tiistai 6. toukokuuta 2014

Voihan plääh

Tiistain tunnilla jatkettiin Sulon kanssa koulutreenin parissa. Hyödynsin jälleen alkukäynnit venyttelemällä satulassa lonkkia mahdollisimman huolellisesti. Jotain apua tästä pienestä jumpasta ehkä oli, mutta olin silti enemmän jumissa kuin vielä viikko sitten. Niinpä tunti alkoi istunnan kanssa taistellen. Kun lonkista oli paras liikkuvuus taas kadonnut niin en saanut lantiota oikeaan asentoon ja keskivartaloa korrektisti käyttöön, mikä hankaloitti menoa etenkin kevyessä ravissa. Istunnan vaikeudet heijastuivat tietenkin tuntumaan, jota en ravissa saanut riittävän tasaiseksi ja pehmeäksi. Sulo ravasi enimmäkseen hirvimoodissa, mutta rentoutui kuitenkin aina silloin kun syötin sille hieman enemmän ohjaa eteenpäin. Ravi oli turhan lötköä eli Sulo liikkui säästöliekillä pitkällä ja matalalla askeleella. Pohjetta sai käyttää ihan napakasti liikkeen herättelyyn. Oikeaan kierrokseen ympyrällä ravatessa alkoi lopulta löytyä ihan oikeaa ideaa asetuksesta, ulko-ohjan tuesta ja liikkumisesta kohti tuntumaa, ja Sulo alkoi rentoutua ja pyöristyä. Tämä kiva pätkä kuitenkin katkesi siihen kun vaihdettiin suunta vasemmalle, ja oma vinouteni pääsi jälleen valloilleen.

Istunta oli ongelma myös laukassa. Pakostakin tunnuin kippaantuvan etukumaraan, ja koko ratsukko oli vähän kaatumassa nenälleen. Myös laukkaa sai pohkeella aktivoida, ja kun takajalkoihin löytyi hieman lisäenergiaa alkoi muoto parantua edestä. Tuntumaongelmat kuitenkin jatkuivat. En saanut käsiä rentoutettua ihan täysin, vaan jäin jännittämään varsinkin oikeaa kättä asetuksen ollessa oikealle vähän kankeaa. Niin asetus kuin muotokin jäivät laukassa keskeneräisiksi, vaikkakin parempia pätkiä väläyteltiin. Ehkä yritin liiaksi korjata kaikkea kerralla sen sijaan että olisin keskittynyt kunnolla esimerkiksi tasaiseen ja rentoon tuntumaan. Oikea laukka oli vasenta toimivampaa, sillä vasemmalle mennessä päästin oman painon valahtamaan vasemmalle niin reilusti että hevonen alkoi kaatua kylkimyyryä sisäänpäin. Laukkaverryttelyn jälkeen siirryttiin käyntiin, ja kun annoin Sulolle hieman pidempää ohjaa venytti se kaulaa tuntumalla pyöreäksi. Tästä oli hyvä lähteä hieman työstämään asetuksia ja taivutuksia käynnissä, ja otinpa vielä pätkän harjoitusraviakin. En tiedä mikä loksahti kohdilleen, mutta vihdoin Sulo tuntui liikkuvan rentona ja pehmeästi tuntumalla. Harmi vaan että tämän jälkeen otettiin pitkähkö käyntitauko, ja se ote mikä touhuun oli puolivahingossa löytynyt pääsi tyystin katoamaan.

Lopputunti treenailtiin pohkeenväistöjä. Väistöä ratsastettiin pitkän sivun alusta pituushalkaisijalle, ensin muutama kierros käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Sulo oli taas lötkössä hirvimoodissa ja itse tuskailin istunnan ja etenkin tuntuman kanssa, joten hankaliahan ne väistöt oli näistä lähtökohdista. Käynnissä Sulo väisti lopulta ihan hyvällä poikituksella kun aloin vaatia väistöä tarpeeksi selkeästi, mutta väistön tempo jäi vielä liian hitaaksi matelemiseksi. Ope huomautti että jarrutan väistössä istunnalla tosi paljon istumalla liikettä vastaan, ja ihan tottahan se on. Jäntevä liikkeen mukana istuminen tahtoo olla vaikeaa jo ihan suoraan ratsastaessakin, saati sitten siinä vaiheessa kun hevosen pitäisi liikkua sivuttain. Tämän päivän "oivallus" oli siis se että en väistöissä osaa istua tippaakaan liikettä mukaillen vaan jännityn tönköksi jarrupalaksi. Ravissa väistöt jäivät hyvin loiviksi ja mentiin melkoista kylkimyyryä. Oikean pohkeen väistöissä saatiin sentään joitain parempia pätkiä mukaan, mutta vasenta pohjetta väistättäessä istuin taas niin kierossa paino vasemmalla että koko väistöyritys oli tuhoontuomittu. Ope muistutteli katsomaan paremmin eteenpäin (/sivullepäin) väistön suuntaan sen sijaan että katse lukkiutuu ihmettelemään hevosen niskaa (joka ei todellakaan ollut pyöreä). Väistättävä pohje meni tuttuun tapaansa liian taakse, ja takaosan siirtoa tehostamassa olisi voinut olla raippa jota ei minulla nyt kädessä ollut. Pääasiallinen ongelma väistöissä taisi kuitenkin löytyä (oman vinouden ja jäykkyyden lisäksi) huonosti toimivista ulkoavuista, jotka eivät pystyneet tarpeeksi kontrolloimaan etuosan liikettä.

Tunti loppui aika pahasti kesken ennen kuin vasemman pohkeen väistämisessä päästiin puusta pitkään, mutta tiedä häntä olisiko väistö onnistunut sen paremmin vaikka olisi hinkattu kuinka kauan. Hieman matalat fiilikset jäi tästä tunnista, sillä oltiin Sulon kanssa taas perusasetelmissa eikä löytynyt lähellekään samaa tunnetta istuntaan ja sitä myötä hevoseen vaikuttamiseen kuin viime viikolla. Kuten ope huomautti, osaan kyllä periaatteessa istua hyvin mutta se vaatii sen että useampi palanen loksahtaa samanaikaisesti paikoilleen. Tällä kertaa ei oikein loksahtanut, ja näin ollen ei mikään muukaan sujunut kovin hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti