Viikko sitten alkanut sunnuntaikurssimme Mintin ohjauksessa sai nyt jatkoa vielä toisen luennon ja valmennustunnin merkeissä. Ratsunani oli tälläkin kertaa Jussi.
Päivän merkittävin ahaa-elämys osui heti tunnin alkuun. Sain ensitöikseni taas hakea tuntumaa lantion ja alaselän oikeaan asentoon nostamalla jalat satulan siipien päälle. Ohjeena oli että sekä lantion että rintakehän pitää suuntautua vaakasuoraan eteenpäin (eli ei niin että lantio osoittaa alaspäin ja rintakehä ylöspäin kuten tyypillisessä notkoselkäistunnassa), ja mielikuva vatsalihasten käyttöön on vatsan vetäminen lyhyemmäksi ikään kuin istumaannousuliikettä tehdessä. Tämän vinkin kautta hoksasin vihdoin kunnolla mitä haetaan silloin kun pitää "aktivoida vatsalihakset". Jokin loksahti aivoissa paikoilleen niin että tunnin mittaan sain keskivartalon pidettyä harjoitusravissa napakampana, ja tätä kautta ehkä raviin mukautuminenkin tapahtui korrektimmin ja ylimääräinen heilunta ylävartalossa ja pohkeissa väheni jonkin verran. Etenkin vasen pohje tuntui pysyvän ravissa vakaampana, ja vaikken toki vielä ollutkaan mikään kehonhallinnan ja kauniin istunnan mallioppilas niin pientä parannusta onnistuin istunnassani saamaan aikaan esimerkiksi viimeviikkoiseen verrattuna. Tunnin jälkeen kyllä lonkankoukistajia pakotti siihen malliin että olivat joutuneet tavallista enemmän venymään, mikä on tulkintani mukaan merkki siitä että istuntapalikat olivat siirtyneet aavistuksen verran haluttuun suuntaan. Jumittuneet lonkankoukistajat ovat juuri se ongelman ydin jonka olen rajoittuneella anatomian tuntemuksellani päätellyt vetävän alaselkää notkolle ja reisiä ylöspäin.
Päivän toinen oivallus liittyi jo viime viikollakin paljonpuhuttuun aktiivisuuteen. Aloitimme työskentelyn pääty-ympyrällä käynnissä myötäasettaen, ja kuten tavallista Jussin aktiivisuus käynnissä oli erittäin kehnoa. Aktiivisuuden puute puolestaan johti siihen että Jussi tahtoi kiemurrella ja liirailla miten sattuu lainkaan pohkeista välittämättä niin että ympyrämme meinasi vain pienentyä pienentymistään hevosen tunkiessa asettavan ohjan perässä kohti keskustaa. Käynnin herättely raipalla edes hiukan aktiivisemmaksi auttoi tähän heti, ja myöhemmin ravissa huomasi vielä selvemmin kuinka Jussi oli puskemassa milloin mitäkin pohjetta vastaan mikäli takaosan aktiivisuus pääsi sammumaan. Ravissa aktiivisuus olikin houkuteltavissa esiin, mutta aktiivisuusongelmat käynnissä jäivät tänäänkin pitkälti ratkaisematta. Ohjeena oli käyttää kevyempää pohjetta ja enemmän raipalla aktivointia, sillä yhtään voimakkaampaa pohjeapua käyttäessäni koko jalka ja istunta jännittyvät aivan liikaa eikä tämä luonnollisestikaan johda kovin hyviin tuloksiin hevosen liikkumisen suhteen.
Lähes koko tunti työskenneltiin ympyröillä toisessa päädyssä vasempaan ja toisessa oikeaan kierrokseen. Aluksi tehtiin kevyessä ravissa muutamia ympyränpienennyksiä, ja myöhemmin käynnissä sekä harjoitusravissa etuosan kääntämistä avotaivutukseen kohti ympyrän keskustaa pari askelta kerrallaan. Näiden tehtävien välillä ehti myös aika paljon vain ravata ympyrällä tunnustellen istuntapalikoita ja aktiivisuutta kohdilleen. Viime viikon tapaan Jussi oli tänään ravissa tosi hyvä ja liikkui mukavan ryhdikkäässä muodossa sekä edestä kevyenä. Aktiivisuuskin oli ravissa aika hyvin kohdillaan vaikka siitä saikin muistutella suhteellisen usein. Toisaalta sekä ympyränpienennyksissä että avotaivutuksissa aktiivisuus lähti helposti katoamaan, ja näillä hetkillä Jussi myös painui matalampaan muotoon ja kuolaimen taakse. Lisäoivalluksena tältä päivältä voin siis listata sen että Jussin kuolaimen taakse painuminen johtuu pitkälti riittämättömästä aktiivisuudesta. Takaosa siis töihin ja työntämään hevosta takaa kohti tuntumaa niin pysytään luotiviivan oikealla puolella. Avotaivutukset eivät käynnissä oikein luonnistuneet halutulla tavalla, sillä lähdimme vain ajelehtimaan kohti ympyrän keskustaa (aktiivisuusongelma!). Ravissa tehtävä onnistui ehkä hiukan paremmin, mutta silti ympyrä lähti liikaa pienenemään aina kun aloin kääntää etuosaa avotaivutukseen.
Aivan tunnin lopuksi mentiin vielä ympyrällä vasempaan kierrokseen harjoitusta jossa käännettiin etuosaa keskustaa kohti rungon säilyessä suorana ja takaosan astuessa ristiin. Oma tulkintani liikkeestä oli pohkeenväistö jossa pääpaino on etuosan siirtämisellä takaosan siirtämisen sijaan. Ehdittiin tehdä muutama toisto joitakin askelia kerrallaan sekä käynnissä että ravissa. Olin aika hukassa etuosan hallinnan kanssa, sillä taas Jussi lähti vääjäämättä valumaan ympyrän keskustaa kohti sen sijaan että olisi pysynyt ympyrän uralla poikittaen. Mikäpä muukaan kuin aktiivisuusongelma, käynnissä etenkin. Pidätteet tulivat liian jännittyneellä kädellä, joten ei ihme jos Jussi vähän vastusteli liikettä ja puski minne tahtoi. Ravipätkät poikitusten välillä olivat kyllä mielestäni ihan sopivan aktiivisia, mutta jonnekin se energia vain katosi heti kun lähdin pyytämään etuosaa sisään ja ristiaskeleita. Liekö sitten syynä koko istunnan ja kaikkien apujen jännittyminen kuten väistöhommissa minulle tälläkin kertaa kävi.
Melko heikosti onnistuneet etuosankääntö- ja väistötehtävät jäivät harmittamaan, mutta niitä lukuunottamatta tunti antoi kyllä ilonaiheita paitsi Jussin hyvän ravi- ja laukkatyöskentelyn myös istuntaosastolla tapahtuneiden pienten oivallusten ja parannusten suhteen. Jatkossa sitten toivottavasti osaan kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen että Jussi tosiaan liikkuu tarpeeksi aktiivisesti, sillä niin monta ongelmaa tämä tuntuisi ratkaisevan saman tien. Ja kun vaan vielä toiminnan tasolla onnistuisin sisäistämään sen että jatkuva pohkeella kaivaminen ei aktiivisuutta paranna vaan tappaa sen. Pääsin tänään myös toteamaan että on siellä satulassa paljon helpompi istuakin kunhan vaan Jussi työskentelee takaosastaan kunnolla ja liikkeessä on "vieteriä", joten aktiivisempi hevonen saattaa auttaa myös kuskin liikkuvien osien vakauttamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti