Mukavaa ratahyppelyä

Keskiviikon tunnilla jatkettiin esteiden parissa kisaratsuksi kaavaillun Peran kanssa. Tänään päästiinkin hyppelemään ratatehtäviä. Mentiin melko lyhyesti ravi- ja laukkaverryttelyt, ja verryttelyhyppynä tultiin oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaen ensin ristikkoa ja sitten pientä pystyä. Pera oli aika hitaan oloinen tänään, ja tunnin alku meni eteen patistellessa. Verryttelyesteellekin tultiin vähän lötkössä laukassa ja melko lähelle, eikä näin laiskoissa hypyissä laukka vaihtunut. Vasta neljännellä yrityksellä este ylittyi siinä määrin terävämmin että vaihtokin saatiin mukaan. Jokaisessa hypyssä oli havaittavissa oikealle lavalle tunkemista, eli vinossa oltiin ihan alusta alkaen.

Hypättiin yksittäisenä tehtävänä seuraavaksi pitkä kaareva linja pystyltä okserille (2-3). Peran tahmailu jatkui, ja ensimmäisellä kierroksella otimme tähän määrittelemättömän pituiseen väliin kymmenen askelta. Toisella kierroksella mentiin yhdeksällä vähän tuupaten, ja okseri ylittyi tällä askelmäärällä paremmasta ponnistuspaikasta. Ennen rataa tultiin vielä kahteen kertaan neljän askeleen (16,5 m) suhteutettu väli lävistäjällä. Ensimmäiselle esteelle mentiin ihan juureen, ja väli möngittiin viidellä askeleella. Luulin että Pera olisi jättänyt viimeisen miniaskeleen pois, ja niinpä en hypännyt ihan samassa tahdissa hevosen kanssa. Toisella yrityksellä ratsastin rohkeammin eteen heti ensimmäisen esteen jälkeen, ja näin päästiin väli neljällä laukalla, mutta oikealle lavalle tunkemisen seurauksena oltiin linjan päätteeksi ristilaukassa.

Annelle kiitokset ratapiirroksesta.

Päivän rata hypättiin kokopitkänä kaksi kertaa, ensin n. 60 cm korkeudella. Vaihdoin ennen rataa lyhyen raippani pidempään, ja naputtelin laukassa Peraa paremmin hereille. Pera taisi olla jo muutenkin heräämässä horroksestaan hyppyjen myötä, ja rata päästiin aloittamaan hyvässä, sujuvassa laukassa. Kun laukka rullasi eteenpäin eikä esteitä kohti tarvinnut enää puskea niin meno muuttui paljon helpommaksi. Saatiin kaikille esteille aika mukavat ponnistuspaikat ja laukanvaihdotkin onnistuivat tuosta vaan. Äsken kymmenellä askeleella menty väli hujahti helposti kahdeksalla. Peran laukatessa tällaisella energialla en myöskään sortunut yliratsastamiseen, vaan maltoin odottaa esteiden edessä. Kaarteissa Pera kävi vähän vahvaksi edestä ja yritti kiskoa minua eteenpäin, mitä en riittävän hyvin onnistunut vatsalihaksilla vastustamaan. Varsinkin neljän askeleen lävistäjälinjan jälkeen tuntui ettei hevonen ollut tarpeeksi kontrollissa, vaikkei Pera nyt mihinkään kaahaamaan lähtenytkään.

Toiselle ratakierrokselle esteet nostettiin 70 senttiin, eli alettiin olla jo suunnilleen kisakorkeudessa (70-80 cm). Jatkoin raippojen kanssa säätämistä, eli vaihdoin takaisin lyhyeen esteraippaan nyt kun Pera tuntui heränneen. Tälle radalle ei sitten kuitenkaan löytynyt ihan samaa energiaa kuin edelliselle, mutta ihan sujuvassa laukassa edettiin silti. Taisin nyt ratsastaa varovaisemmin ja vältellä tilannetta jossa isomman hypyn jälkeen Pera käy kaarteessa vahvaksi. Ekalla esteellä laukka jäi vaihtumatta ja säädettiin pitkä pätkä ristilaukassa. Kakkos- ja kolmosesteille mentiin melko lähelle, ja Pera haki esteen edessä tilaa heittäytymällä oikealle ja hyppäämällä ihan mutkalla. Aivan yhtä mutkalla olin hypyissä itsekin, eli painoa oikealle kippaamalla oikein kannustin Peraa tällaiseen vinoon hyppäämiseen. Neloselle mentiin myös lähelle, ja en tämän hypyn jälkeen uskaltanut ratsastaa eteen vaan päätin ottaa välin suosiolla viidellä askeleella. Ahtaaksihan se väli sitten jäi. Viimeisille kahdelle esteelle sain tsempattua oikein asialliset hypyt. Erityisen tyytyväinen olin viimeiseen okseriin, jolle näin paikan sopivasti ja ratsastin eteen juuri oikeassa kohtaa ja istunnalla pahemmin tuuppaamatta.

Lopuksi tultiin uusintana vielä kolme ekaa estettä. En kuitenkaan onnistunut käyttämään tätä mahdollisuutta suorituksen parantamiseen, vaan ekalle esteelle tuli tuuppaustilanne jossa Pera jäi hitaaksi ja hyppäsi puomia viistäen. Tällaisia tuuppauksia kannattaisi varoa, sillä Pera saattaa niistä joskus ottaa nokkiinsa. Kakkos- ja kolmoseste hypättiin edelleen vinoon kiertyen, vaikka ei ihan niin esteen juureen ajauduttukaan. Ollaan vaan Peran kanssa harmillisesti juuri samaan suuntaan kierossa, ja vähänkään ahtaammissa hyppypaikoissa haemme yksissä tuumin tilaa oikealle liiraamalla.



Olin varsin tyytyväinen tämän päivän ratoihin, sillä pääosin meno oli sujuvaa ja ihan varman oloista. Pera on kyllä mukava hevonen hypätä kun se menee yli vähän huonommistakin paikoista ja antaa anteeksi suurimman osan ratsastajan virheistä. 70 cm tuntui aika sopivalta korkeudelta, ja kun kisoissa perusrata tuskin on kovin paljon tätä korkeampi niin ei pitäisi olla suurempaa huolta sen puoleen. Kisoissa ei myöskään pitäisi tulla sitä ongelmaa että Pera on nukuksissa ja tahmailee, vaan kyllä kisatunnelma aina laittaa Peraan lisää säpinää. Suurimmat vaikeudet tänään liittyivät nimenomaan niihin tilanteisiin kun Pera jäi hitaaksi ja pohkeen taakse, mutta menovaihteen löytyessä esteille oli huomattavasti helpompi ratsastaa.