keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Uljaalla mustalla kelpaa laukkailla

Yllättäen sain koulutunnille pitkästä aikaa Peran, kivaa! Peralla on aina mukava mennä (paitsi silloin harvoin kun se saa sellaisen virtapiikin että pääsen maistelemaan hiekkaa).

Ohjelmassa oli tänään ympyrätyöskentelyä ja hevosten notkistelua väistöjen ja sulkutaivutusten kautta. Aloitettiin ympyrällä käynnissä väistättäen takaosaa ulos ja etsien pyöreyttä kevyillä asetuksilla. Pera kyllä hakeutui pyöreäksi tuntumalle heti kun otin ohjat käteen, mutta käynnin aktiivisuus oli kovinkin puutteellista ja mennä laahustettiin pohkeen takana. Ope antoikin heti alkuun evästyksen että Peralta saa sitten vaatia käynnissä ihan kunnolla hommia, sillä sen luonnostaan erittäin laadukas käynti tekee työskentelyn sille helpoksi ja kaikki on kiinni vain siitä kuinka tehokkaasti sen saa heräteltyä kroppaansa käyttämään. Enemmän raippaa ja vähemmän pohkeella kaivamista oli ohje. Väistöissä tuli ihan mukava ristiinastunta suhteellisen kevyillä avuilla, mutta etenkin alkuun lähti kaula aivan liian mutkalle ja väistö tapahtui helposti ulkokylki edellä kaatuen. Korjauksena siis napakammat ulkoavut suoristamaan kaulaa ja runkoa ja hallitsemaan ulkolapaa. Väistöissä tuli vähän liikaa jännitystä ja puristusta tekemiseen niin että Perakaan ei ihan rentona pysynyt vaikka kuuliaisesti väistikin. Väistöjen välillä päästiin sitten rennommin venyttämään kaulaa pyöreäksi.

Väistössä sai olla varuillaan jottei Pera kiemurrellut kaulasta ihan mutkalle.
Väistöä oikeaan kierrokseen.

Mentiin väistöt ensin vasempaan kierrokseen, sitten raviverkattiin keventäen ympyrällä, ja samat väistöt ja ravailut vielä oikealle. Molempiin suuntiin huomasin että Pera oli hieman pullauttamassa oikeaa lapaa karkuun niin että vasemmassa kierroksessa etuosaa sai pyytää ulkoa sisään samalle uralle takaosan kanssa ja oikealle puolestaan sai estellä sisälavalle kaatumista. Asiaa ei tietenkään auttanut oma taipumukseni heittää vasemmassa kierroksessa ulko-ohjaa pois ja unohtaa lapatuki niin itselle kuin hevosellekin. Positiivisia muutoksia oli havaittavissa heti kun open muistutuksesta vedin oikeaa hartiaa taakse ja oikean kyynärpään napakasti kyljen viereen, mutta ei se paketti itsestään kauan kasassa pysynyt. Ravissa tavoiteltiin pitkää ja matalaa "nuoren hevosen muotoa", ja ratsastelin ehkä vähän turhan pitkällä ohjalla sekä lähdin painamaan omaa asentoani liikaa "eteen-alas". Pera liikkui ihan mukavan pyöreänä ja mielestäni tehtävänannon mukaisessa raamissa, mutta ihan tasainen se ei edestä ollut vaan ajoittain nakkasi vähän niskaa ylös. Tämä saattoi johtua siitä että unohduin välillä sisäohjaan kiinni silloin kun olisi ollut aika myödätä. Käsi oli siis liian hidas, joten ei ihme jos hetkittäin Pera ilmaisi lievällä jännittymisellä tyytymättömyyttä. Ravissa oli kyllä ihan mukavia ja toimivia pätkiä, ja tällöin olisin varmaan vielä paremmin saanut jättää Peran rauhaan avuilta. Ravissakin olin turhan paljon puskemassa pohkeella, sillä Pera oli edelleen aika hidas reagoimaan eteen.

Alkuverryttelyssä tavoiteltiin eteen-alas-muotoa. Vaan mitä tuosta istunnasta nyt sanoisi... Ei ole selkä notkolla!
Hetki jolloin palaset loksahtivat suurinpiirtein kohdilleen.

Tunnin loppupuolisko jatkettiin samoilla ympyröillä, mutta nyt väistättäen takaosaa käynnissä sisäänpäin sulkutaivutukseen ja tästä liikkeestä laukannostoon jatkaen. Aloitettiin vasemmasta kierroksesta joka olikin sulkutaivutuksen kannalta molemmille helpompi. Ulkolapa tosin oli edelleen vähän karkuteillä, ja Pera vähän hämäsi kuolainta mukeltamalla myötäämään kädellä liian aikaisin. Ihan hyviä sulkutaivutusaskeleita saimme tähän suuntaan, vaikka toki sitä rentoutta ja pehmeyttä olisi apuihin vielä kaivattu lisää. Laukassa työskentely oli tunnin parasta antia, eikä siitä olisi malttanut palata takaisin sulkutaivutusten pariin. Muoto pysyi (vasemmassa) laukassa tasaisempana kuin ravissa, ja mukava siellä oli istua kyydissä kun meno oli niin vaivattoman oloista. Istunnassa ei kyllä kaikki ollut kohdallaan kun jalustimet ei tahtoneet pysyä jalassa vaikkeivät takuulla olleet ainakaan liian pitkät. Aluksi posoteltiin turhankin isoa laukkaa ihan huomaamattani, ja kun seuraavilla laukkapätkillä pyrin aavistuksen lyhentämään askelta niin meno muuttui vain entistä paremmaksi. Laukassakin tosin ongelmana oli oikea käsi ja kylki jotka eivät ilman ahkeraa muistuttelua pitäneet riittävää ulkotukea vaan myötäsivät ohjaa pois. Välillä Pera meinasi painua kaulasta turhan matalaksi ja kuolaimen taakse, ja ope kehotti tarkkailemaan että niskahihna pysyy korkeimpana kohtana.

Oikeaan kierrokseen sekä sulkutaivutukset että laukkatyöskentely olivat hankalampia. Suunta oli sulkua ajatellen molemmille vaikeampi, ja aloin tunnin loppua kohti sählätä ihan liikaa sekä ratsastaa liian kovalla puristuksella. Aivan kuin olisin luullut apujen voimistamisen ja määrän lisäämisen korvaavan niiden laadun ja selkeyden. Perakin sitten vastusteli enemmän ja välillä vähän jumittui kesken sulkutaivutuksen. Ratkaisuna oli tekemisen selkeyttäminen ja järkevöittäminen eli suomeksi sanottuna parempi keskittyminen ja tehtävän punaisen langan mielessä pitäminen.

Oikeassa laukassa Pera oli mielestäni vasenta kierrosta epätasaisempi edestä ja painui herkemmin kuolaimen taakse. Syynä mahdollisesti sisäkäden liiallinen jännittyminen kiinni ohjaan. Olisi pitänyt päästä paremmin rentouttamaan sisäkättä, mutta oli vähän sellainen tuntu että asetus ei aina ollut kunnolla läpi ja siksi jäin sitten epähuomiossa oikeaan ohjaan roikkumaan. Ehdittiin mennä vielä pikkuhetki loppuverryttelyä ravissa oikealle, ja ongelmana oli edelleen sama sisäkäden rentouden puute. Ihan nätisti Pera kyllä liikkui pyöreänä ja nyt aktiivisemmin eteenpäin ravaten kuin alkutunnista.

Ihan kiva esteistunta. Eikä taida niskahihna olla korkeimpana kohtana.

Yhteenvetona ei nyt ihan toivotonta ja paljon aika hyviäkin pätkiä, mutta Peran kanssa kyllä pystyisi periaatteessa parempaankin. Kerran viime talvena sain sen menemään niin hienosti että vähempään on enää vaikea olla tyytyväinen. Lisää sitä tarkkuutta ja tasaisuutta tekemiseen tarvittaisiin etenkin noissa väistöhommissa sekä asetuksen ja myötäyksen suhteen. Sekin auttaisi paljon kun saisi Peran liikkumiseen ihan rehellisesti lisää aktiivisuutta eikä homma jäisi pohkeella kaivamisen asteelle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti