Epper oli vähän yllätysheppa koulutunnille, sillä edellisen kerran olen sillä mennyt elokuussa 2012. Yhteistyömme ei ole koskaan ollut erityisen loistavaa, joten kovin suurin odotuksin en tunnille lähtenyt vaikka muistelinkin Epperin olevan periaatteessa ihan kiva ratsastaa.
Verryteltiin aluksi itsenäisesti 5 minuuttia molempiin suuntiin. Ratsastin lähinnä kevyttä ravia ja lopuksi hieman vasenta laukkaa yrittäen enimmäkseen vain herätellä Epperiä reippaaseen liikkeeseen. Epper nimittäin vaikutti tuskastuttavan hitaalta eikä reagoinut pohkeeseen tai raippaankaan juuri lainkaan. Tiedostin ongelmaksi sen että annoin aina lopulta periksi eli en ihan loppuun asti vaatinut reaktiota josta olisin päässyt Epperin palkitsemaan. Itsenäiset verkkailut sujuivat näin ollen alkeistuntimeiningillä ratsastajan puskiessa pohkeella ja huitoessa tehottomasti raipalla samalla kun poni totesi parhaaksi olla välittämättä yhtään mistään. Laukka oli vielä hankalampaa, ja kun lopulta Epperin sain laukalle hätisteltyä mentiin tosi pitkänä ja etupainoisena kyntäen. Alkoi olla sellainen olo että eihän tästä tule yhtään mitään.
Lopputunti ratsastettiin kuviota johon kuului pohkeenväistöt käynnissä ja harjoitusravissa uralta keskelle ja takaisin, sekä toiselle pitkälle sivulle voltit alkuun ja loppuun ja näiden välillä askeleen pidennystä kohti keskiaskellajeja. Aloitimme käynnissä, ja vaikka Epper olikin väistöissä aika tahmea alkoi se niiden myötä olla paremmin kuulolla niin että etuosa tuli parempaan ryhtiin. Volteilla ja suoralla uralla kaula pyöristyi tasaisesti kevyelle tuntumalle, ja hetken aikaa tuntui että apuja pääsi rauhoittamaan. Väistöissä pyöreys ei säilynyt, enkä saanut niiden aikana kättä pidettyä tarpeeksi rentona ja pehmeänä vaan istunnan hieman jännityessä tuli pidätteistä turhan kovia. Ope myös muistutteli ratsastamaan ulkopohkeella hieman eteen ja estämään painon kaatumista väistössä ulkolavalle. Sivuliikettä Epper kyllä aina mönki, mutta ihan priimaväistöjä nämä eivät olleet vaan runko sekä kaula tahtoivat mennä hieman mutkalle.
Ravissa väistöt olivat aluksi sitä että Epper suostui joko väistämään tai ravaamaan mutta ei molempia yhtä aikaa. Tästä ongelmasta päästiin yli ja jonkinlaisia hitaita raviväistöjäkin taaperrettiin, mutta taisi olla edelleen niin että ratsastin väistöissä liikaa käsijarru päällä ja ylipäänsä onnistuin tekemään tehtävästä vaikeamman kuin se olikaan. Volteilla sain asetuksen kautta Epperin taas pyöristymään, ja tällöin oli ravia helpompi myös ratsastaa aktiivisemmaksi eteen kun ei röhnötetty aivan kuonollaan pitkänä ja etupainoisena. Hoksasin myös että auttaa kun istuu itse pystyssä ja jopa vähän takanojaa ajatellen niin etten vahingossakaan kenota etukumarassa, sillä etukeno oli varma jarruttaja Epperille. Itse asiassa ravissa oli kyllä pieniä välähdyksiä ihan toimivasta menosta jolloin Epper eteni pyöreänä pehmeällä tuntumalla ja saatoin jäädä enemmän vain istumaan jatkuvan puskemisen sijaan. Tällöin pääsin mukavasti venyttämään jalat alas Epperin kylkiä pitkin ja istumaan vaivattomasti mukautuen sen pehmeässä ravissa. Väistöihin tullessa pakka kuitenkin aina hajosi ja yhteistyö alkoi rakoilla.
Laukkaaminen oli hirvittävän hankalaa. Oikeaan kierrokseen nostot tehtiin ravista, ja tapahtuivat aina enemmän tai vähemmän ajamalla kun en saanut Epperiä kunnolla vastaamaan laukka-apuihini. Laukan ylläpito oli myös melko työlästä, ja aina pitkän sivun lopussa voltilla Epper alkoi olla sitä mieltä että eiköhän tämä laukkaaminen jo riitä. Ope muistutteli kääntämään paremmin ulkoavuilla välttäen liiallista taivutusta. Laukassa kynnettiin taas hurjan pitkänä ja matalana, ja eihän Epper tällöin voinut kovin laadukasta laukkaa esittää. Vasemmalle laukkahommat oli vielä vaikeampia. Nostot oli tarkoitus tehdä käynnistä lyhyellä sivulla, mutta yleensä laukka nousi meillä vasta jossain pitkän sivun puolivälin paikkeilla. Laukkavolttia en koskaan saanut tehtyä pitkän sivun alkuun kun ei siinä vaiheessa vielä oltu laukassa. Onnistuin epätoivoisilla nostoyrityksilläni ajamaan Epperin siihen tilaan jossa se "sulkeutui" ja alkoi laukkaan hoputeltaessa vain jäkittää selätöntä passikäyntiä. Lopulta kymmenien metrien tuuppaamisen ja käskemisen jälkeen käynnistysnappi aina löytyi ja laukka nousi. Laukka oli aika nelitahtisen oloista ja etuosa oli vinossa oikealla kaulan ylitaipuessa vasemmalle. Volteilla laukka alkoi pysyä paremmin yllä kun huolehdin paremmasta ulkopuolen tuesta ohjalla ja pohkeella niin ettei ponin vinous estänyt sitä laukkaamasta kunnolla.
Olipahan kamalan hankalaa, ja jäi aika paha mieli paitsi siitä miten onnettomaksi tunariksi tunsin itseni myös ennen kaikkea siitä miten huonoa ratsastusta Epper joutui sietämään. Laukannostot olivat sille varmasti tosi epämiellyttäviä, ja muutenkin säädin ohjalla ja pohkeella aivan liikaa ilman tarpeeksi selkeää ja ennen kaikkea palkitsevaa systeemiä. Ei ole ihme ettei Epper oikein motivoitunut työntekoon. Ope kannusti että käynnissä ja ravissa oli niitä pieniä hyviä pätkiä jolloin liikkuminen näytti siltä kuin pitääkin, mutta kuulemma Epperin laukka on ylipäänsä ollut nihkeää viime aikoina. Tästä nihkeydestä ei vaan sitten minun taidoillani päästy mitenkään yli, vaan olisi tarvittu etevämpi kuski työstämään laukkaa paremmalle mallille. Laukannostot on kyllä itselleni se ikuinen kompastuskivi ja välillä ylitsepääsemätönkin ongelma silloin jos alla on hevonen jonka kanssa ne ovat syystä tai toisesta vähän hankalia. Epper ei valitettavasti ole ensimmäinen hevonen jonka olen saanut laukannostoissa jumittumaan ja "hermostumaan" ihan täysin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti