Takaisin lähtöruudussa?

Paluu niin sanotusti arkeen kurssiviikon jälkeen sujui mukavissa merkeissä sillä sain keskiviikon koulutunnille Rappenin. Aiheena tänään oli hevosen suoristaminen vasta-asetuksella sekä avo- ja vastataivutuksia hyödyntäen. Kuvioon kuului toisella pitkällä sivulla käynnissä etuosan siirto uran sisäpuolelle ja hevosen kulkiessa kolmea uraa asetuksen vaihtelu avo- ja vastataivutuksen välillä. Päädyissä työstettiin ympyröillä vasta-asetuksia eri askellajeissa.

Rappe vaikutti heti alkuun varsin vastaanottavaiselta ja työhaluiselta. Heti ohjat kerättyäni se lähti hakeutumaan pyöreäksi ja vastasi pieniin pohjeapuihin. Vasta-asetuksessa tein alkuun sitä virhettä että lähdin kääntämään hevosen päätä liian reilusti sivulle jolloin tietysti koko asetuksen idea vähän kärsi ja Rappe kaatui kaula mutkalla sisälavalle. Kun hoksasin pyytää hienovaraisempaa asetusta ja pitää myös sisäohjan kädessä toimi homma paljon paremmin. Seuraava ongelma olikin sitten myötäyksen muistaminen, sekä myötäyksen mitoitus niin etten olisi heittänyt ohjaa ihan löysäksi. Kyllä Rappe olisi varmasti jäänyt mielellään tasaisen pyöreäksi tuntumalle jos olisin sille tasaista tuntumaa tarjonnut sen sijaan että ohja oli milloin levoton, milloin tyhjä.

Ympyrä oikealle, vasta-asetus vasemmalle.

Avotaivutus aloitettiin oikeassa kierroksessa. Aluksi meillä oli molemmilla vaikeuksia hahmottaa missä takajalkojen kuuluisi kulkea ja miten etujalkojen sijoittua suhteessa niihin. Pikkuhiljaa homma alkoi selkityä ja päästiin paremmin kolmelle uralle sen sijaan että esitimme avotaivutuksena pelkän kaulan kääntämisen mutkalle rungon jatkaessa suoraan. Oikeaan kierrokseen ope muistutteli kääntämään omaa rintakehää enemmän oikealle näyttämään suuntaa Rapen etuosalle. Ohjeena oli myös kääntää ensin kaikessa rauhassa etuosa sisään ja vasta sitten alkaa miettiä asetuksia. Vasemmassa kierroksessa saimme vastataivutukseen ihan hyviäkin hetkiä ja Rappe jopa pyöristyi liikkeen aikana, mutta asetuksen vaihto vasemmalle avotaivutukseen johti siihen että takaosa lähti heilahtamaan milloin liikaa sisälle ja milloin liikaa ulos. Avotaivutus ei kuulemma ole Rapelle mikään helppo liike tehdä oikein, joten se kaipaisi hyvää ohjausta ratsastajalta. Tätä en sille suinkaan kaikkina hetkinä onnistunut tarjoamaan, ja sen seurauksena luikerreltiin ja poikitettiin vähän miten sattuu. Silloin kun onnistuin saamaan ajatukseni järjestykseen ja kaiken lisäksi tämän järjestyksen Rapellekin tiedottamaan onnistuttiin tekemään hieman parempia avotaivutusaskelia. Selvästi kuitenkin vastataivutus oli enemmän meidän mukavuusaluetta.

Epämääräisesti asetuksissa säätävän käden lisäksi jäi kovasti harmittamaan se kuinka istuntapalikat tuntuivat palanneen viime viikon jälkeen takaisin lähtöruutuun. Kuvittelin että sekä Mintin ohjauksessa että sen jälkeen koulukurssilla tapahtui pientä edistystä istunnan suhteen, mutta ne opit tuntuivat tänään unohtuneen ihan täysin. Olisi voinut istunta-asioillekin uhrata hieman huomiota sen sijaan että keskityin kieli keskellä suuta asettelemaan hevosen jalkoja ja päätä oikeisiin suuntiin. Yhdeksän ratsukon tunnilla ei voi odottaa sitäkään että ope ehtisi joka hetki muistuttaa vatsalihasten käytöstä, lapatuesta, lonkkien avaamisesta ja lantiolla liikeeseen myötäämisestä yläselän pysyessä hiljaa. Kyllä näistä edes jonkun voisi pitää ihan omatoimisestikin mielessä. Lantion kääntäminen vartalon alle vaikuttaisi olevan asia jonka olen aika hyvin sisäistänyt sillä selkä tuppaa menemään turhankin pyöreäksi sen sijaan että yrittäisin jäkittää tikkusuorassa (eli selkä notkolla). Nyt voisi sitten siirtyä seuraavan palasen kimppuun ja työstää sitä vaikkapa seuraavan vuoden ajan...

