Kouluratakurssin aloitus

Juhannusviikon ohjelmassa oli nelipäiväinen kouluratakurssi, jonka aikana treenailtiin erityisesti helppo B ja A -tasoisten kouluohjelmien tehtäviä. Kurssille oli ilmoittautunut kuusi ratsukkoa, ja joka iltaan kuului tehokkaat puolitoista tuntia ratsastusta. Hevostoivetta kysyttäessä vastaukseni oli tietenkin Jussi, ja sen sitten kurssihevosekseni sainkin. Jussin mentyä viimeisimmän viikon aikana Mintin valmennuksissa suorastaan poikkeuksellisen hyvin oli ilo lähteä sen kanssa kurssille tähtämessä helppo A -radan suorittaminen. Tällä ensimmäisen päivän tunnilla sain kuitenkin ehkä hieman pettyä kun ei Jussi mennytkään ihan yhtä hyvin kuin Mintin tunneilla. Johtuukohan notkahdus mahdollisesti siitä että oman tutun open silmien alla en itse tsemppaa ihan niin kovasti kuin vieraan valmentajan opissa?

Ensimmäisen kurssipäivän tunnilla keskityttiin etenkin kouluradan yleisvaikutelmapisteissä tarkasteltaviin asioihin eli hevosen kuuliaisuuteen, muotoon ja etuosan keveyteen. Aivan aluksi haettiin hetki tuntumaa käyntiin. Käyntihommat oli tavalliseen tapaan aika nihkeitä, se paljon puhuttu aktiivisuus oli kadoksissa ja Jussi valui taas kovin pitkäksi ja etupainoiseksi vaikka periaatteessa jotakuinkin pyöreänä liikkuikin. Taisinpa taas yrittää tuuppia hevosta istunnalla eteen kun ei oikein pohkeeseen tullut reaktiota. Helpotuksekseni kohta jatkettiin töitä ravissa, jossa toki meno oli vaivattomampaa ja toimivampaa, mutta tänään ei Jussi ollut automaattisesti läheskään niin ryhdikäs ja aktiivinen kuin vielä eilisessä valmennuksessa. Ravia sai yhtä mittaa patistella energisemmäksi, ja kovasti oli muoto valumassa matalaksi ja pitkäksi. Tämä oli ennemminkin perus-Jussia sen super-Jussin sijaan joka kahtena viime sunnuntaina jostain ilmestyi esiin. Ainakin olin nyt hyvin perillä siitä ettei todellakaan pidä tyytyä tilanteeseen jossa Jussi liikkuu nenä alhaalla ja näennäisesti kaula kaarella, vaan siltä voi ja pitää vaatia takaosaa töihin ja raamia lyhyemmäksi ja ylöspäin. Näitä asioita yritin raviverryttelyn aikana parhaani mukaan työstää, mutta kieltämättä Jussin liikkuminen jäi vielä liiaksi pohkeen taakse. Jälleen olisi kaivattu enemmän sitä raipalla herättelyä ja vähemmän pohkeella jumputtamista. Lennokkuutta lisää, toivoi ope. Kevyessä ravissa vielä sainkin Jussin pidettyä jotenkuten liikkeellä, mutta harjoitusraviin istuttuani lähti istunta taas leviämään siinä määrin että huomioni joutui keskittymään siihen ja ehkä myös polven ja reiden satulaan puristuminen hidasti Jussia.

Pienen välikäynnin (jonka aikana Jussi nukahti ihan täysin) jälkeen ratsastettiin pohkeenväistöjä uralta pituushalkaisijalle, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Toinen pitkä sivu ja päädyt työskenneltiin harjoitusravissa volteilla ja ympyröillä. Kierros oli vasen ja väistättävä pohje oikea, eli minulle ja Jussille helpompi väistösuunta. Jussi lähti uralta väistöön hyvin ja ensimmäiset väistöaskeleet olivat yleensä parhaita. Sen jälkeen takaosa lähti helposti liikaa edelle, eli etuosa olisi pitänyt saada ulkoapujen auttamana paremmin mukaan. Toisaalta väistön loppua kohti Jussi lähti puskemaan pois koko liikeestä niin että rymyttiinkin ulkolapa edellä karkuun. Ope kehotti tekemään puolipidätteitä ulko-ohjalla, mutta nämä puolestaan menivät liian karkeaksi vetämiseksi jolloin Jussi vain alkoi vatustella ja painaa entistä vahvemmin kättä vasten. Toistojen myötä kuitenkin paransimme suorituksiamme niin että myös väistön loppu sujui paremmassa yhteisymmärryksessä ristiaskeltaen, ja onnistuin pitämään etuosan paremmin kontrollissa niin ettei se jäänyt sen enempää jälkeen kuin alkanut väistöä johtaakaan. Ravissa väistö oli mahdollisesti käyntiä helpompi kun ei ollut niin paljon aikaa vääntää itseään miljoonalle mutkalle ja jännittyä pusertamaan avuilla, ja ehkäpä ravissa ilmenevä parempi aktiivisuuskin helpotti väistön ratsastamista.

