Kokoa takaosalle, älä aja

Keskiviikon tunnilla pääsin menemään Peralla vielä viimeisen estetreenin ennen ensi viikon kisoja. Peralla oli tänään tuijottelupäivä, eli pieniä vihreitä miehiä näkyi vähän joka kulmalla ja ainakin maassa oleva narukasa oli tosi epäilyttävä. Pururadallakin taisi näkyä jotain kovin jännittävää, sillä lyhyellä sivulla ravatessamme Pera teki sellaisen sivuloikan että ehdin jo ihan säikähtää. Alkuverryttelyt ravissa ja laukassa mentiin aika lyhyesti, eikä tuijottelu ja säpsyily juuri helpottanut niiden aikana. Hevosen keskittyminen oli täysin jossain muualla kuin ratsastajassa. Kisoissahan tuijoteltavaa on tarjolla vielä paljon enemmän, joten ei tämä sen puoleen kauhean lupaavalta vaikuta.

Esteet eivät Peraa onneksi huoleta yhtä paljon kuin ulkomaailman tapahtumat, joten päivän erikoisesteet eivät tuottaneet ongelmia. Aloitimmekin tutustumalla valkoiseen lankkuesteeseen. Pera oli tässä vaiheessa vielä kovin hidas ja pohkeen takana, mutta matalan lankun yli se toki meni ihan nätisti. Seuraava verryttelyeste oli tavallinen pysty oikeassa laukassa, ja tahmailu sen kuin jatkui. Ope kehotti kiinnittämään huomiota hevosen suoruuteen estettä edeltävässä kaarteessa, ja tämä olikin hyvä vinkki sillä kun sain Peran kaulaa ja koko etuosaa suoremmaksi parani laukan sujuvuus ja ponnistuspaikan löytäminenkin kävi helpommaksi. Kyllä suoruus on esteillä vähintään yhtä tärkeää kuin koulutunnilla, vaikka vauhdin ja jännityksen keskellä tällainen seikka pääseekin välillä unohtumaan.

Seuraavaksi hypättiin päivän toinen erikoiseste eli punavalkea noppamuuri, jolta matka jatkui 19,2 metrin suoralla linjalla pystylle. Viisi askelta oli tähän väliin tavoiteaskelmäärä. Pera ei pahemmin noppaestettä ihmetellyt, mutta hyppy oli niin pieni ja laukka vielä velttoa että väli uhkasi näillä estekorkeuksilla jäädä pitkäksi. Viidellä laukalla mentiin, mutta aika voimakkaasti jouduin tuuppaamaan eteen.

Ratapiirroksesta kiitos Annelle.

Sitten vuorossa olikin päivän rata, ensimmäisellä kierroksella noin 60 cm korkeudella. Evästyksenä oli pitää kaula suorana ja etuosa lyhyenä ja ryhdikkäänä. Pera lähti edelleen laiskasti liikkeelle, ja kahdella ensimmäisellä esteellä hypyt menivät vähän pohjaan ja olivat lötköjä. Kolmannen esteen kohdalla Pera heräsi, ja alkoi mennä paremmin pohkeesta eteen. Lankkuesteelle sain tuotua järkevällä eteenratsastuksella hyvään ponnistuspaikkaan, mutta noppaestettä kohti lähdin tuuppaamaan ja ajamaan liikaa sekä ennakoimaan ylävartalolla eteen. Pera jarrutti ja otti esteen eteen miniaskeleen, mutta virheestäni huolimatta se ei onneksi kieltänyt. Pikkuhypyn jälkeen oli viiteen askeleeseen taas venymistä, ja maltillinen kuusi laukkaa olisi voinut olla tähän tilanteeseen ehkä järkevämpi ja turvallisempi ratkaisu.

Tahmeanpuoleisen alkutunnin jälkeen jännitti lähteä hyppäämään rataa korkeampana, vaikka vain pari estettä oli noin 75 cm korkeudessa ja suurin osa sen alle. Patistelin Peraa tomerammin liikkelle, ja nyt se ottikin asian tosissaan ja lähti laukkaamaan ihan hyvällä energialla. Kahdelle ensimmäiselle esteelle saatiin todella hyvät, ryhdikkäät lähestymiset ja sujuvat hypyt. Kolmosella homma levisi, sillä paikka jäi huonoksi enkä tehnyt oikein mitään ratkaisua. Pera oli niin sujuvasti menossa että se ponkaisi hypyn empimättä kaukaa, ja kun en kunnolla ehtinyt hyppyyn mukaan niin horjahdin alastulossa ihan reilusti eteenpäin. Keräilin kaarteessa itseni takaisin tasapainoon, ja virheellisesti ajattelin että nyt sitten hypätään seuraavakin este kaukaa ja lähdin näin ollen aivan pöljästi ajamaan Peraa lankkuestettä kohti. Pera otti esteen eteen viime hetkellä hätäisen pikkuaskeleen, mutta pelasti tilanteen menemällä kuitenkin yli. Näin älyttömästä ajamisesta se olisi hyvinkin voinut ottaa kiellon, mutta antoi tällä kertaa virheen anteeksi. Tämän sähläyksen jälkeen ope komensi ensin ympyrälle lyhentämään ja kokoamaan hevosta hyvään tasapainoiseen laukkaan ennen kuin saatiin jatkaa noppaesteelle. Nopalle tuli nyt isompi hyppy ja laukkakin sujui eteen jo isommilla vaihteilla, ja niinpä nopan jälkeen olisi pitänyt saada nopeampi kiinniotto. Hieman ahdasta tuli viidellä laukalla, mutta ei kuitenkaan ajauduttu toivottoman pohjaan ja niinpä pääsimme ihan ketterästi myös linjan viimeisen esteen eli 75-senttisen pystyn yli.

Lopuksi uusittiin vielä lankku sekä suhteutettu linja. Ensin haettiin laukka kuntoon, eli herättelin Peraa vähän raipalla ja kun moottori käynnistyi niin energia koottiin takaosalle etuosan pysyessä kevyenä ja ylhäällä. Tällä laukalla päästiin lankulle oikein hyvin, ja korjasin nyt edelliskierroksen virheeni eli en ajanut vaan ratsastin esteelle maltilla. Suhteutetulla linjalla laukka sujui taas niin isosti eteen että hetken ajan hirvitti miten mahdutaan viidellä askeleella, mutta vaikka turhan lähelle mentiinkin niin jälkimmäinen este ylittyi sujuvasti. Jos olisi tultu kovin pitkänä ja etupainoisena olisi tilanne voinut olla toinen, mutta nyt laukka oli siinä määrin takaosalla että ahtaampi ponnistuspaikka ei koitunut Peralle ongelmaksi.



Hyppääminen sujui mielestäni kokonaisuudessaan paremmin kuin sunnuntaina, vaikka tälläkin kertaa jännitin ja panikoin liikaa ja tästä johtuen sorruin muutamaan tyhmään virheeseen. Onneksi Pera jaksoi paikkailla virheitäni näin kärsivällisesti, eikä rokottanut niistä kielloilla. Jälleen kerran tuli selväksi että Peran kanssa avaintekijöitä onnistuneeseen hyppäämiseen ovat 1) riittävä laukan energia pohkeen edessä (tämä ei kisoissa tule varmasti olemaan ongelma), 2) suoruus ja 3) laukan kokoaminen edestä taakse niin että etuosa pysyy lyhyenä ja ryhdikkäänä. Kun nämä asiat on kunnossa niin ponnistuspaikat kyllä löytyvät kuin itsestään ja hyppääminen sujuu. Ope muistutteli että silloin kun esteet eivät ole enää aivan minikokoisia pitää Peralle jäädä tarpeeksi tilaa nousta hyppyyn, eli ei voida posottaa pitkänä ja etupainoisena esteen juureen. Nyt on ainakin selkeänä mielessä millaiselta menon kuuluisi tuntua, sillä Peran herättyä liikkumaan esitimme pätkittäin oikein hyvääkin menoa. Haasteena on saada pakka pysymään kasassa koko radan ajan niin ettei väliin tulisi niitä kämmejä ja kehnompia lähestymisiä.