tiistai 28. tammikuuta 2014

Kömpelöä askelpituuden säätelyä

Tiistain tunnilla hypeltiin Sulon kanssa. Edellisestä estetunnistamme oli kaksi ja puoli viikkoa, mikä tuntui liian pitkältä ajalta ainakin sen puoleen että oma varmuus oli taas ehtinyt haihtua tipotiehensä. Se sitten näkyi ratsastuksessa pienenä jännittämisenä ja sähläämisenäkin.

Sulo vaikutti ravissa verrytellessä aika normaalilta itseltään, mitä nyt tuijotteli vähänkään tavallisuudesta poikkeavia asioita kuten umpeenlapioitua kaviouraa ja hirmuista mustaa mörköä (takki) joka vaani katsomossa. Takkimörön takia piti peruutella, sivuaskeltaa ja puhista varmuuden vuoksi jo 20 metriä kauempana. Kun vihdoin uskallettiin tarkistaa takki lähietäisyydeltä niin sen kyttäily onneksi unohtui. Ravissa alettiin ylittää kolmen toisesta päästä nostetun puomin suoraa linjaa. Sulo katseli puomejakin ensin aika tarkkaan ja jarrutti usein sen verran että puomin eteen tuli ylimääräinen miniaskel. Näissä tilanteissa lähdin kovasti kallistelemaan kaulalle. Pohkeet sai olla huolella mukana jotta miniaskeleet jäivät puomeilta pois. Jatkettiin tehtävää vielä siten että linjan viimeinen puomi muuttui pieneksi ristikoksi, jolta alastullessa oli tarkoitus nousta laukka. Ravilähestyminen tälle noin 30 cm korkealle ristikolle oli jotenkin käsittämättömän vaikeaa. Edelleen Sulo liikkui vähän jarrutellen ja en osannut yhtään arvioida mistä kohti hyppy lähtee. Usein kippasin etukumaraan "hyppyä" ennakoiden ja jollain kertaa jäin puolestaan hieman jälkeen. Aina kun ristikolle mentiin lähelle tuli hypystä niin pieni ja laiska ettei laukkakaan noussut suoraan esteeltä. Ravilähestymisten hankaluus aiheutti itselleni lisää epävarmuuden tunnetta, ja en tiedä aiheuttiko se sitä Sulollekin joka sai kärsiä hyppyä ennakoivasta ja miten sattuu heilahtelevasta ratsastajasta. Ei siis ollut ainakaan mikään luottamusta kasvattava tehtävä meille.

Ravipuomihommien jälkeen työstettiin hetki laukkaa molempiin suuntiin. Sulo oli jännittyneen oloinen ja meinasi välillä mennä turhankin kovaa. Tuli kyllä pidätteillä kiinni mutta kunnollista laukan lyhentämistä ja kasaamista energian säilyttäen en saanut aikaan. Ihan laukkaverryttelyn loppuvaiheilla Sulo rupesi rentoutumaan ja pikkuhiljaa pyöristymään, joten onneksi päästiin hieman lunkimpaan mielentilaan ennen varsinaisten esteharjoitusten alkua.

Päivän harjoituksena oli laukan säätelyä (jaiks!) parilla laukanvaihdolla maustettuna. Tehtävään kuului kolmoissarja 9 metrin väleillä, mitä hypättiin ensin oikeassa laukassa avoimelta sivulta seinää kohti ja kahdella laukka-askeleella molempiin väleihin. Tämän jälkeen tuli hieman vinottainen lähestyminen kentän poikki yksittäiselle pystylle ja vaihto vasempaan laukkaan kurvaten esteeltä melko tiukasti ennen sarjan esteisiin törmäämistä. Tästä jatkettiin uudelleen kolmoissarjalle, nyt seinältä avointa päätyä kohti ja ottaen väleihin kolme lyhyttä askelta. Viimeisenä hypättiin vielä laukanvaihtopysty toisesta suunnasta.

Tehtävää ehdittiin hypätä kaksi kierrosta, joista ensimmäisellä sarjan esteet olivat ristikkoina. Näin pienillä esteillä 9 metriä näytti kahdelle laukalle aika pitkältä ja sitähän se olikin. Otimme vieläpä ekalle osalle aika pienen hypyn läheltä, joten vähän harppomiseksi meni mutta Sulo kuitenkin venyi kahteen askeleeseen molemmissa väleissä. Itse en ollut pitkissä hypyissä ihan parhaiten mukana vaan ikuisuusongelmani oikea kantapää nousi taas ylös. Laukanvaihtopystylle en nähnyt paikkaa ajoissa, ja viime tipassa Sulo lähti kaukaa. Pääsin mukaan hyppyyn mutta sen jälkeisessä tiukassa kaarteessa tuli pieni tasapainon keikahdus. Sitten pitikin laukkaa lyhennellä oikein urakalla. Sarjalle saatiin kuin saatiinkin halutut kolme laukkaa molempiin väleihin, mutta viimeiset askeleet jäivät puolikkaiksi joten ei se mitään nättiä ja sujuvaa ollut. Tehtävän päättävälle laukanvaihtopystylle vasemmasta laukasta saatiin kuitenkin vihdoin suoritus jossa olin kunnolla kärryillä, ja tultiin luontevasti hyvään paikkaan ilman ylimääräistä sähläystä.

Toiselle kierrokselle sarjan esteet nousivat noin 60 cm pystyiksi, jolloin kaksi askelta alkoi olla jo aika helppo homma. Sulo liikkui hyvin eteen, mutta silti eka väli oli hieman pitkä. Toinen väli taas jäi jo melkein ahtaaksi, ja laukkaa sai tämän jälkeen ottaa reilusti kiinni. Lähestyminen laukanvaihtopystylle oikealta oli taas jotenkin hankalaa paikan näkemisen suhteen (tässä asiassa oli valtava ero vasemmalta lähestymiseen verrattuna!), nyt mentiin pohjaan mutta laukka vaihtui. Sarjalle yritin ratsastaa mahdollisimman pienessä laukassa ja tuoda ensimmäiselle esteelle ihan pohjaan. Sulo jäi kiltisti odottamaan ja meni lähelle, mutta sitten oltiinkin jo niin pohjassa että vauhti loppui ja mentiin jollain kummallisella hirvipompulla kolistellen yli. Käänsin välittömästi pois linjalta Sulolta anteeksi pyydellen, ja otettiin uusi lähestyminen. Onneksi Sulo ei vetänyt hernettä nenään äskeisestä, vaan uskalsi edelleen hypätä. Laukka ei ollut ekassa välissä tarpeeksi lyhyttä, ja odotin jo Sulon hyppäävän kaukaa kahdella askeleella, mutta niin se vaan mahdutti vielä kolmannen miniaskeleen mukaan. Tämän hypyn jälkeen Sulo alkoi lyhentää askelta kunnolla ja jälkimmäiseen väliin saatiin tähän asti parasta kolmen askeleen laukkaa. Päätimme vielä tehtävän hyvään lähestymiseen ja hyppyyn laukanvaihtoesteelle. Vähän jäi harmittamaan ettei enempää ehditty hypätä, sillä sarjaa ja askelpituuden säätelyä olisi kyllä kelvannut hioa vähän pidempään. Nyt oli kuitenkin tyytyminen tähän.

Suloon olin tyytyväinen kun se omasta sähläyksestäni huolimatta hyppäsi kaiken kiltisti, olkoonkin että esteet oli pieniä. Omaan tekemiseeni taas en ollut lainkaan tyytyväinen, sillä niin paljon tuli toheloitua niin ravilähestymisissä kuin laukan lyhentämisissäkin. Ärsyttävää miten alan heti jännittää enemmän jos hevonen vaikuttaa olevan vähänkään jännittyneellä ja kyttäilevällä tuulella. Tänään olin myös aivan erityisen paljon sukeltamassa etukumaraan etenkin silloin kun tultiin pohjaan, ja liikaa oli epäselvyyksiä hyppypaikasta. Eikä se laukkakaan tietysti lyhentynyt tarpeeksi, ja minulla on nyt oikeasti joku perustavanlaatuinen ongelma oikean kantapään kanssa. Useampi toisto olisi tosiaan ollut hyväksi, mutta onneksi luvassa on lisää estehommia Sulon kanssa heti ensi lauantaina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti