Tällä kertaa sain tunnille Rappenin. Kovin usein ei Rapella tulekaan mentyä, edelliskerrasta oli näköjään jo melkein vuosi aikaa. Ratsastettiin tänään mukavassa säässä ulkokentällä kuuden ratsukon ryhmässä. Heti tunnin aluksi jakaannuttiin kahdelle pääty-ympyrälle, joilla työskenneltiin koko tunnin ajan.
Aloitettiin ympyröillä käynnissä asetusten sekä väistöjen parissa. Rappekin kuuluu vasemmalle ylitaipuvien hevosten kerhoon, joten vasemmassa kierroksessa tärkeä tavoite oli pitää oikealla ohjalla kaula suorassa ja ulkolapa kontrollissa. Ohjeena oli että jos ulkolapa alkaa yhtään pullahtaa karkuun niin asetusta pitää loiventaa ja kaulaa suoristaa. Asettavalla ohjalla tuli välttää vetoa taakse ja suunnata ohjasote enemmän sivulle päin. Alusta alkaen koin hankaluuksia pitää ohjat kunnolla kädessä ja sopivalla tuntumalla, sillä Rapen ohjat olivat jotenkin kovat ja jäykät ja valuivat yhtenään liian pitkiksi. Tuntuman ongelmat sekä puutteellinen käynnin aktiivisuus tarkoittivat tietenkin sitä ettei pyöreyttä oikein tahtonut löytyä. Takaosan väistätys ulos ympyrältä auttoi, sillä tätä kautta pääsin tehokkaammin korjaamaan oikean ulkolavan suoruutta. Oikea ohja ja pohje saivat olla väistössä napakkana jottei etuosa liirannut oikealle, mutta kun etuosan sai siirtymään hieman vasemmalle ja kuuntelemaan ulkopohjetta niin väistö ja pyöreys loksahtivat heti kohdilleen.
Ravissa aloitettiin keventäen ja keskittyen edelleen asetuksiin. Tehtävänantona oli ratsastaa hevosia välillä pidemmässä ja välillä lyhyemmässä raamissa, mutta minulla haasteena oli saada hevonen ylipäänsä pyöreään raamiin. Ohjat valuivat koko ajan käsistä ja ope kehottikin moneen kertaan ottamaan hevosen edestä lyhyemmäksi. En ollut ihan sinut myöskään Rapen satulan kanssa, sillä erittäin eteen kiinnittyvät jalustimet pakottivat tuoli-istuntaan ja sitä myötä hyvin etukumaraan kevennykseen. Silloin kun taidot on näinkin heikoissa kantimissa niin ei kyllä kaipaisi varusteiden puolelta vielä lisähaasteita ratsastamiseen. Rappe hiippaili ensin mummoravia, ja liikettä piti saada aktivoitua isommaksi ennen kuin missään muussakaan oli mitään järkeä. Laiskahan Rappe ei missään nimessä ole, mutta ei se isoilla vaihteilla liiku jos ei kuski älyä pyytää. Kun vaan hoksasin ratsastaa ravia reippaammaksi niin periaatteessa Rappe olisi kyllä pyöreämpää muotoakin tarjonnut, mutta tuntumaongelmat häiritsivät edelleen kovasti. Liian pitkällä ohjalla ei tasaista ja elastista tuntumaa löytynyt, ja jatkuva ohjaspituuden korjailu ei tietysti myöskään ollut hyvä asia. Kun työskentely jatkui harjoitusravissa niin sain hommaan vähän enemmän otetta, ja Rappe alkoi liikkua paremmassa ravissa. Ehkä tosiaan keventäessä sain sen himmailemaan etunojassa könöttämiselläni. Rappe liikkui nyt ihan rennon oloisena ja ainakin jossain määrin pyöreänäkin, mutta vielä turhan pitkänä ja matalana.
Vasen laukka tuntui mukavan kolmitahtiselta ja sanoisin jopa että laadukkaammalta kuin millaista muistelin Rapen laukan olevan. Ope kehotti käyttämään pientä vasta-asetusta suoruuden parantamiseksi myös laukassa, ja hakemaan liikettä paremmin takaosan päälle. Edelleen olisi tuntuma pitänyt saada rennommaksi ja pehmeämmäksi, sillä ohjien valuessa pitkiksi ratsastelin kädet reisien päällä ja näin ollen oli tietenkin käsissä liikaa jännitystä. Oikea laukka puolestaan jäi aika kehnon oloiseksi, takaosa tuntui laukkaavan aika laiskasti niin että liike oli nelitahtista ja Rappe tunki koko ajan vähän lapa edellä sisään. Suoruuden korjaus olisi varmasti parantanut laukan laatua, mutta vinoksi jäätiin eikä oikealle ohjalle tullut missään vaiheessa kunnollista myötäystä. Vaikka meno oli laukassa tällaista lapa edellä puskemista niin raviin palattuamme oikea puoli olikin yllättäen "läpi" eikä sisäänpäin tunkemisesta ollut enää tietoakaan. Rappe liikkui siis vihdoin kohtalaisen suorana ja myös oikealta nätisti taipuen. Loppuraveissa haettiin kaulan venytystä pyöreänä eteen ja alas. Rappe pyöristyi ja venytteli ihan mukavasti kunhan vaan en heittänyt sille liian innokkaasti ohjaa pois ja muistin ennen kaikkea ratsastaa pohkeella liikettä eteen. Ravissa olikin nyt laukan jälkeen parempi eteenpäinpyrkimys mutta ei silti kiireisyyttä, ja näin ollen idea "takaa eteen" ratsastamisesta tuntui ihan toimivan. Tunnin ehdottomasti parhaat hetket ajoittuivat näihin viimeisiin minuutteihin.
Jäipä kyllä sellainen olo että olin Rapen selässä aika pihalla. Rappe oli oma ihana itsensä eli kuunteli herkällä korvalla koko ajan ja teki kuuliaisesti mitä pyydettiin, mutta ongelma oli siinä etten itse oikein tiennyt mitä olin tekemässä. Ohjien käsistä valuminen oli tosi ärsyttävää ja häiritsevää, enkä oikein ymmärrä miten ne narut eivät pysyneet paremmin käsissä vaikka jäykät olivatkin. Tämän ilmiön myötä saikin heittää hyvästit ajatukselle hyvästä tuntumasta. Myös istunnan kanssa olin taas ihan solmussa enkä löytänyt oikein minkäänlaista jämäkkyyttä keskivartaloon. Rapella olen mennyt joskus ihan onnistuneitakin tunteja, mutta tämä ei kyllä kuulunut niiden joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti