Lämpimän ja aurinkoisen kevätillan kunniaksi päätettiin koulutunnin sijaan lähteä maastoon, ja jaettiin tämän suunnitelman pohjalta hevosetkin uusiksi. Kun ilmaisin olevani arka maastoilija niin automaattinen valinta ratsukseni oli Pinni. Aikaisemmin en tällä tammalla ollutkaan ratsastaut. 16-vuotias Pinni on todella kiltti ja hyväkäytöksinen sekä varsin herkkä ratsu, ja maastoon sen kyytiin voi kuulemma laittaa ihan kenet tahansa. Pinni toden totta olikin maastossa ehta mummokuljetin, eli aivan ihanan lupsakka ja tasainen menijä jonka kyydissä pääsi todella rentoutumaan. Olimme jonossa heti vetohevosen eli Pinnin tarhakaverin perässä, ja kaikissa askellajeissa välimatka uhkasi hieman kasvaa sillä Pinnillä ei ollut kiire mihinkään. Pidätellä ei tarvinnut missään vaiheessa vaan sen sijaan monin paikoin sai tammaan hoputella lisää vauhtia. Mikään ei Pinniä ihmetyttänyt tai hätkähdyttänyt vaan se eteni koko reissun tyynenä ja korvat rennosti hörössä. Suurin osa ajasta mentiin käynnissä hieman pienempiä polkuja pitkin, mutta maaston salliessa otettiin ravipätkiä. Huviin yhdistyi tällä reissulla hyöty, sillä Pinnillä oli koulusatula ja niinpä jouduin/pääsin kyydissä istuessa venyttämään lonkkia ihan tehokkaasti. Jalustimet kuitenkin laitoin sen verran lyhyemmiksi että laukkapätkillä sekä upottavassa hiekassa ravatessa pääsin kevyeeseen istuntaan.
Laukkaa otettiin kolme ihan hyvän mittaista pätkää. Vauhti pysyi laukassa rauhallisena, ja mikäpä oli laukkaillessa hevosen edetessä tasaisesti ja hötkyilemättä ja kun ei pukkejakaan tarvinnut pelätä. En olisi pistänyt pahakseni vaikka olisi menty vähän kovempaakin, mutta Pinni vaikutti olevan ihan tyytyväinen tähän rauhalliseen menoon. Loppumatkasta meinasi tulla hieman hoppu ehtiä tallille ennen seuraavan tunnin alkua, ja viimeinen taival mentiin ravirataa pitkin rivakampaa ravia. Pinnillä ei tässäkään vaiheessa ollut kiire, ja oli varsin hölmö olo kun jopa kotia kohti sai hevosta oikein tosissaan käskeä reippaampaan raviin. Lopulta päästiin perille ihan ajoissa, ja mutta omasta puolestani reissu loppui turhan lyhyeen, sillä niin mukavaa oli meno että olisin Pinnin kyydissä viihtynyt pidempäänkin. Tämä tamma oli aivan harvinaisen mukava maastoilukaveri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti