tiistai 27. toukokuuta 2014

Tehoannos väistöjä

Tiistain koulutunnille veikkailin ratsuksi Puppea, jonka olisin saanut viime viikolla ellei oltaisi vaihdettu koulutreeniä maastoiluun. Puppe sieltä sitten tulikin, ja oli ihan kivaa ja mielenkiintoista päästä pitkästä aikaa tämän hevosen selkään.

Tavalliseen tapaan verryteltiin ensin kaikissa askellajeissa molempiin suuntiin. Puppe liikkui aika pitkänä ja matalana, ja etuosa oli kovin raskaan oloinen. Varsinkin oikealla ohjalla oli koko ajan vetokilpa menossa, sillä Puppe olisi tahtonut kulkea nokka vasemmalla. Välillä ravi tahmasi, ja välillä Puppe taas lähti kipittämään ihan reipasta kyytiä. Ravin sujuessa eteen en kuitenkaan saanut Puppeen yhtään sen parempaa otetta, vaan se mennä puksutti kuuntelematta mitään puolipidätteitä. Ravissa ei siis ollut kuin kaksi vaihdetta, tahmailu tai jyrääminen. Kun aloin tosissani hakea keulaa ylös alkoi tulla vähän parempiakin pätkiä jolloin Puppe jopa kuunteli ja pehmeni. Vasemmalle mentiin vaan toivottoman ylitaipuneena, ja oikealla ohjalla oli turhan voimakas "tuki". Suoruutta olisi siis pitänyt työstää enemmän.

Vasemmassa laukassa jatkui tahmailu ja vetokilpailu ohjalla. Laukka olisi pitänyt saada rullaamaan paljon energisemmin, ja puskin aika hurjasti pohkeella mutta raippaa en pukkien pelossa tohtinut käyttää kuin hyvin kevyesti. Tuli aika hiki kun yritin saada Puppea liikkumaan. Myös oikeassa laukassa jumitettiin aluksi, ja lisäksi Puppe viskeli päätään aika paljon. Ope kommentoi että pään viskely oli merkki liian laiskasta ja lötköstä liikkumisesta. Lopulta onnistuin olemaan niin ponteva että sain Pupen hereille. Kun Puppe oli vihdoin havahtunut horroksestaan alkoi se sujua eteen oikein kivasti eikä tarvinnut enää puskea. Tässä laukassa pyöreyttäkin alkoi löytyä hyvin, ja sain vihdoin asetuksen oikealta läpi ja myötäyksen oikealle ohjalle. Muoto olisi kyllä saanut olla ryhdikkäämpi, eli mentiin aika matalana ja pitkänä, mutta ei Puppe aivan täysin etupainoinen voinut olla sillä niin näppärästi ja pehmeästi se siirtyi suoraan laukasta käyntiin.

Tänään harjoiteltavana tehtävänä olivat pohkeenväistöt. Näitä mentiinkin varsin haastavalla kuviolla, eli kokonaiset lävistäjät väistöä molempiin suuntiin, ja kun käytössä oli vain puolikas maneesi niin väistöjen piti olla melko jyrkkiä päästäksemme koko kentän halki ennen päätyä. Etukäteen epäilin kovasti ettemme Pupen kanssa onnistuisi millään esittämään riittävän jyrkkää väistölävistäjää. Aloitettiin onneksi käynnissä. Puppe mateli taas pohkeen takana, mutta lähti kuitenkin väistämään kohtuullisen kuuliaisesti. Etuosa meinasi välillä vähän karata ja takaosa jäädä jälkeen, joten väistöihin tuli kiemurtelua. Päästiin kuitenkin väistämään riittävällä poikituksella niin että ehdittiin uralle ennen kulmaa. Jossain vaiheessa Puppe tuntui ikään kuin hoksaavan homman idean (tai ehkä se hoksaaja olin minä), ja oikean pohkeen väistö lähti sujumaan tosi nätisti. Enää ei ollut vastustelua, vaan pystyin pitämään tuntuman rentona ja pehmeänä ja väistättävä pohje antoi rentoja merkkejä joihin Puppe reagoi sujuvasti sivulle. Onnistuinpa myös istumaan keskellä satulaa, mikä tietenkin oli edellytys toimivalle väistölle. Vasemman pohkeen väistö ei valitettavasti toiminut yhtä hyvin, ja suurin syy tähän lienee se etten osannut istua tähän suuntaan suorassa vaan kierryin kropasta ja paino putosi minne sattuu. Kyllä Puppe tähänkin suuntaan väisti sen mitä pystyi, mutta meno ei ollut niin helppoa ja rentoa.

Myös ravissa oikean pohkeen väistö oli helpompi. Ravissa kuitenkin vänkkyröin itseni taas vinoon ja aloin pusertaa, joten molemmat väistöt olivat nihkeämpiä kuin käynnissä ja aluksi mentiinkin pelkkää kylkimyyryä. Väistäessä ravin tahti hiipui lähes olemattomiin, sillä niin kovasti hidastin Puppea omalla jännittymiselläni. Oikean pohkeen väistöä saatiin lopulta tehtyä joku semionnistunut lävistäjä jolla ehdittin uralle asti ja otettiin korrekteja ristiaskeleitakin, mutta vasenta pohjetta väistäessä etuosa karkaili liikaa ja ikinä ei päästy väistämään tarpeeksi jyrkästi vaan jouduttiin oikaisemaan kulma. Kun tunti läheni loppuaan ja jatkettiin uraa pitkin loppuverrytellen alkoi Puppe liikkua ravissa yllättävänkin kivasti. Etuosa oli nyt vähän kevyempi ja pehmeäpi kuin alkutunnista, ja muoto melko tasaisen pyöreä vaikkakin edelleen aika matala. Aktivoin vielä raviin vähän lisää energiaa, ja annoin lopuksi Pupen venyttää eteen ja alas. Kivalta ja sujuvalta tuntui meno, ja opekin kommentoi että näyttää hyvältä.

Ihan positiiviset fiilikset jäi tästä Puppe-tunnista. Käyntiväistö lähti sujumaan niin hyvin että harvemmin väistöissä saan tällaista tunnetta, ja oikeassa laukassa ja lopputunnin raveissa löytyi Pupen kanssa yhteinen sävel sen verran hyvin että pakko olla niihin hetkiin tyytyväinen. Tämä oli kolmas kertani Pupella, ja uskoisin että tähänastisista paras. Puppe on ihan hauska polle kunhan sen kanssa pääsee vähänkään samalle aaltopituudelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti