Olin poikkeuksellisesti tunnilla myös lauantaina, ja tämä olikin hyvä sauma ylimääräiselle tunnille sillä ryhmässä oli tänään vain kuusi ratsastajaa ja lämpimän päivän virkistykseksi käytiin lopputunnista pienellä uimareissulla. Ratsuksi sain pitkästä aikaa Loren. Lorella tulee mentyä sen verran harvoin että ehdin aina unohtaa kuinka mukava hevonen se onkaan ratsastaa.
Aloitimme paahteisella kentällä noin 40 minuutin kouluratsastustuokiolla. Ensimmäisenä tehtävänä oli ratsastaa käynnissä lävistäjiä kahdeksikkona ja tehdä lävistäjillä muutaman askeleen väistöpätkiä sekä väliin suoristukset. Loren käynti oli aluksi vähän lyhyttä ja jännittynyttä, mutta väistöihin se lähti oikein kuuliaisesti. Aluksi jouduin hieman tarkistamaan apujeni volyymia ja pehmeyttä etenkin pidätteiden osalta, sillä Lore kyllä kuunteli hyvin pieniäkin merkkejä ja jännittyi heti jos otin väistössä ohjalla liian voimakkaan pidätteen. Niinä hetkinä kun väistö tuntui nihkeältä ei ratkaisu todellakaan ollut apujen voimistaminen vaan pikemminkin niiden keventäminen ja oman painopisteen korjaus. Oikean pohkeen väistö onnistuikin oikein mukavasti kun pidin käden tarpeeksi pehmeänä ja pidätteet kevyinä. Tällöin Lorekin pysyi rentona ja väisti tasaisesti ja näppärästi.Vasemman pohkeen väistössä meinasi tulla enemmän kiemurtelua ja jännittymisiä, sillä en tähän suuntaan hallinnut omaa kroppaani kovin hyvin vaan kierryin tutulle mutkalle.
Ravissa jatkettiin lävistäjäkuviota, mutta jätettiin väistöt pois ja tehtiin sen sijaan temponvaihteluita ratsastaen lävistäjillä ravia eteen ja kiinni. Aika pian istuin harjoitusraviin, sillä tätä kautta sain hevoseen jotenkin toimivamman kontaktin, eikä Loren ravi tuntunut hullummalta istua. Kulmissa ja päätyyn tehtävillä ympyröillä taivuttelemalla löytyi hieman pyöreämpääkin fiilistä, ja meno oli ihan rennon ja tasaisen oloista. Lävistäjillä en saanut rentoutta säilymään riittävän hyvin, vaan lähtiessäni ratsastamaan eteen Lore jännittyi ja nosti pään ylös. Ope neuvoi tekemään eteenratsastukset ihan rauhallisesti ja vähitellen askel askeleelta pidentäen. Tämä sitten johti siihen että aloin ratsastaa liiankin varovaisesti, eikä raviin tullut lävistäjillä juuri eroa. Lopulta saatiin joku vähän selkeämpi temponlisäys ja kiinniotto, mutta siihen rentouteen ja pehmeyteen jäi vielä parantamisen varaa.
Otettiin vielä pienet pätkät laukkaa molempiin suuntiin. En ehtinyt päästä ihan sinuiksi Loren laukan kanssa, vaan istuntani jäi liian epävakaaksi ja tuntumaan liikaa jännitystä. Meno oli siis aika etupainoista keikkumista. Laukan jälkeen Lore tuntui kuitenkin ravissa ja käynnissä tosi pehmeältä ja mukavalta, joten pieni houkutus olisi ollut päästä hommaa jatkamaankin. Tässä vaiheessa oli kuitenkin aika jättää kentällä hikoilu sikseen, eli riisuttiin niin satulat kuin omat jalkineetkin ja lähdettiin lammelle polskuttelemaan. Kuten olin arvannut Loren selkä oli aika kammottava istuttava ilman satulaa, mutta pelkästään käynnissä edetessä tämän vielä kesti. Lammelle päästyämme Lorea ei tarvinnut kahdesti käskeä, vaan se kahlasi korvat hörössä veteen reippaalla askeleella ja innostui kuopimaan ja loiskimaan vettä ihan kunnolla. Lammen syvimpään osaankin Lore meni ihan mielellään, tosin se taisi syvänteessäkin ulottua pohjaan niin ettei joutunut ottamaan yhtään uintiaskelta. Itse kastuin polviin asti. Ehdittiin pulikoida lampea ympäri muutamia kierroksia ennen kuin oli tallille paluun aika. Kiva uittoreissu ehdottomasti kruunasi tämän ihanan kesäisen lauantaipäivän, ja olo oli pitkään tunnin jälkeen kuin kymmenvuotiaalla heppahullulla. Lorekin vaikutti olevan lammessa virkistäytymisestä mielissään. Aina ei tarvitse niin ryppyotsaisesti treenata ja treenata, vaan voi ihan vain pitää hauskaa yhdessä hevosen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti