Pitkästä aikaa sain koulutunnille Jussin, ja olin tästä tietysti mielissäni. Vähän kyllä epäilytti osaisinko Jussin selässä ollenkaan istua mentyäni viime kuukaudet vain kapoisemmilla ratsuilla. Kieltämättä istunnan kanssa oli hankaluutensa (milloinkas ei), mutta siitä huolimatta tunti vierähti mukavissa merkeissä.
Tehtävänä oli pohkeenväistöä pitkällä sivulla uraa pitkin ensin käynnissä ja myöhemmin harjoitusravissa, sekä päädyissä ympyrätyöskentelyä ravissa ja laukassa. Väistöissä perusongelmana oli Jussin pieni jyrääminen pidätettä vastaan niin että etuosa meinasi vyöryä ulos tehtävästä. Käyntiväistö sujui heti paremmin kun sain pidätteen menosuunnan ohjalla läpi ja etuosan odottamaan että takajalat ehti astua ristiin. Vasenta pohjetta väistäessä meinasi oikea lapa pullahtaa helposti karkuun, missä tilanteessa ohjeena oli kääntää asetusta menosuuntaan ja muuttaa liike hetkellisesti sulkutaivutukseksi. Oikeaa pohjetta väistäessä sen sijaan asetus meinasi tahattomasti kääntyä menosuuntaan, joten oikea ohja sai asettaa melko vahvastikin. Ravissa etuosan vyöryntäongelma paheni ja väistöt jäi usein aika loiviksi ja väkinäisiksi. Auttaisi varmaan jos saisi istuttua jämäkämmin satulassa ja tehtyä kunnon pidätteen sitä kautta sen sijaan että Jussi pääsee vähän kiskomaan etukumaraan. Ihan tunnin loppuun saatiin pätkä melko kivaa raviväistöä vasempaan kierrokseen siinä vaiheessa kun Jussi oli muutenkin vähän keventynyt edestä.
Ravissa Jussi liikkui tänään alusta alkaen oikein mukavassa, tasaisen pyöreässä muodossa. Tällä kertaa raami oli lisäksi aika ryhdikäskin, ja kuten ope huomautti ei Jussi sulkenut leukakulmaa liikaa kuten sillä usein on tapana, vaan piti aika hyvin niskan korkeimpana kohtana. Alkutunnista vaikutti siltä kuin Jussi olisi vähän turhan raskas kädelle, mutta voi olla että edelleen tulkitsen virheellisesti korrektin tuntuman ja muodon olevan "liian vahva edestä" kun taas "ihanan kevyt" tarkoittaakin Jussin tapauksessa kuolaimen alla tyhjänä kulkemista. Tunnin edetessä tuntuma kuitenkin muuttui pikkuhiljaa kevyemmän oloiseksi käymättä silti tyhjäksi. Tänään kyllä mielestäni tunnistin aika hyvin ne hetket kun Jussi sukelsi kuolaimen alle, ja korjasin tällöin ratsastamalla eteen ja kohottamalla niskaa ohjalla. Suoruutta ope neuvoi korjaamaan ratsastamalla vasemmassa kierroksessa hetkittäin vasta-asetuksessa niin että ulkokäsi on se joka myötää ja sisäkäsi pitää tasaisen tuen. Näin saatiin ympyröillä etuosaa siirtymään sisäänpäin takaosan eteen ja ulkolapa paremmin kontrolliin.
Vaikka Jussi liikkuikin pyöreänä oli ravissa silti sen verran pomputusta että etenkin harjoitusravissa istunta pääsi leviämään. Tänäänkin tuntui siltä että oikeaan kierrokseen oli kamalan hankala istua ja pompin ja heiluin aivan tolkuttomasti. Vasemmalle pääsin mielestäni paremmin mukautumaan raviin enkä pomppinut, mutta videoita katsellessa näytti pikemminkin siltä kuin olisin istunut oikealle paremmin. Hmm? Oikea lonkka oli tuttuun tapaan se ongelmakohta, ja oikea pohje heilui vielä huomattavasti vasenta enemmän. Ope kehottikin pudottamaan oikean jalan pidemmäksi etureittä rentouttaen, mutta niin keventäen kuin harjoitusravissakin oli oikean kantapään alaspainaminen käytännössä mahdotonta.
Laukka oli oikealle aika jähmeän oloista töksötystä. Kun lopulta oivalsin että tässä tilanteessa kannattaa vaan ratsastaa kunnolla eteen alkoi laukka rullata hieman paremmin ja jopa pyöreyttäkin löytyä. Ope muistutteli taas pysäyttämään istuinluut ja varomaan laukan mukana heijaamista sekä tavoittelemaan samaa tunnetta jonka viime viikolla löysin Peran laukassa. Vasen laukka oli lähtökohtaisesti sujuvampaa ja pyöreys parempi. Ohje oli käyttää pientä vasta-asetusta myös laukkaympyrällä. Laukan rullatessa pyöreänä löysin istuntaankin parempaa ja vakaampaa fiilistä niin että ainakin hetken olin istuvinani hiljaa istuinluiden päällä. Pienellä lisäaktivoinnilla Jussi otti takajalkoja hyvin töihin, ja ope kehuikin tunnin lopuksi että vasen laukka oli oikein hyvää. Päivänselvä ero oli kyllä havaittavissa tönkön oikean laukan ja sujuvan vasemman laukan välillä.
Loppukeventelyissä annoin Jussin venyttää vähän pidempään ja matalampaan muotoon, ja tässä vaiheessa ravi tuntui oikein letkeältä ja joustavalta. Testasin vielä lopuksi harjoitusravin ja totesin että nyt ravissa oli miellyttävä istua, joten tässä vaiheessa tuntia selkä ja takaosa varmaankin työskentelivät paremmin kuin aikaisemmin. Toki varmaan omakin kroppa oli lämmennyt niin että istuminen tuli helpommaksi.
Olipa mukavaa mennä pitkästä aikaa ihanalla Jussilla! Taitaa vaan olla turha haaveilla että osaisin ikipäivänä istua nätisti tällaisen muhkun selässä. Lonkkien jumeista lähtevät ongelmat vaan korostuu sitä mukaa kun hevonen levenee. Jussi kyllä näemmä voi liikkua ihan hyvin istunnan puutteista huolimatta, mutta varmasti se suorittaisi tehtävät vielä paremmin jos kuski hallitsisi kroppansa kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti