Joulutauon jälkeen palattiin vihdoin normaaliin ohjelmaan myös tiistain osalta. Vuorossa oli koulutunti muutamalla maapuomilla höystettynä ja menin Sulolla. Olin valmistautunut venyttelyjen osalta tällä kertaa melko hyvin, joten koulusatulassa istuminen ei ollut aivan niin mahdotonta. Voi myös olla että poikkeuksellisen hyvällä alkulämmittelyllä (5 km kävely bussipysäkiltä tallille, pikamarssina taittui 40 minuutissa) oli osuutta asiaan. Sulokin oli tänään oikein mainio eli reipas ja reagoiva mutta kuitenkin rento.
Viime viikon oivalluksista innostuneena ajattelin kokeilla josko Sulonkin voisi saada pyöristymään eteen ja alas pitämällä ohjan ihan kevyenä ja hakemalla tuntumalle venytyksen pohkeesta eteen. Tämä ei kuitenkaan onnistunut samalla reseptillä kuin Peran kanssa, sillä vaikka Sulo reagoi pohkeesta herkästi eteen ei se millään muotoa lähtenyt samalla pyöristämään selkää tai kaulaa. Pyrin kuitenkin aloittamaan sekä käynnissä että ravissa verryttelyn "kiltillä kädellä" eli antaen ohjaa aavistuksen pidemmäksi ja yrittäen välttää kaikkea ylimääräistä värkkäämistä saati taakse vetämistä. Ainakin Sulo liikkui näin hieman rennompana eli ei katsonut yläkautta silmiin vaikkei pyöreänä mennytkään. Pitäessäni kädet hiljaa kävi vaan valitettavasti niin etten läheskään tarpeeksi asettanut kulmiin ja ympyröille, mitä kautta se niskasta myötääminen olisi mahdollisesti voinut tapahtua.
Keventäminen tuntui jopa kohtuullisen luontevalta ottaen huomioon millaisessa satulassa istuin, vaikka vähän turhan etukumaraksi asento pakostakin tahtoi mennä. Tällä kertaa kuitenkin istuin kovin vinossa, ja vieläpä niin että suunnasta riippumatta paino putosi ympyröillä ulospäin. Vasempaan kierrokseenhan tämä on normisettiä, mutta eriskummallista että oikealle oli nyt samaa ongelmaa. Tämän johdosta Sulo liiraili kovasti sisäpohjetta vastaan etenkin oikeassa kierroksessa. Oikealle istunnan kanssa oli kaikin puolin enemmän ongelmia, minkä tulkitsin johtuvan siitä että olin saanut vasemman lonkan venyteltyä suhteellisen hyvin auki kun taas pahemmin jumittunut oikea lonkka ei samoilla venytyksillä hellittänyt yhtä tehokkaasti. Istuminen oli helpompaa vasempaan kierrokseen jumilonkan jäädessä ulos, kun taas sisäpuolella ollessaan oikean lonkan lukko tuhosi liikkeeseen mukautumista enemmän. Tältä se ainakin vaikutti.
Laukassa Sulo lähti varsin helposti pyöristymään kunhan vain asetin ja pidin ulko-ohjan kädessä sekä ratsastin pohkeesta hieman eteen hevosen myödätessä niskasta. Vasen kierros oli edelleen helpompi, mutta myös oikeassa laukassa tuli pyöreitä pätkiä jolloin alkoi olla jo jotain ideaa "kahdella ohjalla" liikkumisesta. Istuminenkin oli tietysti helpompaa hevosen liikkuessa oikein päin. Suorilla urilla kahden ohjan ja ulkotuen idea pääsi usein katoamaan, mutta ympyröillä taivuttaen se oli helppo löytää uudestaan. Laukassa jatkoin epämääräistä kallistelua ja painon pudottamista ympyrältä ulos, mikä tietenkin häiritsi Sulon liikkumista. Keskittyessäni istumaan keskellä satulaa molemmilla istuinluilla parani Sulon taipuminen ja apujen välissä kulkeminen heti. Harmi vaan että heti keskittymisen siirtyessä vaikkapa takaisin asetuksiin keikahti istunta taas aivan yhtä vinoksi.
Askellajit verryteltyämme siirryttiin ratsastamaan ympyröille joilla ylitettiin kolmen puomin sarjaa ensin harjoitusravissa ja sitten laukassa. Ravissa puomit ylittyivät alun pienen jarruttelun jälkeen ihan hyvin jalkoja nostellen, mutta ei puhettakaan että Sulo olisi vieläkään liikkunut ravissa pyöreänä. Ei vaan mitenkään löytynyt samanlaista "otetta" kuin laukassa. Myös harjoitusravissa istuminen onnistui nyt siinä määrin hyvin että pystyin olemaan mielestäni aika hyvässä ryhdissä ja kippaamatta lantiota pahasti eteen. Pohkeet tietenkin heiluivat, mutta käsi pysyi vähän aiempaa paremmin vakaana mikä tarkoittaa että keskivartalossa oli asiat paremmalla tolalla. Kaukana ollaan hyvästä ja oikeasta istunnasta, mutta tuntui kuin asiat olisivat etenemässä oikeaan suuntaan niin että kamala istunta on hieman vähemmän kamala.
Laukassa oli aluksi käsittämättömiä vaikeuksia saada askel sopimaan ensimmäiselle puomille. Aivan kuin itsellä ei olisi ollut minkäänlaista etäisyyssilmää ja kykyä säätää laukkaa sen mukaan. Aloitettuamme puomit laukassa vasempaan kierrokseen tultiin ensin pari kertaa raville pudottaen kun ei vaan askelta saanut mitenkään täsmäämään. Sitten alkoi silmä toimia ja laukka olla paremmin avuilla, ja lopuilla kerroilla tähän suuntaan saatiin askel sopimaan nätisti. Sulo tuntui piristyvän puomeista, ja laukkaan tuli sopivasti lisäenergiaa minkä voimalla pyöreyskin parani. Puomien yli en silti onnistunut pyöreää muotoa säilyttämään vaan niiden kohdalla Sulo jännittyi aina ylös.
Oikeassa laukassa oli enemmän hankaluuksia askeleen sopimisen kanssa. Välillä näin etäisyyden ajoissa ja välillä taas en. Ongelma oli myös siinä että askeleen ollessa huono lähdin kovasti heittäytymään itse eteenpäin, jolloin Sulo ei ainakaan halunnut laukalla pysyä. Paras se olisi uskoa ettei hevonen venytä askelta puomia kohti yhtään sen enemmän vaikka ratsastaja kuinka heittäytyy liikkeen edelle. Ope sai jatkuvasti muistutella istumaan satulassa ja nojaamaan taakse hevosta odottaen. Toistojen myötä päästiin puomeille paremmalla prosentilla asiallisesti ja oma heittäytyminen väheni. Taisipa olla niin että jos jäin työstämään esimerkiksi asetusta ja pyöreyttä puomeille kaartaessa niin en saanut etäisyyttä katsottua ja sitten räpiköitiin puomeilla. Omaan suoruuteekin piti edelleen keskittyä sillä muutoin kallistelin laukassa holtittomasti. Tästä huolimatta myös oikeaan laukkaan löytyi ihan mukavia hetkiä jolloin Sulo pyöristyi ja jäi hyvin ulko-ohjalle.
Päivän pulma oli siis erityisesti istunnan vinous, joka nyt jostain syystä oikein ylikorostui. Ehkä myös tämä liittyy oikean ja vasemman lonkan jumiasteiden eroon? Vaikka olinkin vino vaikka mihin suuntaan ja tein alkeellisia tyhmyyksiä puomeille ratsastaessani niin siltikin tänään tuntui että ollaan menossa parempaan suuntaan ajatellen minun ja Sulon toimivuutta ratsukkona (ja sitä miten siellä koulupenkissä istun). Pitää vaan jaksaa jatkaa venyttelyä, ja toivottavasti pilateksenkin kautta löytyisi jotain apuja esimerkiksi juuri vinouteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti