Alkuhölkkäilyä.

Jalustimet nostettiin kaulalle koko treenin ajaksi, ja liinassa kävellessä sain ottaa aluksi vähän venytyksiä lonkkiin. Ohjeena oli avata jalat ulkokiertoon ja venyttää reidet irti satulasta, ja samalla viedä jalkoja ihan reilusti taakse. Eteenpäin sai nojailla, mutta siitä huolimatta en saanut jalkoja kovin taakse muuten kuin vetämällä selän hurjaan notkoon. Kun yritin pitää alaselän suorana niin jalat eivät juurikaan päässeet taaksepäin. Tällainen alkuvenyttely auttoi kuitenkin hieman aukaisemaan pahimpia jumeja, ja vastaavanlaista kannattaisi varmaan harrastaa muulloinkin tunneilla alku- ja välikäyntien aikana.

Jumilonkkien venytys.

Harjoitusravissa mentiin aluksi vähän pidemmällä ohjalla sekä hetken aikaa kokonaan ilman ohjia keskittyen hevoseen vaikuttamisen sijasta pelkkään istumiseen. Näin sainkin hartiat ja käsivarret aika mukavasti rentoutettua, ja koko ylävartalo tuntui tavallista rennommalta. Sitten vaan tarkkana ettei istunta ole etukumara tai ettei ylävartalo mene taaksepäin yliryhtiin vetäen alaselkää notkolle. Yllättäen sain kuin sainkin keskivartalon pidettyä aika hyvin kasassa niin että pysyin ihan napakkana pystyssä hetkellisiä herpaantumisia lukuunottamatta. Jalat toki olisivat saaneet venyä vielä pidemmiksi pitkin hevosen kylkiä sen sijaan että reidet pyrkivät koko ajan vähän nousemaan. Yksi sitkeistä virheistä tänään oli pään ja leuan kenotus eteenpäin, mikä tunnetusti on yksi tyyppivirheistäni. Kuten ope selitti, koko yläselkä vähän jännittyy jos leuan päästää putoamaan eteenpäin. Niskaa pystyyn ja leukaa taaksepäin korjaamalla tuntui koko istunta kohentuvan heti. Kun istuntaan löytyi näinkin luonteva tuntuma niin Sulokin liikkui oikein tyytyväisen oloisena ja venytteli kaulaa pitkälle eteen ja alaspäin. Tämä tietysti puolestaan auttoi kyydissä istumista kun hevonen ei kulkenut hirvimoodissa.

Ravihommia liinassa.

Kun otin ravissa ohjia paremmalle tuntumalle ja aloin enemmän vaikuttaa hevoseen niin ohjalla kuin pohkeellakin pääsi istuntaan tulemaan pieniä lisäjännitteitä, ja sen myötä tutut virheet koettivat puskea pintaan. Sitten piti vaan koettaa hakea samaa tunnetta kuin äsken pitkällä ohjalla ratsastaessa. Sain Sulon pidettyä edelleen ihan rennossa mielentilassa ja jännittymättä, mutta meno oli osittain jopa liiankin rauhallista sillä takajalat olisi pitänyt saada aktiivisemmin töihin paremman muodon löytämiseksi. Sulo tuntui olevan ihan siinä ja hilkulla että pyöristyy kunnolla ja rupeaa oikeasti toimimaan, mutta homma jäi vaiheeseen puutteellisen aktiivisuuden vuoksi. Tuntumakin olisi saanut olla vielä tasaisempi etenkin ulkoa, ja ope sai useaan otteeseen käskeä ottamaan lyhyemmät ohjat.

Laukassa istuminen oli yllättäen melkeinpä vaikeampaa kuin ravissa. Laukka tuntui kippaavaan joka askeleella eteenpäin, ja jännityin aluksi puristamaan reisillä ihan liikaa. Vähitellen sain laukassakin itseäni pystympään ja rennommin satulaan sekä tunnetta "takaosan päällä istumisesta". Sulo tarjoili pyöreää muotoa mutta olisi tarvinnut vielä tasaisempaa ja samalla rennompaa tuntumaa. Huomasin että hevosen hakeutuessa tuntumaa kohti vähänkään voimakkaammin alkoivat käsivarret, olkapäät ja koko yläkroppa hieman jännittyä ja istunta mennä kasaan, enkä saanut säilytettyä samanlaista rentoa ryhdikkyyttä kuin ilman tuntumaa mennessä. Siinä missä istunnan tuen tulisi lähteä vatsalihaksista minä siis jännitän virheellisesti yläkroppaani. Sulohan ei todellakaan edes vetänyt tai roikkunut ohjalla raskaana, vaan hakeutui nätisti tuntumalle niin kuin pitääkin.

Laukassa mentiin välillä pyöreänäkin. Tässä en nojaile eteen mutta taidan kiertää ylävartaloa liikaa vasemmalle.

Lopuksi mentiin vielä pieni tovi ravissa ilman liinaa ja haeskellen sekä istuntaa että hevosen muotoa kohdilleen. Sulo oli mukavan rento ja pyrki venyttämään eteen ja alaspäin. Asetuksilla ja pohkeesta tuntumaa kohti ratsastamalla löytyi jonkinlaista pyöreyttäkin, mutta vielä olisi kaivattu lisää energiaa takaosaan ja ulko-ohjalle parempaa tukea. Ihan mukava fiilis kuitenkin oli kun pystyin istumaan kohtuullisen asiallisesti ja hevonen oli rento ja tyytyväinen. Tässä olisi jo ihan hyvät lähtökohdat ratsastamiselle. Istuntapalikat löytyivät siis tänään ihan mukavalle mallille (ainakin jos verrataan siihen millaista meno yleensä on varsinkin tässä satulassa), mutta haasteena on säilyttää istunta ruodussa myös siinä vaiheessa kun alan vaikuttaa hevoseen pelkän mukana istumisen sijaan. Mukava kuitenkin huomata ettei se istuminen nyt täysin mahdotonta ole vaikka pinnistelyä ja keskittymistä vaatiikin. Hyvää palautetta tuli myös Sulolta, jonka olemus kertoi että oikein (tai siis vähän vähemmän väärin) istuva ratsastaja oli sille miellyttävämpi kantaa. Toivottavasti onnistun soveltamaan tämän mainion harjoitustuokion oppeja myös jatkossa!



Kiitokset Annelle kuvista ja videoista!