Tämä on varmaan se mitä isot pojat kutsuu virkkuukoukkumuodoksi. Kuvan pointti on kuitenkin se että näköjään osasin edes sekunnin murto-osan pitää istunnan paketissa, jee! Mitä nyt pää meinaa tipahtaa.

Ravissa Rappe tuntui liikkuvan vähän himmaillen, joten ei ihme jos muoto oli epätasainen ja meno vähän sinne sun tänne kiemurtelevaa. Ympyröillä palikat loksahtivat hetkittäin hyvin kohdilleen, mutta valitettavasti hyviä hetkiä katkoivat milloin myötäyksen unohtaminen ja milloin tuntuman kadottaminen. Yksi ikuisuuspulma muuten on se että en osaa hyvin asettaa raippakädellä. Siksi tykkään pitää raipan ulkokädessä ja siksi vasta-asetuksessa käsi on jotenkin kamalan tönkön oloinen. Ratkaisu on tietenkin raipan vaihtaminen sisäkäteen, mutta sitten taas myötäasetuksesta katoaa pehmeys. Rapen kanssa olisin voinut vaikka heittää raipan poiskin, mutta lyhytaikainen ilo sekin kun pitäisi muillakin hevosilla mennä ja pitää se raippa kädessä.

Laukka oli melkeinpä helpompaa ratsastaa kuin ravi, vaikkei se mikään Rapen vahvuus luonnollisestikaan ole. Nelitahtista oli meno mutta kiireisyys puuttui tänään mikä oli ehdottoman hyvä juttu. Rapella oli hyvä yritys päällä ja se keskittyi ihan tosissaan tekemään hommia sekä kantamaankin itseään sen sijaan että olisi vain lähtenyt sutimaan etupainoisena nokalleen. Silloin kun onnistuin sovittamaan ulko- ja sisäohjan käytön myötä- ja vasta-asetuksissa yhteen sekä pitämään tässä palapelissä vielä pohkeetkin jotenkin fiksusti mukana pyöristyi Rappe laukassa aika mukavalle kaulalle. Sen verran tasapainotonta oli meno että jos lähdin huolimattomasti korjaamaan esimerkiksi omaa kroppaa pystympään tai omaa ulkolapaa taaksepäin tipahti Rappe helposti raville. Laukassakin unohduin vasta-asetuksessa liikaa roikkumaan asettavaan ohjaan ja kääntämään hevosen kaulaa mutkalle. Ope kehotti tekemään asetukset paljon pienemmin, pitämään hevosen kahden ohjan välissä ja ennen kaikkea myötäämään ja rentouttamaan ulkokättä. Näillä ohjeilla mentiin vasemmassa laukassa oikein näppäriä pätkiä. Oikeassa kierroksessa oli jotenkin hankalampaa, ja itse asiassa Rappe oli liiraamassa ympyröiltä ulkolapa edellä pois. Korjaukset kohdistettiinkin ulkolapaan ja etuosan kääntämiseen paremmin ympyrän kaarelle. Näin löytyi oikeassakin laukassa lopulta hetki jolloin Rappe hieman suoristui ja liikkui paremmassa tasapainossa tuntumalla sekä pääsin itse myötäämään avut.

Laukassa Rapella oli kova yritys tehdä parhaansa. Note to self: älä istu kasassa ja nosta jalkoja ylös, näytät tyhmältä.

Loppuun pyöreä hetki ravissa. Ratsastaja ainakin pyöristää selkää.

Vähän harmistunut olo jäi sillä Rappe vaikutti tänään oikein hyvältä ja taisinpa silti aika lailla onnistua sössimään homman. Onneksi oli parempiakin pätkiä kunhan vaan pidin järjen matkassa ja muistin sopivasti ohjasta myödätäkin. Oikea istunta varmasti myös auttaisi asiaa, mutta eivätpä ne istunnan korjaukset näemmä itsestään tule. Rapen kanssa jää yleensä sellainen olo että menisi sillä mielellään pian uudestaankin, ja näin kävi tälläkin kertaa. Tuntui kuin moni asia olisi ollut siinä ja hilkulla onnistua kunhan vaan olisin malttanut ratsastaa keskittyneemmin ja huolellisemmin.