Mihin se liike taas katosi?

Seuramme toiset ja viimeiset koulukisat tälle keväälle päästiin menemään ulkokentällä. Nämä olivatkin minulle ensimmäiset ulkokisat Jussin kanssa. Luokkamme oli Helppo B:0, ja tavoitteena oli tehdä vähintään yhtä hyvä suoritus kuin viime kisoissa, mieluiten vielä korrektimmassa muodossa ja vähemmän kuolaimen alla. Jussi meni alle yhden radan helpommassa luokassa ja näytti kovin laiskalta ja hitaalta tänään. Niinpä olin varautunut siihen että verryttelyssä se olisi heräteltävä liikkumaan reippaasti eteen.

Verryttely ratsastettiin maneesissa, ja varasin aikaa ihan reilusti niin että ehdin ensin venytellä alkukäynnin aikana omat lonkkani ja sen jälkeen ratsastaa Jussin liikkeen toimivaksi. Jussilla ei todellakaan ollut mikään kaikista reippain päivä, mutta verryttelyn aikana se ei kuitenkaan varsinaisesti juminut. Silti taisi päästä käymään niin että sorruin liialliseen liikkeen ylläpitämiseen pohjeavuilla ja raipalla sen sijaan että hevonen olisi itse pyrkinyt eteen. Tavoitteeni oli avata liikettä ratsastamalla niin ravissa kuin laukassakin reippaasti eteen askelta pidentäen ja antaa Jussin aluksi mennä pidemmässä muodossa. Suunnitelma vaikutti toimivan ihan hyvin, sillä alun töksöttävä ravi pehmeni verryttelyn myötä joustavan ja letkeän oloiseksi liikkeeksi jossa oli helppo istua. Muotokin pysyi aika ryhdikkäänä ja lyhyenä, vaikkakin painui usein liian syväksi. Vasen laukka rullasi oikein mukavan oloisesti. Kohtalokkaaksi virheeksi taisi vaan koitua se että hämäännyin Jussin liikkuessa "ihan mukavasti" kuvittelemaan että homma toimii. Mitä sen sijaan olisi tarvittu olisi ollut todellinen herkistäminen pohjeavuille ja hevosen herättely esimerkiksi nopeilla siirtymillä sen sijaan että puksuteltiin mukavuusalueellamme samassa askellajissa.

Edellisen ratsukon aloittaessa vuoronsa siirryimme kentän päätyyn odottelualueelle. Tilaa oli tässä vain hyvin kapea kaistale jossa ei paljon eteen mahtunut ratsastamaan, vaan hissuteltiin miniravia ja jumittiin käynnissä. Tämä odotteluaika varmasti tappoi Jussilta viimeisenkin eteenpäinpyrkimyksen, ja raippakaan ei enää tällä valmistautumisalueella ollut mukana. Kun sitten päästiin radalle valmistautumaan suoritukseen tuntui Jussi hyytyvän niille sijoilleen ja tiesin mitä tuleman piti. Ennen lähtömerkkiä yritin vielä herätellä Jussia eteen pienellä laukkapätkällä sekä kevyttä ravia eteen ratsastamalla. Jussi jäi kuitenkin pahasti pohkeen taakse, ja muotokin valahti edestä pitkäksi ja matalaksi pilkkimiseksi. Eipä siinä muu auttanut kuin aloittaa suoritus näistä lähtökohdista, vaikka edessä oleva urakka puskea hevonen radan läpi tuntui lähes toivottomalta.

Koko suoritustamme leimasi siis alusta loppuun liikkumisen nihkeys ja hitaus pohkeelle. Keskiraveja ei Jussilta irronnut pätkän vertaa, vaan ainoa reaktio pohkeeseen oli hännän huiskinta. Ravivoltit ja kolmikaarisen kiemuran sain ratsastettua teiden puolesta ihan huolellisesti, mutta ravista puuttui kaikki aktiivisuus ja lennokkuus ja hevonen pilkki matalalla kaulalla kuolaimen alla. Kolmen askeleen käyntisiirtymisen jälkeen jouduin käyttämään kannusta aika reilusti ennen kuin sain Jussin viiveellä takaisin raviin.

"Keskiravi" eli askel ei pitene mihinkään suuntaan. Mutta huomatkaa istunta!

Kuvissa näyttää ihan kivalta kun ei näy miten hitaasti mennään.

Keskikäynnissä Jussi painui jos mahdollista vieläkin matalammaksi ja niskasta linkkuun, ja pelkäsin etten saisi sitä käynnistä enää mitenkään nostamaan laukkaa. Laukka kuitenkin nousi, vaikkakin hieman hitaasti ja tahmeasti. Oikeassa laukassa puskeminen jatkui, ja keskilaukkalävistäjälle ei juuri saatu askeleeseen eroa. Peruutuksessa mentiin vinoon ja sen jälkeen raviin päästiin vasta monen käyntiaskeleen kautta. Vasen laukka oli kenties ohjelman paras osuus, Jussi liikkui ehkä aavistuksen sujuvammin eteen ja itseäni helpotti tieto siitä että ohjelma olisi pian päätöksessä. Viimeiseen keskilaukkaan sain Jussin reagoimaan hieman eteen, ja saatiin tästä lävistäjästä jo peräti kuutonen. Lopputervehdykseen ravattiin vähän reippaammin, mutta Jussi yritti kovasti ennakoida pysähdystä ja pysähtyi lopulta vinoon. Selvittiinhän sitä taas tämäkin urakka läpi, mutta ei voi sanoa että radalla olosta olisi tänään päässyt nauttimaan.

Käynnissä pilkittiin kuolaimen alla (kuten suurin osa ohjelmasta muutenkin).

Vasen laukka oli radan parasta antia.

Lopputervehdykseen tultiin aavistuksen sujuvammassa ravissa.

Kyllä tämä vaan oli varsin onneton suoritus, ja huomattava notkahdus verrattuna viime kisojen rataan. Pisteitä saimme 59,6 %:n edestä, ja tuomarin palaute koski lähinnä sitä että liikkumiseen olisi tarvittu paljon lisää energisyyttä, irtonaisuutta ja venyvyyttä. Siinäpä se tiivistettynä olikin mikä tänään oli pielessä. Tällaisia ongelmiahan meillä on Jussin kanssa kisoissa perinteisesti ollut, ja oikeastaan olemme menneet kautta aikain vain kaksi sellaista rataa joissa Jussi on liikkunut hyvin ja olen voinut olla menoon tyytyväinen. Näitä hyytymisiä on sitten puolestaan nähty huomattavasti useammin, mutta ehdin turhan optimistisesti ajatella että pahimmista jumittumisista olisi Jussin kanssa päästy jo yli. Petollista on se että verryttelyssä Jussi tuntuu menevän ihan hyvin ja jumittamatta, mutta kaikki liike katoaa ja pohkeeseen reagointi lakkaa sillä hetkellä kun siirrymme kisaradalle. Ensi kerralla on ehdottomasti kokeiltava jotain muuta verryttelytaktiikkaa kuin perinteistä "tämähän menee ihan kivasti, puksutellaan nyt vaan leppoisasti kaula kaarella ympyröitä". Jotain millä saisi Jussin oikein säpäkäksi ja vähän "kuumumaan", jos sellainen nyt mitenkään on mahdollista tällaisen perusluonteeltaan hyvin rauhallisen hevosen kanssa. Ehdottomasti ainakin suoraan radalle aktivointitehtävistä ilman mitään käyntijumimisia juuri sitä ennen. Ope ehdotti herättelytehtäviksi laukannostoja suoraan peruutuksista ja muutoinkin nopeita siirtymisiä askellajista toiseen. Laitetaan siis nämä muistiin ensi kertaa varten. Harmillista että kisat meni tällä kertaa näin kehnosti, mutta nyt ei kannata liikaa jäädä siinä harmituksessa vellomaan vaan ottaa opiksi ja suunnata katse kohti tulevia koitoksia.




Noralle kiitos videosta!