Harjoitusravissa yritin kovasti pitää mielessä eilisen oivallukseni vatsalihasten käytöstä niin että keskivartalo ei olisi lösähtänyt ja selkä päässyt notkolle. Tämän tueksi sain vielä opelta erinomaisen vinkin, eli selän pitäisi pysyä mahdollisimman hiljaa ja vain lantio joustaa liikkeen mukana. Ehkä itsestään selvää, mutta joskus tällaiset asiat vaan täytyy muistaa ääneen kertoa niin homma selkiytyy ratsastajan mielikuvissa. Lonkankoukistajia kolotti tunnin aikana ja jälkeen oikein lupaavasti kertoen siitä että ne joutuivat venymään istuntapalikoiden alkaessa löytyä oikeammille paikoille. Lonkkakulman alkaessa hiukan avautua ja lantion löytyessä paremmin vartalon alle pysyi pohjekin mielestäni taas paremmin paikoillaan. Oikea pohje kyllä heilui edelleen enemmän kuin laki sallii, mutta vasen pohje oli vakaampi. Oikean lonkan totesinkin olevan paljon jäykempi, joten ei ihme että sillä puolella homma pohkeen vakauden suhteen on vielä pahemmin vaiheessa.

Seuraavaksi työstettiin kahden ratsukon ympyröillä hieman siirtymisiä (ravi-käynti sekä laukannostoja ja raviinsiirtymisiä). Tässä ympyrällä Jussi liikkui mielestäni aika mukavasti ainakin ravissa. Niskahihnaa sekä aktiivisuutta sai kyllä vähän tarkkailla jottei menty kuolaimen alle. Siirtymät alaspäin sujuivat ihan näppärästi, sen sijaan käynnistä raviin ja ravista laukkaan Jussi oli hidas pohkeelle. Laukannosto tuppasi tulemaan parin askeleen viiveellä pohjeavusta. Laukassa Jussi oli mielestäni raskas kädelle ja kovin etupainoinen, mutta videolla ei kädellä roikkumista kyllä niinkään havaitse vaikka toki muoto saisi korkeampikin olla. Sekä laukassa että ravissa ope muistutteli vielä kohdistamaan liikkeeseen mukautumisen selän sijasta lantioon, ja kyllähän tämä onnistui aina niillä hetkillä kun ei erityisempää huomiota tarvinnut kiinnittää muihin tehtäviin.

Laukkatyöskentelyn jälkeen otettiin loppuun vielä pohkeenväistöt keskihalkaisijalle oikeassa kierroksessa eli vasenta pohjetta väistäen. Tähänkään suuntaan ei pidäte tahtonut mennä väistössä kunnolla läpi, vaan Jussi olisi puskenut menemään takaosan jälkeen jättäen. Loppua kohti parannettiin vaikka turhan loivaksi poikitus vielä jäi. Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua lähemmäs puolentoista tunnin mittainen intensiivinen työskentely, ja viimeisimmän vartin aikana alkoi taas istunta levitä kun ei vaan enää keskivartalossa ja jaloissa riittänyt puhtia pitää pakettia kasassa. Jussikin pääsi taas valumaan liian pitkäksi ja hitaaksi.

Open kysyessä tunnin jälkeen mitä yhtä asiaa omassa tekemisessä sekä hevosessa kukin haluaisi seuraavana päivänä keskittyä parantamaan vastasin että omalta osaltani istuntapalikat ja niistä spesifisemmin lantion asento sekä liikkeeseen mukautuminen, ja hevosesta puolestaan laukassa etuosaa kevyemmäksi. Tuntuu että tässä ollaan nyt menossa oikeaan suuntaan kun olen tehnyt viime aikoina merkittäviä oivalluksia istunnan suhteen sekä hoksannut myös paremmin mihin suuntaan Jussin muotoa ja liikkumista pitäisi kehittää.